Kuten uhkasin, painelin nukkumaan silloin joskus aamuyöstä. Ei ollenkaan hullumpi idea, täytyy sanoa. Miehen noustessa ylös kello oli viitisen paikkeilla aamulla. P näkyi nukkuvan istuma-asennossa sohvalla, vaikka olin kyllä jättänyt siihen petivaatteet täkkeineen ja tyynyineen. K röhnötti nojatuolissa. Miehen kanssa juteltiin siinä muutamia sanoja, kunnes mies yllättäen kiskoi K:n ylös. Sanoi kärräävänsä K:n heidän vanhempiensa luokse. Selvitköön siellä, ja kuunnelkoon samalla muutaman nuhdesaarnan. Myönnyin, sillä minua oli ärsyttänyt ajatus siitä, että parin tunnin päästä uudelleen herätessäni minun pitäisi edelleen koettaa antaa nukkumisrauha krapulaiselle K:lle. Oikeasti, ajatus ärsytti minua suunnattomasti. Pohdiskelin ääneen, mahtavatko miehen vanhemmatkaan olla näin aikaisin hereillä. Mies totesi, että onhan hänellä avain huusholliin, ei siinä heräämisiä tarvita. K ei puheeseen puuttunut, koska oli näemmä niin päihtynyt, ettei kunnolla käsittänyt tapahtumien kulkua. Niin lähti sitten mies viemään K:ta selviämään ja sen jälkeen töihin. Minä puolestani painelin nukkumaan.

Todella outoja unia taas näinkin. Yhden uneni pääaiheena oli kengät. Ehkäpä ne tulivat uniini siksi, että olin tässä vielä myöhään katsonut noita kenkäkauppojen verkkosivuja. Kenkähullu olen kyllä muutenkin. Toisessa unessa olin katsomassa humoristista teatteriesitystä, jonka esiintyjät soittivat selloja ja mitä lie, lauloivat sekä tanssivat samalla balettia. Esitys unessani päättyi vielä rempseästi tällaisiin isänmaallisiin laulunsanoihin, kun "Tämä tie on Suomen poikien tie, tämä polku on kunnian tie." Mikä ihmetyttää minua, koska tuollaista laulua en tiedä olevan olemassakaan. Eipä tässä siis voi muuta kui nauraa, kaikenlaista unta sitä väsyneenä näkeekin.
Muutaman tunnin päästä heräsin, mutta katsottuani ikkunasta ulos päätin lykätä koiran ulosviemistä vielä jonkin aikaa, vettähän siellä pihalla nimittäin satoi. Kävin juomassa kaakaota, joka alkoi yllättäen unettaa niin, että oli pakko ottaa vielä pienet tirsat. Itse asiassa tirsat venyivät, vaikka olin laittanut puhelimen herättämään minut tietyn ajan päästä. Eihän tuossa tietenkään mitään ihmettelemistä ole, viime yö kun meni lähinnä valvoessa. Aamupuoltahan se oli, mennessäni nukkumaan, nimittäin.
Kuten nyt kuitenkin huomaatte, olen onnistunut kampeamaan itseni ylös. Koirankin sain vietyä ulos vesisateesta huolimatta. Pakkohan se olikin. Kauaa ei onneksi tarvinnut olla sateen piiskattavana. Koiran ulosvienti tuli todella tarpeeseen, ja se muutenkin tapaa toimia nopeasti aina näin huonojen ilmojen iskettyä. Mikä on tietenkin vain hyvä. Raittiista ulkoilma-annoksesta huolimatta vuode kyllä kutsuisi edelleen, samoin unimaailma. Mutta jospa sitä nukkuisi tunteroisen vaikka iltapäivällä sitten, kun mies on tullut kotiin ja ollaan saatu syötyä, käytyä kaupassa ja hoidettua muutkin asiat pois alta. Ja turhaanhan minä tässä valitan; minulla ei ole raskasta työpäivää edessä.
P nukkuu edelleen, antaa sen nyt nukkua vielä toistaiseksi. Olen yrittänyt olla kolistelematta turhia, mutta jonkin ajan päästä on alettava imuroimaan. Siihenhän P varmaan herää, ikävä kyllä, mutta ei kai tässä voi alkaa rajoittamaan tekemisiään loputtomiin sen vuoksi, että täällä on nukkuva vieras. Tajuan kyllä väsymyksen, valitanhan sitä itsekin. Ymmärrän myös, että imurin ääneen herääminen ei tunnu missään mielessä mukavalta, mutta haluan joka tapauksessa pitää kodin puhtaana ja siinä kunnossa, että täällä kelpaa olla itse, ja huoneisto kestää myös vieraiden tarkastelun.
Olisihan P:n tietenkin muutenkin hyvä herätä ylös, tässä kun olisi nyt sitä hyvää aikaa miettiä, mitä noiden sen vaatteiden hyväksi voi ylipäätänsä tehdä. On ihan taivaan tosi, että esimerkiksi miehen ja K:n vanhempien eteen se ei ehdottomasti voi tuollaisena mennä. Liian lyhykäinen hame on niin sanotusti häpeää, samoin tuo hameen ryhdittömyys eli pönkättömyys. Vanhemmilta ihmisiltä ei noita kriteereitä niinkään vaadita, koska heidän ajatellaan olevan sellaisen symbolisen puhtausajattelun yläpuolella ihan ikänsä puolesta, heidän kuin enää ajatella olevan samalla tavalla hedelmällisiä, kuin nuoremmat. Mutta juu, minähän lupasin auttaa P:tä, niin minä myös sitten autan. Vaikka en kyllä vieläkään ole aivan varma, miten. Kai minun täytyy katsoa, löytyykö minulta mitään sopivan kokoista röijyä sille. Hameen lyhyyttä voisi yrittää peittää leveällä essulla, mutta ei se leveyskään kaikkea peitä, pitäisi olla melkein koko hameen ympäri menevä essu, ja niin leveitä essuja minä en valitettavasti käytä. Lisäksi pitäisi tietysti saada hameeseen jonkinlainen pönkkäys eli ryhti, joka taas omalta osaltaan lyhentää hameen helmaa entisestään. Vähän hankalaksi taitaa mennä, mutta jotakin on keksittävä.
Voi että, kun väsyttää. Jospa se tästä ohi menisi.