Huomenta vain kaikille tasapuolisesti.

Eilinen kirjoitus on jo aika pitkä, mutta siitä uupuu vieläkin muutamia asioita, jotka kirjoittelen tänään jossakin vaiheessa. Otaksuin eilen pääseväni kirjoittelemaan aikaisemmin, mutta eipä siinä sitten ihan niin käynytkään. Loppuillasta olin jo aivan väsähtänyt, eikä olisi kyllä tullut mieleenkään tulla enää koneelle. Painettuani silmät kiinni nukahdin melkein heti, ja vietin yön jälleen kerran mitä ikävämpien unien seurassa. Tuossa seitsemän korvilla herätessäni voivottelin ja valittelin huonoa tuuriani: Väsynyt olo olisi edelleen ja tekisi mieli nukkua – mutta kun se uni ei vain tule. Tunnin verran sitä tuossa yrittelin, mutta päädyin sitten tulemaan ikään kuin aamukirjoitukselle.
Oli tuossa eilen puhetta lasten nimistä. Ja siitä, mikä tulevalle lapsellemme nimeksi laitettaisiin. Varsinaisia ehdotuksia ei meistä kumpikaan vielä esittänyt ääneen. Tosin mainitsin, että en halua mitään älyttömän erikoista nimeäkään, koska lapsi tulee olemaan ainakin aluksi minun sukunimelläni (joka on ihan tavallinen suomalainen sukunimi). Voisi kuulostaa hölmöltä nimetä hänet jollain äärimmäisen erikoisella nimellä + suomalaisella sukunimellä. Mainitsin kyllä myös, etten haluaisi antaa lapselle mitään aivan tavallista nimeä, ainakaan mitään tyyliin Ukko, Veli tai Sisko puhumattakaan Jenneistä, Sannoista, Jennoista. On varmaan paikallaan mainita, ettei minulla edellä mainittuja nimiä vastaan ole mitään erityistä – ajattelen vain jo tässä vaiheessa, että nuo ovat nimiä, joita en haluaisi antaa omalle lapselleni. Toisaalta jos lapsi on ihan Ukon tai Siskon tai Jennan oloinen, niin mikäpä siinä sitten.
Joo. Mutta tosiasiallisesti ollaan ajateltu jotain Suomessa käytettävää nimeä, joka kuitenkin olisi hieman erikoisempi. Ja miksikäs ei – onhan lapsella romaniverta.
Ensi kuussahan se olisi sitten mahdollisuus selvittää lapsen sukupuoli, halutessaan. Toivotaan nyt sitten, että lapsi on asentonsa puolesta siten, että sukupuolen selvittäminen on mahdollista ja onnistuu. Minä kun olen asiasta kovasti kiinnostunut. Ei sillä, ettäkö sukupuolella olisi mitenkään ihmeemmin merkitystä – yhtä iloinen asia lapsi on, oli se sitten poika tai tyttö.
Mulla on taas tunteet jotenkin ihmeellisesti todella pinnassa, mikä ei ole pelkästään mukavaa tai hyvä asia. Ärsyttää, että televisio-ohjelmat (olivat ne sitten iloisia tai surullisia) ja laulut (etenkin hempeät tai surulliset) vetoavat kuin ihmeen kaupalla tunteisiini ja saavat minut vuodattamaan kyyneleitä. Märise siinä sitten. Heh.
Mutta asiasta kolmanteen, mietitään, mitä muuta tapahtui eilen. Päivällä lähdin tosiaan käyttämään erästä liki yhdeksänkymppistä mummoa asioilla. Apteekissa, pankissa, suutarilla ja kaupassa. Tosin suutari oli lomalla, joten se jäi sitten väliin. Pankissakaan emme päässeet käymään – pankki oli suljettu poikkeuksellisesti kello yhden aikaan. Jäi mummolta rahat nostamatta – vanhanaikainen kun on, eikä automaattikorttia omista – ja laskut maksamatta. Emme suinkaan olleet ainoita, jotka taivastelivat pankin edessä moista sulkemisaikaa. Perjantaipäivänä, jolloin on paljon ihmisiä liikenteessä! Otaksun, että siellä oli meneillään kai joku tietojärjestelmien päivitys – tai jotain vastaavaa. Miksipä muutenkaan sulkisivat tuohon aikaan päivästä. Totesin siinä sitten, että eipä tässä ole juuri mitään tehtävissä, paitsi jos tullaan maanantaina uudestaan. Lähdimme siitä sitten liikkeelle, ja saimme onneksi käytyä apteekissa ja kaupassa ihan tuloksellisesti – ne sentään eivät olleet kiinni. Apteekista sain vihdoin ja viimein ostettua närästyslääkettä ja mummo sai haettua omat lääkkeensä. Kaupassa annoin muutamia kymmeniä pennejä nälkäpäiväkeräykseen. Totesin, että kun ei oikein ole, mistä antaa – mikä onkin totta. Mutta apu kai se on pienikin apu.
Tällä hetkellä harmittaa se, että olen selkeästi saamassa flunssan. Lihakset jumittaa ja päätä särkee – tosin ei juuri nyt niin paljon kuin eilen – nokka on aivan tukossa eikä niistäminenkään auta, koska mitään ei tule ulos. Tuon te varmaan halusittekin kuulla. Täytyy ilmeisesti keittää jotain lämpimiä juomia pitkin päivää ja pukea entistä enempi päälle. Ärsyttää, etten ikinä muista syödä tarpeeksi vitamiineja – flunssakausien ollessa käsillä tulisi kuulemma syödä runsain määrin C-vitamiinia, joka kuulemma auttaa saamasta flunssaa. En sitten tiedä, onko tuossa perää vai eikö ole. Vitamiineja en ole nyt syönyt, koska en niitä muutenkaan ole tarvinnut. Pitää kai kuitenkin kaivaa ne tuolta kaapista.
Vastapainoksi harmittelulle täytyy sanoa myös, mistä olen mielissäni. Nimittäin siitä, ettei minulla ole krapulaa, kuten monella muulla tänä aamuna. Tosi moni tuttu tuntui olevan taas eilen liikenteessä. Puhelutkin olivat sitten sen mukaisia. Paras ystäväni soitti melkoisessa tuiskeessa, sen kanssa nyt jaksoinkin vielä puhua. Muiden puhelut alkoivatkin ottaa pattiin jossain vaiheessa. On nimittäin tylsää yrittää puhua puhelimessa, jos toinen ei kuule tai kuuntele mitään. Puhumattakaan sitten siitä ymmärryspuolesta...
Näinpä tuossa ulko-ovellakin (siis taloyhtiön) muutamia arviolta 16-18-vuotiaita tyttösiä, jotka lemahtivat voimakkaasti alkoholille. Sehän ei minua häirinnyt. Mutta se huvitti, että tytöt ryhmähalailivat toisiaan ja yksi itki kovaan ääneen, miten "Kaikki vihaa mua, voi helvetti, kaikki vihaa mua!" Muistuu mieleen ne ajat, kun itse oli jotain kuudentoista paikkeilla. Minä se en tuosta alkoholista ole koskaan suuremmasti välittänyt, mutta sen sijaan moni ikätoveri välitti. Ja tulihan siinä sitten joskus osuttua samoihin paikkoihin viikonloppuiltaisin, ja siellä sitten tuli kuultua, miten itkettiin, että "Kaikki vihaa mua". Okei, en halua morkata ketään, mutta kerronpahan vain omia mielleyhtymiäni.
Joka tapauksessa tuloksena noista eilettäin tekemistäni havainnoista (siis ihmisten ja viinan suhteen) täytyy todeta, että kylläpä nykyään ryypiskelläänkin paljon. Isäni mukaan joskus -80-luvulla touhu ei ollut läheskään samanlaista, kuin nykyään. Ei varmaan ollutkaan. Luultavasti nykyään on entistä enemmän nimenomaan nuoria alkoholisteja, mikä ei sinänsä ole mikään ihme. Kai siinä jo vähän koukkuuntuukin, jos joka viikonloppu kahtena päivänä pitää hillua pullo kourassa, ja monet vielä keskiviikkoisinkin...
Jaa-a. Päätä alkaa taas uhkaavasti särkeä, joten taidan poistua tästä takavasemmalle. Ainakin hetkeksi. Tosiaan tuon eilisen kirjoituksen käsitellen vaatetusasioita viimeistelen ja valmistelen tänään.