Sade on taas kerran saapunut meille. Ilma on harmaa, tuulinen ja sateinen. Onneksi onnistuin tuossa yhden korvilla käyttämään koiran lenkillä kastumatta juurikaan, vettä kun tiputteli vain satunnaisia pisaroita. Ulkona ei siltikään tee mieli hillua enempää kuin on pakko. Kävinkin siis tuossa läheisessä kaupassa ja palasin kotiin. Koira oli mielissään, sillä se oli todellakin odottanut tuota ulos pääsemistä pitkään.

Pohdiskelen tässä painajaisunia, joita tunnun jostain syystä näkevän harva se yö. Tuntuu, että nuo unet on monen muunkin raskaana olevan kiusana, mutta tiedä nyt sitten, onko kyse raskauden ”aiheuttamista” alitajuisista huolista tai peloista. Olen myös pannut merkille, että ollessani kipeänä (flunssa, kuume, tms.) painajaisunet ovat rutkasti yleisempiä, en näet muista, milloin viimeksi olisin nähnyt varsinaisia painajaisia tällä lailla ”jatkuvasti”. Ikävää noissa painajaisissa on se, että kun ne tajuaa siinä unessakin painajaisiksi, ja niistä yrittää yrittämällä herätä, se ei onnistu. Olet ikään kuin pakon sanelemana katselemassa sellaista näytöstä, jota et haluaisi nähdä.
Toisaalta minun kohdallani voi kai olla kyse siitäkin, että mieli nukkuessani käsittelee tiettyjä asioita, kuten jokin aika sitten tapahtunutta äitini poismenoa (yllättävää sellaista) jonka seurauksena sitten moni asia on tuntunut välillä tosi ahdistavalta, masentavalta ja ihan pelottavaltakin. Kaikenlaista on tosiaan tullut ajateltua, mutta kun siitä ajattelusta ei koitunut muuta kuin lisää ahdistusta, niin koetin sitten lopettaa ajattelemisen. On noista ajatuksista jonkin verran tullut puhuttuakin, mutta tuntuu, että pitäisi ehkä vielä puhua lisää.
Painajaisista ja kivuista onnistuin muuten löytämään seuraavanlaisen lausahduksen, joka tukisi osin myös tuota ajatustani kipujen yhteydestä uniin: ”Painajaisia syntyy silloin, kun ihminen nukkuu väärässä asennossa ja hermosto joutuu kiputilaan, jolloin uni muuttuukin painajaiseksi.”  Herätessäni hartioista säteili kipu edelleen sinne sun tänne, lisäksi olin nukkunut jotenkin tosi omituisessa asennossa kipeyttäen samalla polvenikin.
Tällä hetkellä on muuten naapurustossa tavallista hiljaisempaa, on tainnut se yöllinen meno ja meininki tehdä tehtävänsä. Jälleen kerran on hehkutettava, kuinka mukava oikeasti on, kun ei minkään juhlimisen vuoksi pode kammottavaa päänsärkyä tai kärsi jatkuvasta kuvotuksesta. Veikkaan nimittäin, että tuollaiset ”itse aiheutetut” olotilat poikii muiden vaivojen lisäksi myös morkkiksen – eipähän siis tarvitse kärsiä siitäkään.
Mulle tuli nyt mieleen pizza, tai pikemminkin sellaisen merellisen Frutti di mare- pizzan maku. Onko tuo nyt sitten otettava niin, että pizzaa tekisi mieli? Oli miten oli, tänään meillä syödään hernekeittoa, ja piste. Sellaista tavallista torstaipäivän ruokaa, jota ollaan torstaina totuttu syömään, vieläpä tykätään siitä. Huomenna voisi sitten katsoa tuota pizzansyöntiä, jos nämä mielihalut vielä käy sen kanssa yksiin.
Meille tuli tuossa Suomalaisen kirjakaupan mainos, joka muistutti minua siitä, että tänäkin vuona on tulossa Isänpäivä. Mietinkin, mitä isälleni ostaisin lahjaksi. Ehkäpä pari kirjaa, joista arvelen hänen pitävän, mutta entäpä sitten muuta? Mikä tai millainen on hyvä lahja? Tyypillistä on kai ostaa partavettä ja suklaata, mutta entäpä sitten muuta? Vinkatkaa, hyvät ihmiset – haluaisin tänä vuonna todellakin panostaa lahjakokonaisuuden monipuolisuuteen ja siihen, että hän voisi todellakin lahjakokonaisuudesta nauttia. Aamutakkia älkää ehdottako, sellaisen hän osti itse hiljattain. Isäni on viisikymppinen, joten lahjan pitäisi myös sopia saajan ikään. :)