Taas yksi harmaa päivä muiden joukossa. Onhan tässä päivän aikana tietysti tapahtunutkin, mutta kerrotaan niistä sitten vaikka tuossa illemmalla. Vettä tulee taivaan täydeltä, koira pitäisi viedä ulos… Taidan nyt ensin odottaa tuon miehen tuolta töistä kotiin. Sitten voisi lämmittää tuon eilen tekemäni kalakeiton, josta periaatteessa kyllä riittäisi vielä huomisellekin – sen verran iso annos sitä tuli tehtyä – mutta luulenpa, että kaksi päivää samaa ruokaa riittää meille tällä erää.

Tuli tuossa imuroitua ja tiskailtua taas vaihteeksi. Nyt on taas mukavampi olla, kodin puhtautta ajatellen. Tuntuu, että noita lemmikkien karvoja kertyy yllättävän paljon ihan päivässäkin. Että väärässä on kyllä se, joka luulee, ettei tuosta meidän koirasta lähde karvoja. Heh. Lähteehän siitä, oikein urakalla tuntuukin lähtevän. Liekö joku karvanvaihtokausi taas meneillään näin ilmojen alkaessa kylmetä. 
Jaa-a, pääsisiköhän sitä tällä viikolla kuulemaan tuoreita uutisia ja kuulumisia suoraan Lontoosta? Sieltä palannut sukulaiseni saa kyllä valaista minua ihan joka asiasta – siis sitten, kun tuohon sukulaiseeni törmään. Pitää kai käskeä se kylään viimeistään viikonlopuksi, jotta voidaan jutella oikein kunnolla. Lontoosta, ja muustakin. Etupäässä kuitenkin Lontoosta. Jospa sinne itsekin pääsisi jossain vaiheessa, joten sitä odotellessa.
Tekisi muuten mieleni leipoa jotakin näin sadepäivän iloksi. Vaikka sämpylöitä, tai ihan vain pelkkiä tavallisia pullia raesokeripäällysteellä. Miksikä niitä nyt taas sanottiinkaan - hyvänen aika, että ihmisen pää voi taas olla tyhjä. Ei edes yksi pullan nimi muistu mieleen. :D Olisivat hyviä, etenkin lämpiminä. Voisinkin tässä kohta oikeastaan katsella, löytyykö meiltä leivontaan tarvittavat aineet, vai onko noita varastoja täydennettävä kauppareissun aikana.
Ääh, päätäni särkee… Niskatkin rutisee taas siihen malliin, että tiedä mitä tässä tekee. Taidan lähteä tosiaan katselemaan noita jauhovarastoja sun muita, ja odotella miehen kotiin. Jatketaan sitten myöhemmin. :)