Myöhään yöllä olin kyllä edelleen hereillä, eivätkä kenenkään puhelinsoitot siten voineet häiritä yöuniani vielä toistaiseksi. Siitäkään huolimatta ymmärrykseni ei riittänyt siihen, miksi joku halusi tavoitella minua likemmäs kolmen aikaan yöllä? Yöllisen soittelun ymmärtäisin edes hieman paremmin, jos kyse olisi humalaisesta soittelijasta, mutta kun tämä ystävämme puhelinterroristi on tiettävästi ihan selvin päin ja tunnettu yökukkuja. Minä siis en viitsinyt vastata sille. Toivoin myös, että se lopettaisi tuon yöllisen soittelun. Vaikka turha toivehan se tuntui olevan, koska selvästikään se ei ole tajunnut, mitä olen sille ko. aiheesta aiemmin maininnut. Että haluan pysytellä yöaikaan puhelimesta mahdollisimman kaukana, ellei välttämätön pakko ole. Että minä en suoraan sanottuna jaksa, viitsi enkä halua ryhtyä juttusille öisin kenenkään kanssa, enkä varsinkaan puhelimessa. En, vaikka minusta saattaisikin saada suhteellisen virkeän keskustelukumppanin verraten joihinkin muihin.

Joo. Yritin tuota soittelua edeltävinä hetkinä hieman nukkuakin, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Pyörin ja hyörin valveilla ajatusteni kiusaamana. Kaikki pyöri mielessäni, joten katsoin parhaimmaksi nousta ylös. Mitäpä sitä turhaan itseään kiusaamaan, uni tulee sitten, kun se on tullakseen. Se on kyllä sanottava, että nämä mun rytmit ovat kyllä jotain ihan omaa luokkaansa. Yleensähän pitkään valvova ihminen myös nukkuu pitkään, mutta minun kohdallani homma ei menekään niin. Valvon kyllä myöhään, mutta oikeastaan en vedä ollenkaan kovin paljoa unta palloon. Päivällä nukun yleensä tunteroisen, mutta sitä olen tainnut harrastaa koko raskauden ajan tähän saakka. Väsymys tuntuu väistyvän loppujen lopuksi aika helposti, ja tunnun tulevan toimeen vähemmilläkin yöunilla. Ainakin toistaiseksi.
P oli muuten laittanut minulle yön aikana viestin, jossa kertoi heidän notkuvan edelleen jossain K:n tuttavan luona. Porukkaa siellä oli enempi ja vähempi, suurin osa ihmisistä oli nukkumassa. Krapulakaljoittelu oli K:n kohdalla tietenkin mennyt joksikin ihan muuksi. P:tä otti aivoon, eikä hän olisi ollenkaan halunnut viettää aikaa missään viinalta haiskahtavien outojen ihmisten keskellä. K oli kuitenkin ehdottomasti kieltänyt häntä lähtemästä mihinkään, joten siellä sitä nyt sitten piti napottaa.
Sääliksi kävi. Ja ihmetytti, eikö K sitten mitään yhtään romanttisempaa illanviettotapaa ollut keksinyt, kuin P:n viemisen uppo-outojen (vaikkakin omien tuttujensa) ihmisten luokse katsomaan, kuinka hän muiden kanssa vetää perseet olalle? Anteeksi nyt vain ilmaisuni. Mutta olisihan K voinut viettää rauhallisen illan P:n kanssa vaikka omalla asunnollaan ja olla päästämättä sinne ketään. Tuo nyt ainakin oli taas niitä loistavia ideoita, jotka saisivat minut ehdottomasti näkemään punaista. Jos mies olisi tehnyt minulle alkuaikoina samanlaisen tempun, olisin aivan taatusti vetänyt kunnon herneet nenääni ja antanut sen myös kuulua. Minun onneni on, että miehellä oli ja on ollutkin järki aina suhteellisen kohdillaan kun on ollut tästä meidän suhteestamme kysymys. Tulin siihen tulokseen, että mies voisi puhua K:lle, mutta vasta sitten, kun K on siinä kunnossa, että ymmärtää puhetta ja osaa myös itse ajatella selvemmin.
Jatkamatta nyt tuon aiheen ajattelua - alan oikeasti tulemaan hieman pahalle päälle - siirryn sujuvasti seuraavaan asiaan, naapureihimme. Minähän mainitsin joskus iltamyöhällä, että naapurustossa on ihmeen hiljaista, eikä juhlimista pahemmin kuulu. Eikä sitä juhlimista tosiaan varsinaisesti kuultukaan, joskus puoli viiden aikaan kylläkin heräsin siihen, että hirveä kööri teki paluutaan (ilmeisesti rankan baarikierroksen jälkeen) johonkin asuntoon. Katsoessani ikkunasta (kyllä, olen kyylä) panin merkille, että porukkaa oli yli kymmenen päätä. Mikäpä siinä, eipähän ole kenelläkään yksinäistä. Painelin petiin uudemman kerran, mutta eihän siitä nukkumisesta vielä tullut mitään noin puoleen tuntiin. Porukka melusi rapussa minkä kerkesi. Osa hoilasi lauluja, osa piti muuten vain kovaäänistä messua. Jotkut kolistelivat rappusia pitkin vähän samaan tyyliin, kuin asialla olisi ollut norsulauma. Minua kieltämättä ärsytti, mutta ajattelin, että touhu on ohi muutamassa minuutissa.
No, olinhan minä oikeassa - osittain. Asuntoon siirtyminen tapahtui suhteellisen nopeasti, mutta asuntoon päästyään lössi alkoi sitten mölytä yhteistuumin suureen ääneen. Mölyäminen tapahtui pääasiallisesti laulamalla ja puhuen huutamalla. Sääliksi käy niiden seinänaapureita, kuului se nimittäin sen verran voimakkaasti tännekin, öisin kun talossa vallitsee useimmiten melko syvä hiljaisuus. Mölinän kestettyä jonkin aikaa, se yhtäkkiä loppui kuin seinään. Tuo olikin oivallinen väli minun nukahtamiselleni. Tosin tuossa välissä mies oli vastaavasti herännyt ylös, ja kertoikin sitten, että melko isoäänistä sakkia siellä naapurissa tuntui hänenkin mittapuunsa mukaan olevan.