Sainpahan sitten tehtyä sen lupaamani postauksen, ja ihan hyvällä tuloksella alun hankaluuksista huolimatta. Siitä postauksesta sen verran, että näin jälkeen päin ajateltuna siitä jäi puuttumaan jotakin. Oman laiskuuteni tähden en jaksanut alkaa kaivelemaan kankaita tuolta kaappien ja laatikoiden uumenista, joten kuvallinen materiaali on tosiaan hieman puutteellista.

Edelliseen postaukseen viitaten sanon nyt sitten vielä pari sanaa tuosta syksyn muodista. Pastellivärit ja sähäkät värit kyllä piristävät syksyä ihan mukavasti varsinkin, kun mennään kohti loppusyksyä, jolloin alkaa toden teolla olla pimeää. Nythän tässä on käsillä vasta alkusyksy. Mutta että sopivatko pastellivärit ja sähäkät siniset varsinaisesti syksyyn – se on tietysti jokaisen oma makuasia. Minun mielestäni ne eivät ole varsinaisia syysvärejä, vaikka sähkönsinisestä ja pastelliväreistä kovasti pidänkin.

Minulla on tosiaan ihan oma käsitykseni syysväreistä; tiettyihin väreihin on vain mieltynyt enempi syksyn aikaan. Tällä hetkellä en tosin noita mieliäni juurikaan noudattele tämän vauva-ajan vuoksi, keskityn muihin asioihin… mutta, hankintoja kylläkin asian puolesta teen jatkuvasti.

Ajatellaanpa nyt sitten, että mihin sähkönsininen ja pastellivärit oikeastaan sopivatkaan, kun eivät kerran minun mielestäni ole syksyn värejä. Sähkönsinisen ja muut sähäkät, shokeeraavat ja kirkkaat värit miellän syystä tai toisesta erityisesti kesäaikaan. Samaten on voimakkaiden väriyhdistelmien kanssa.

Pastellivärit ja karamallin makeat värit taas ovat mielestäni kuin luotuja kevääseen. Tänä keväänähän oli yllättäen liikkeellä todella paljon vaaleanpunaisia, vaaleanliiloja sekä vaaleansinisiä kankaita – joista en kuitenkaan onnistunut haalimaan ainuttakaan. Aiemmin pastellivärit on mielletty ”vanhojen akkojen väreiksi”, mutta onneksi näin ei enää ole. Jos ajatellaan muita kevätvärejä, niin niitä ovat mielestäni persikka, himmeä kulta (jota voisi luonnehtia myös hivenen vaaleankeltaisesti), vaaleanvihreä ja beige. Näihin lisäksi vielä valkoiset kankaat, joissa on niin sanotusti hempeänvärisiä koristeluita. Pelkkä vitivalkoinen ei puolestaan mahdu minun ajatuksiini kevätvärinä.

Nuo siis röijykankaista kesän ja kevään osalta, puhutaanpa pikku pätkä hamekankaista. Kesäisiä hamekankaita ovat mielestäni sähkönsininen ja sininen yleensäkin, hopea, kulta ja oikeastaan melkein mikä tahansa väri. Kovin keväisiä värejä ei ainakaan toistaiseksi hamekankaiden puolella ole saatavilla, vaan värit ovat lähinnä tummia. Punertavia kankaita ei lisäksi käytetä tällä hetkellä juuri ollenkaan.

Jos taas pohditaan syysvärejä röijykankaiden puolella, niitä ovat mielestäni violettiin vivahtava sininen, violetti, tummanvihreä (käyttäisin mielelläni sanaa lämpimänvihreä, mutta kun vihreä ei ole lämmin väri...), kupariset ja lämpimän ruskean sävyt, viininpunainen, kulta, pronssi, kultaan vivahtava beige, vihreänturkoosi sävy. Miksei tietynlainen sävy ruosteen oranssistakin, mutta sävyn pitää olla juuri oikea ja yhdistettynä juuri oikeanlaiseen kankaaseen. Itselläni on tummanvihreä kangas, jossa on tuollaiset ruosteen oranssit paljetit – yhdistelmä on tosi upea, ja sopii erinomaisesti syysaikaan.

Syysvärit ja hamekankaat – eli hameen yläosaan tulevat kankaat ja syksyn värimaailma niitä ajatellen. Minusta syksyisiä värejä ovat erityisesti kuparinruskea, sammalenvihreä ja kulta. Miksei myös mustat pohjat, joissa on jotakin näistä väreistä.

Hameiden yläkankaita tarkemmin katsellessa huomaa, että yleisin väri on ehdottomasti musta. Joko paljettina, verkkopohjana tai ihan tavallisena puuvillakankaana tai satiinina. Mustaa, mustaa ja mustaa silmänkantamattomiin. Tälle on varsin looginen selitys; musta kun sopii kaikkien röijyjen väriin. Itse tykkään yhdistellä hameita ja röijyjä siten, että esimerkiksi siniyläkankainen hame tulee käyttöön sinertävien röijyjen kanssa.

Mutta sepä nyt noista vaatteista, muodista ja minun mielipiteistäni. Mitäs kuuluu tähän päivään?

Totean jälleen, etten mitenkään nauti tästä närästyksestä, mutten ole vieläkään keksinyt, mitä ihmettä sille tekisin. Millä sen saisin loppumaan.

Yö oli raskassoutuinen unieni vuoksi, mutta heräsin aamulla onneksi iltaista paremmalla mielellä. Unihan auttaa moniin vaivoihin, sanovat. Niin kai se on – väsyneenä kun sitä tahtoo kelailla kaikkea melankolisesta näkökulmasta, ikävä kyllä.

Aamulla huomattiin, että yön aikana oltiin saatu kymmeniä puheluita. Tuhahtelimme hieman ärsyyntyneinä. Meillä yleisesti ottaen ollaan nukuttu öisin, paitsi jos on syystä tai toisesta mennyt valvomiseksi. Mutta joo. Olimme saaneet myös muutaman vihaisen viestin ihan siitä hyvästä, ettemme olleet vastanneet. Ärrinpurrin, eikö ihmiset ymmärrä, että yöt on nukkumista varten, eikä me ainakaan haluta valvoa kaikkia öitä ja läärytä puhelimessa. Valitettavasti se on miehen parin läheisimmän ystävän päivittäinen tapa – tuo yövalvominen ja puhelimessa jutteleminen.

Tänä päivänä en ole toistaiseksi tehnyt juuri mitään. Lähinnä ollut ja oleskellut vain. Tiskaamaan tosin rupean hetken päästä, kunhan jaksan irrottautua tästä koneelta. Kumma, miten tuo nälkä jaksaa kiusata, vaikka ei tuosta syömisestä ole kuin pari tuntia. Täytyy näköjään muntata taas jotain. Ja tänään on muistettava hakea maustekakku. Siihen olemme täällä mieltyneet.

Huomenna onkin sitten se työhaastattelu. Saapa nähdä, miten käy. Toivottavasti hyvin, lisätienesteille olisi edelleen käyttöä. Kaikenlaista olisi hankittava; vauvalle, kotiin ja itselle. Kuka ties säästöjäkin tarvitsisi.

Tämän päivän suunnitelmissa puolestaan ei ole mitään ihmeellisyyksiä. Kaupassa on käytävä, oikeastaan kahdessakin kaupassa ja kylässäkin varmaan käydään. Ilta mahtaa kulua käyden lenkillä ja katsellen televisiosta Lemmen Viemää ja Salkkarit - ja hei, nyt on torstai, joten tänään tulee myös Kotikatu. Sellaista perusmeininkiä tiedossa, siis.

Aurinkokin näemmä paistelee pilvien välistä - pitäisi varmaan mennä ulos koiran kanssa vielä, kun ilma on nätti. Ei vain nyt jaksaisi. Kurkku tuntuu kipeältä, arvatenkin eilisen kastumisen vuoksi. Täytyypä siis kitata teetä ja kaakaota sen minkä kerkeän. Laiskuus on saapunut sydämeeni.