Lauantain jättipotti on sitten arvottu ja voitettu, me muut jäätiin nuolemaan näppejämme.

Kävin jokin aika sitten koiran kanssa lenkillä, eikä tällä kertaa tarvinnut kastua. Sateetonta meininkiä on ilmeisesti luvassa ihan muutamaksi päivää, mikä on tietysti todella positiivinen asia. Tuntuu, että aina sateiden tullessa onnistun todellakin vilustuttamaan itseni kastellessani jalkani, ja siitä taas lähtee päänsäryt, aivastelut sun muut. Onneksi olo on nytkin lähinnä vain vähän flunssainen, muuten kai olisin jo nukkumassa.
Tullessani ohitin tuossa pihalla taas noita samoja ~17-vuotiaita teinityttöjä, jotka yhden naapurin luona ovat tavanneet kyläillä aina viikonloppuisin. Taas kerran käynnissä oli sellainen muutaman tytön halausrinki, ja yksi tytöistä itki minkä kerkesi. Itkunsa lomasta hän sai kuitenkin soperreltua niille muille, että ”Voi vittu, mä oon niin kännissä. Kaikki vihaa mua.” Ok. Onhan tuokin yksi tapa viettää iltaa, mutta kai niitä olisi helpompia ja mukavampiakin vaihtoehtoja, kuin tuollaiset joka viikonloppuiset itkushow’t. Tosin muistui tuossa mieleeni, että tuollaistahan tuo meininki oli joidenkin omien ikätoverien kohdalla jopa paljon nuorempana. Ihmekös tuo sitten, jos touhu ei ole vielä kerinnyt mainittavammin muuttua.
Huomenna olisi tarkoitus tavata eräs paikallinen kalastaja, ja ostaa häneltä savusiikaa. Kai sitä voi pienen palan syödä. Hemmottelee nimittäin se savusiian maku niin makuhermoja varsinkin pitkästä aikaa, että olen täällä jo valmiiksi ihan vesi kielellä. Sen siian seuraksi voisi keittää perunoita, tai voihan sitä syödä ilman pottujakin. Halutessaan tehdä vaikka siikaleipiä. Pakko lopettaa nyt tuo savusiiasta puhuminen, muuten alkaa nälkä kurnimaan.
Ruuasta vielä sananen, nimittäin koiran ruuasta. Ostimme sille pitkästä aikaa ihan tavallista koiranruokaa, ja päätimme siis taas vaihteeksi kokeilla, joko sille maistuisi muukin ruoka kuin maksalaatikko tai makaronilaatikko. Arvatkaa vain, maistuiko? Eipä tietenkään. Toinen lemmikki kyllä kävi vetämässä sen ruuan huiviinsa aika vauhdikkaasti sen jälkeen, kun oli ehtinyt hoksata, ettei koiralle tuo kelpaa. Vähän ikävää siinä mielessä, varsinaisesta koiranruuastahan koiramme saisi varmaan enemmän kaikenlaista tarpeellista, kuin että jos syö vain maksalaatikkoa ja makaroneja. Millä tuon koiran opettaisi koiranruualle?
Meillä on nyt ihanan hiljaista ja rauhallista. Ei näy eikä kuulu häirikköjä tai häiriköintiä. Valittamista näen vain siinä, että mies on kuumeessa, ja siksi jo unten mailla. Naapurit kävivät kylässä jokin aika sitten. Tarjottiin niille pasteijoita, joita otin pakkasesta jokin aika sitten. Hyvin tuntuivat uppoavan, pasteijat nimittäin. Juteltiin siinä niitä näitä. Naapurin mies totesi olevansa lähdössä vielä tänä iltana viihteelle, ja kysäisi mieheltä, saako hänestä kenties seuraa. Mies hymähti, että meillä on tätä viihdettä taas nähty hetkeksi ihan tarpeeksi, joten ehkei nyt. Kerrottiin siinä sitten mm. tuo jehovalaisten kanssa tapahtunut episodi, ja loppujen lopuksi se nauratti meitä kaikkia. Vaikka kummastuttaa kyllä edelleen.
Naapureille kerrottiin nyt sitten vihdoin ja viimein raskaudestani. Se oikeastaan lipsahti mieheltä vahingossa, ja siitä lipsahduksesta sitten tajusivat. Mutta eipä tuo haittaa, kyllä tuon minun puolestani saa jo kertoakin. Kunhan nyt vain kaikki menisi hyvin! Naapurin emäntä kyseli, olemmeko pohtineet nimiasioita. Ollaanhan me tietysti pohdittu, mutta ennen kaikkea ollaan pohdittu sukupuolta. Kunhan sukupuoli on tiedossa, on nimenkin pohtiminen ikään kuin mielekkäämpää. Tähän astihan ollaan mietitty nimiä molemmille. Vaikka myöntää täytyy, että mukavaa tuo nimipohdintamme on ollut kyllä ilman tietoakin. Naapurin emäntä intoutui kyselemään myös, olemmeko miettineet, millä tavoin kasvatamme lapsen. Siis että romanikulttuuriin, vaiko sitten valtakulttuuriin, vaiko jotenkin muuten. Totesin, että varmaan kasvatetaan meidän molempien lähtökulttuureja sopivasti yhdistellen, jotta lapsi kykenee toimimaan vailla mitään erityisen suurta kulttuurisidonnaisuutta. Naapuri halusi tietää, mitä tämä tarkoittaisi käytännössä vaikkapa pukeutumisen kohdalla. En oikein osannut vastata muuten kuin sanomalla, että meistä se on asia, jonka näkee sitten. Aika varhaista vielä miettiä, millaisia vaatteita lapsi tulee tulevaisuudessa käyttämään. Luonnollistahan lapselle tietysti olisi pukeutua romanivaatteisiin nähdessään, että vanhemmatkin niin tekevät. Mutta että mikä se sitten on se paras ratkaisu, on kokonaan toinen juttu. Tuumin, että eiköhän nuo kaikki asiat ajan kuluessa muotoudu, ja että onneksi tuo vaatetuskysymys ei ole mikään huomenna päätettävä juttu.
Naapureiden kyläreissun aikana miehen veli, K, soitti ilmoittaakseen, että viettää rauhallista iltaa heidän vanhempiensa luona. P:n se oli jättänyt omalle asunnolleen. Mies puuskahti, että kylläpä taas pikkuveljellä järki oli vauhdissa, eikö se nyt sitten voinut ajatella P:tä ja jäädä vaikka vain kotiin, koska kerran hyvin tietää, ettei P:n ole mahdollista lähteä mukaan. K mutisi jotain epäselvää, ja tuntui ryhtyvän ajattelevan asiaa vasta miehen sanottua. Hyvä tietysti, että ylipäätänsä huomasi ruveta ajattelemaan, syytä kyllä olisikin. Puhelun jälkeen käytiin miehen kanssa sellainen lyhyt keskustelu, joka aiheutti hieman kummastusta naapureissamme. Ollaan tosin heille asia selvitetty varmaan tuhat kertaa, mutta aina se on heille yhtä outo ja vieras asia, eivätkä he ikinä tunnu sitä muistavan. :D No, varmaankin siksi, etteivät itse ilmaise asiaa samalla tavalla. Nimittäin ns. romanipiireissä on tyypillistä, että kutsutaan kotia tuvaksi tai mökiksi. Useimmiten mökiksi. Mistä lie jäänyt tuohon puhekieleen. Jos mennään kotiin, niin sanotaan, että mennään mökille. Tai jos ollaan kotona, niin sanotaan, että ollaan mökillä. Niinpä siis kysyessäni mieheltä K:n olinpaikkaa mies totesi, että K "oli toisten mökillä". Käsite "toiset" on tullut tutuksi naapureillemme, sillä sanalla tarkoitetaan omia vanhempia, isää ja äitiä. Mökkiä he eivät kuitenkaan vielä ole sisäistäneet, ja niinpä he alkoivatkin kysellä, että hyvänen aika, onko se jossain mökillä tähän aikaan vuodesta, hyvänen aika, eikö siellä ole kylmä, vai onko se joku parempikin huvila. Miestä nauratti, ja asia sitten selvennettiin taas kerran.
Tuli mieleen, että noita ilmaisueroja on oikeastaan enemmänkin, kun vain jaksaisi alkaa miettimään. Ensimmäinen mieleen tuleva on tietysti se ilmaisu vanhemmista; omista, tai jonkun muun. Vanhempia voidaan sanoa ihan vain vanhemmiksikin, mutta on myös yleistä sanoa heistä, että "toiset" tai "ne ihmiset". Nämähän ovat kiertoilmauksia, kuten ehkä hoksaattekin. Isää ja äitiä käytetään harvoin suoraan. Vanhemmat on ilmaisuna ihan ok, mutta tavallaan sekin viittaa siihen alkuperään, mistä itse on saanut alkunsa. Toki me miehen kanssa puhuessamme saatamme puhua isästä ja äidistä, mutta mieheltä nuo "toiset" ja "ne ihmiset" tulee tietysti helpommin, onhan häntä pienestä asti ohjattu siihen. Itse osaan kyllä ilmaista asiani tilanteen mukaan, mutta miehen kanssa kahdenkeskisesti puhun mielelläni ihan omalla tavallani. Vaikka toki minunkin puheeseeni on ikään kuin pinttynyt tiettyjä romanityyppisiä ilmaisuja, kuten nyt vaikka tuo "mökki".
Vaatteista puhuessa tiettyjen ihmisten kanssa ei välttämättä sanota suoraan ihan kaikkea. Koko "vaate"- sanaa ei välttämättä sanota suoraan, vaan se ilmaistaan esimerkiksi sanalla "kamppeet". Sana "vaate" kun kertoo näistä kahdesta sanasta enemmän siitä, että vaatteita pidetään alastomuuden peittona. Ja kuten ehkä tiedätte, alastomuus on romanikulttuurissa suuren suuri tabu. Jotkut saattavat pitää pahana, jos puhutaan suoraan vaikkapa miesten kauluspaidoista tai paidoista yleensä, tai vaikkapa naisten hameista. Tullaan taas siihen, että mitä nämä vaatekappaleet peittävät. Miesten paidoista puhuttaessa saatetaan siis sanoa vain, että hihat. Ja naisen hameesta yksistänkin saatetaan käyttää sanaa "kamppeet" hameen sijaan.
Samaa kiertelyä käytetään tästä meidän kaikkien tuntemasta ruokailuvälineestä nimeltä haarukka. Romanikulttuurissa tuon nimityksen käyttäminen ko. välineestä olisi ns. "häpeää", koska sanalla on myös kaksoismerkitys. Haarukkaa siis kutsutaankin kahveliksi. Kahveli on neutraali sana, eikä voi missään tapauksessa aiheuttaa mitään hävettäviä mielikuvia.
Kuulostaa varmaan siltä, että koko kulttuuri perustuu kaksimieliseen ajattelutapaan. Ehkä voisi sanoa, että nämä tietyt kulttuurilliset tavat pyrkivät nimenomaan pitämään ne kaksimielisyydet poissa. En usko, että kukaan oikeasti miettii paljaita ihoja tai tiettyjä muotoja, mikäli vaikkapa jonkun tietyn vaatekappaleen nimi sanotaan ääneen kiertelemättä tai kaartelematta. Minusta tuntuukin, että sellainen tietty häveliäisyys on vain yksinkertaisesti jäänyt tavaksi ja hyvän sekä oikeaoppisen käyttäytymisen merkiksi, ja että häpeä syntyykin monissa asioissa oikeastaan siitä, että niistä tavoista livetään.
Ilmaisutapa riippuu tosi paljon siitä, minkä mielisen ihmisen kanssa keskustelee. Jos keskustelun toinen osapuoli on niin sanotusti "ylimustalainen" (jolla tarkoitetaan siis sellaista romanikulttuurin vähintään 110 % noudattamista ja kaiken muun ehdotonta kieltämistä ja paheksumista) niin saa kyllä olla tarkkana, mitä sanoo. Tämä tietysti pätee lähinnä vain silloin, jos kyseessä on vanhempi puhekumppani. Oman ikäisiään ihmisiä ei tarvitse häpeillä, poikkeuksena tietysti eri sukupuolta edustavat henkilöt.
Televisiosta ei ole tänään tuntunut tulevan mitään. Vedetään hatusta- ohjelman katsoin, ja onnistuin jopa nauramaan. Jotkut kohdat olivat kyllä hauskoja, sitä ei käy kieltäminen. Tuon jälkeenhän oli sitten vuorossa Biisikärpänen, joka oli tietysti katsottava. Tuntuu näitä varsinaisia viihdeohjelmia tulevan loppujen lopuksi niin vähän, että tilaisuudet katsoa niitä on käytettävä hyödyksi. Vaikka, mistäpä ohjelmasta tästä nyt niin erityisesti hyötyä on - kunhan on edes huvia.