Me saatiin miehen kanssa mielenkiintoinen keskustelu aikaiseksi televisio-ohjelmista. Niitä kun on nykyään kaikenlaisia, ja montaakaan niistä ei kertakaikkisesti pysty ainakaan ihan kokonaisuudessaan katselemaan vanhempien ihmisten kanssa. Eli siis jos vaikka me menisimme kylään miehen vanhemmille ja alkaisimme kaikki yhdessä katsomaan telkkaria, kävisi se telkkarinkatselu jossain vaiheessa hankalaksi.

Keskustelimme tänään miehen kanssa televisio-ohjelmista ja siitä, millaisia ne nykyään ovat. Montaakaan telkkariohjelmista ei kerta kaikkiaan pysty katsomaan yhdessä vanhempien romanien kanssa syystä, että televisio-ohjelmat ovat mitä ovat. Esimerkiksi jos me menisimme kylään miehen vanhempien luokse ja alkaisimme kaikki yhdessä katsoa televisiota, tulisi siitä katsomisoperaatiosta ennen pitkää hankalaa.

Televisiossahan näytetään monia sellaisia asioita, jotka on romanikulttuurissa ehdottomia tabuja. Televisiossa myös puhutaan avoimesti nimenomaan noista asioista. ”Nuo asiat” ovat tietysti synnytys, alastomuus, seksi ja ihan vaikkapa niinkin arkinen asia, kuin kuukautiset. Niistä kun ei nuoremmat ja vanhemmat juttele keskenään, niin ei ole myöskään sopivaa, että niistä kertovia ohjelmia (olivat ne sitten keskusteluohjelmia tai televisiosarjoja, joissa joku näistä asioista on esillä) katsotaan yhdessä.

Sairaalasarjoissa synnytykset ovat hyvin yleisiä. Inhimillisessä tekijässä puhuttiin synnytyksestä. Monessa sarjassa näytetään seksiä ja alastomuuttakin jossain määrin. Puheohjelmissa puhutaan vaikka mistä. Mainoksissa esiintyy kuukautissuojia ja kortsuja. Kun miettii, mitä kaikkea televisiosta tulee, jää oikeastaan hyvin vähän sellaista katsottavaa, jota kaikki voisivat katsella yhdessä alusta loppuun saakka.

Käytännössä kun homma menee siten, että näitä tabuja, kiellettyjä asioita, ei kumpikaan osapuoli – nuoremmat eikä vanhemmat – ota oma-aloitteisesti esille. Kuitenkin juuri telkkaria katsellessa tulee varmasti sellaisia tilanteita, jolloin ko. asiat nousevat pakostakin esille. Nuoremman tehtävä on antaa kunnioitus vanhemmalle ihmiselle aina kun se vain on mahdollista. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että tiettyjen mainosten tai kohtausten tullessa nuorempi poistuu huoneesta automaattisesti, ja välttää silloin katsomasta vanhempaa silmiin. Myöhemmin hän voi tulla takaisin ja jatkaa telkkarinkatselua ihan normaalisti. Tämä on sitä häveliäisyyttä, kuulostaako hankalalta? Ei ihme, jos kuulostaa, sillä käytännössä se on aika hankalaa.

Vanhempaa ihmistähän on mahdollista kunnioittaa silloin, kun tietää tämän kuulevan ja näkevän samat asiat, kuin mitä itse näkee. Tai silloin, kun tietää vanhemman ihmisen olevan samassa tilassa/huoneessa/näkö- tai kuuloetäisyydellä. Voi kuitenkin tulla tilanteita, joissa ei todellakaan tiedä vanhemman ihmisen olevan näkö- tai kuuloetäisyydellä, tms. Tällöin kunnioittaminen ei mene niin kuin pitäisi. Tällöin vanhemman ihmisen pitäisi itse ”antaa tilaa” nuoremmalle ihmiselle, eikä antaa ilmi sitä, että on kuullut tai nähnyt jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt.

Esimerkin voisin kertoa elävästä elämästä, tästä onkin muutama vuosi aikaa. Oltiin miehen kanssa kahdestaan pääkaupunkiseudulla reissailemassa. Mies halusi mennä käymään eräässä ravintolassa, minulle se oli okei. Ravintolassa ei ollut juuri ketään, ja kysyimme vielä baarimikolta, että eihän täällä nyt sitten ole ketään romaneita. Eipä ollut. Baarimikon mukaan ravintola oli sellainen, jossa romaneita ei yleensä käynyt juuri ollenkaan. Päättelimme sitten, että eipä huolta, voimme olla ihan omassa rauhassamme ja vapaasti miettimättä, että kuka näkee ja mitä näkee. Päädyimme istumaan ravintolan perälle siten, ettemme ainakaan ensimmäiseksi olisi siinä kahden kesken istuskelemassa, jos nyt vaikka joku vanhempi ihminen sattuisikin paukkaamaan raflaan sisälle. Siinä sitä sitten istuskeltiin ja vaihdeltiin vähän suukkojakin. Kaikki olikin oikein mukavaa, kunnes tajusimme jonkun köhivän siinä vieressä. Nostimme katseemme, ja kas – eikö siinä vain seissytkin noin viisissäkymmenissä oleva romanimies. Laskin katseeni, ja teki mieleni lähteä pois koko tilanteesta, mutta enhän minä tietenkään voinut sen miehen ylikään hyppiä… Mies ei kuitenkaan sanonut mitään, pyysi vain meitä istumaan samaan pöytään kanssaan.

Tässä välissä kerron, että tuo mies oli tullut ravintolaan huomaamattamme. Tällöin siis emme olleet tietoisia siitä, että paikassa on joku vanhempi romani. Emme siis voineet antaa miehelle kunnioitusta – eli siis olla suukottelematta ns. julkisesti. Tuossa tilanteessa mies ei olisi periaatteessa saanut tulla köhimään siihen päittemme ylle, eikä aiheuttaa sellaista hämmentynyttä tilannetta. Hänen olisi pitänyt pysyä siitä meidän lähistöltä poissa, koska varmasti oli nähnyt, mikä tuo tilanne sillä hetkellä oli. Okei, oletteko mukana?

Jatkoimme istuskelua, tosin nyt hieman hillitymmin. Miehen pöytään emme menneen. Mieheni kävi jossain vaiheessa vaihtamassa miehen kanssa pari sanaa, menin itsekin siihen lähistölle, ja juttelin myös tuolle miehelle muutaman sanan. Aika pian mies ilmoitti lähtevänsä kotiinsa nukkumaan. Hän huikkasi meille hyvät illan jatkot ja pärjäilemiset, ja sanoi heipat myös tarjoilijalle. Kuvittelimme siis, että loppuillan saamme olla kahden kesken.

Asiat ei ihan noin todellakaan menneet, vaan samainen mies tuli jonkin verran myöhemmin taas yskiskelemään siihen päittemme ylle samantyyppisessä tilanteessa, kuin aiemminkin. Lisäksi hän vielä totesi miehelleni, että ”Nyt nuori mies vähän tapoja.” Tuotahan hänen ei tosiaan olisi pitänyt tehdä, sillä kuten sanottu, tuon tyyppisissä tilanteissa vanhemman ihmisen pitäisi antaa se tila, ja tehdä tilanteesta olematon sen sijaan, että menee huomauttelemaan tuontyyppisistä asioista. Mieheni hieman ärsyyntyi, ja totesi, että ”Ei kai tässä, perkele, ole silmät selässä, ja miksi te sitä paitsi tuutte siihen, jos kerran näätte?” Vanhempi mies saapasteli pois mitään puhumatta.

Päätettiin sitten yhteistuumin, että lähdetään pois koko ravintolasta, hyvänen aika. Saa vielä nolostua enempikin tuon vanhemman miehen takia. Mieheni oli sitä mieltä, että ko. mies on varmaan joku sellainen, joka ei niin noudata romanitapoja, tai sitten se oli vain yksinkertaisesti kiusanhenkinen, ja halusi tieten tahtoen nolostuttaa meidät. Minä puolestani puhuin suu vaahdossa siitä, miten noloa oli, kun mies hyvänen aika kahteen kertaan tuli sanomaan samasta asiasta – miksi se ei vain voinut pysyä poissa?

Päästiin sitten autolle asti, oltiin jätetty se jonkin verran kauemmaksi ravintolasta, kun siinä ei tuota parkkitilaa oikein ollut. Istuskelimme vähän aikaa autossa ja kuuntelimme musiikkia. Mietittiin, että mitäs sitten, mennäänkö vielä johonkin vai lähdetäänkö sinne, missä meidän on määrä majoittua seuraava yö. Ei päätetty vielä lähteä mihinkään, sen sijaan istuskeltiin siinä enemmänkin ja juteltiin. Ja vaihdettiin jälleen kerran muutamia suukkoja. Yhtäkkiä havahdutaan siihen, että joku koputtaa ikkunaan. Tuntui, että saan varmaan kohta jonkun halvauksen, säikähdin nimittäin niin kovasti tuota äkillistä koputusta. Sama mieshän se siellä sitten koputteli ikkunaan, mieheni aukaisi ikkunan kuunnellakseen, mitä sillä nyt on asiaa. Sitä samaahan sillä oli, mitä aiemminkin. ”Ajattelin vaan tulla sanomaan että olisin lähtenyt pois tuolta ravintolasta, mutta kun näin, mitä täällä tapahtuu, piti tulla sanomaan että sinä et kyllä, nuori mies, osaa käyttäytyä.” Ja minua hävetti. Hävetti niin paljon, että yritin nousta autosta ulos – paitsi ettei se onnistunut, koska olin onnistunut säätämään hameen jotenkin niin ihmeellisesti kyytiin, että olin ikään kuin jumissa siinä. Vanhempaa miestä en missään nimessä kehdannut katsoa, loin katseeni ihan toiseen suuntaan. En tiedä, mihin mieheni tuossa vaiheessa katseli, mutta sen sijaan, että olisi alkanut pyytelemään käytöstään anteeksi, se sanoi, että me lähdetäänkin tästä nyt että hyvät yöt vain. Ja niin lähdettiin. Myöhemmin mieheni puuskahti, että mitä tuota häpeilemään, kun kyseinen miekkonen ei itsekään ymmärtänyt mistään mitään. Tuolla hän tarkoitti tietysti nimenomaan tuota vanhemman miehen käyttäytymistä – sen ei todellakaan olisi pitänyt tulla erikseen mainitsemaan, vaan kävellä ihan kiltisti muualle – kyseessähän oli kuitenkin kaikille kolmelle nolo tilanne.

Tuosta päästään taas siihen, että "Kunnioitus sille, kelle se kuuluu". Käytännössä tuo tarkoittaa nimenomaan sitä, että myös vanhemman ihmisen on osattava käyttäytyä, ja käyttäydyttävä siten, että häntä pystyy kunnioittamaan ja että hänelle voi antaa sen arvon, mikä hänelle kuuluukin. Mikäli vanhempi ihminen itse tekee kunnioittamisen jollain tavalla mahdottomaksi, ei hän voi silloin myöskään kunnioittamista odottaa tai olettaa. Kuten nyt vaikka tuossa tilanteessa. Ja jos ajatellaan vielä sitä telkkarinkatsomista, niin samaahan voi soveltaa silläkin saralla. Jos vanhempi näkee nuoremman katsovan jotain epäsopivaa, ei hänen pidä tehdä sitä tiettäväksi, vaan olla, kuin ei olisikaan. Tämä on sitä, että vältetään ne nolot tilanteet, tämä on sitä ns. oikeaoppista häveliäisyyttä.