Perjantaisiivous sujui erittäin menestyksekkäästi. P heräili siivoillessani ylös, eikä tässä ole kukaan muukaan enää unilta herättyään nukkunut. Koska mies tuli tänään jo melko aikaisin töistä, saimme mahdollisuuden lähteä hoitamaan kaikki tarvittavat asiat aiemmin kuin yleensä. P lähti mukaan, mutta joutui valitettavasti odottelemaan autossa sillä aikaa, kun pistäydyimme kylässä erään vanhemman ihmisen luona. Tämän jälkeen kävimme ruokakaupassa. Mies odotteli autossa, minä ja P hoidettiin ostokset.

Kauppareissun jälkeen päätin ottaa vaateasiat ihan suorasukaisesti puheeksi P:n kanssa, ja tiedustelin, onko hänellä muutamaa kymppiä varaa, jos nyt mennään käymään kangaskaupassa ja löydetään häntä varten joku sopiva essukangas. Olihan hänellä, siispä kangaskauppa kutsui. Minähän en nyt voi ompelukonetta juurikaan käytellä, mutta naapurin emännällä on kone, jolla on saanut hätätilanteissa käydä ompelemassa. Otaksun, että nyt on hätätilanne, ja otaksun myös, että mikäli naapurin emäntä vain on kotona, niin koneella ompelulle ei ole mitään estettä.
Katselimme ihan vain noita halvempia, yksinkertaisia kankaita. Myyjä kyllä yritti tuputtaa jotain todella upeaa kangasta, joka olisi milloin tahansa kelvannut röijykankaaksi; kyseessä oli verkkopohjainen kangas, jossa oli hopeisia ja valkoisia paljetteja. Kankaalla oli vain niin ankara metrihinta, ettei sitä voinut todeksi uskoa. Mahtoiko kyseessä sitten olla kotimainen kangas, tuskinpa niitä ainakaan Turkista tai Dubaista oli tuotu. Joka tapauksessa tuo kangas jäi paikoilleen, vaikka se sinällään olikin kovin houkutteleva.
Yksiväristä organzakangasta löytyi monen värisenä, eikä se metrihinnaltaan maksanut juuri mitään. Olisiko ollut seitsemisen euroa, jos oikein muistan. Ei siis hinta eikä mikään verrattuna monien muiden kankaiden metrihintoihin. Päädyimme siihen, että P ostaa kaksi organzakangasta; perusmustan ja valkoisen. Saa sitten kaksi essua. Lisäksi löysimme hänelle hopeanväristä ja mustaa paljettinauhaa, sekä mustaa ja valkoista pitsiä. Kankaita tuli väriä kohden 6 metriä. Pitsiä saman verran, paljettinauhoja huomattavasti enemmän. Ostokset sai kuitenkin kaupasta ihan kohtuuhintaan, joten ei tuossa vararikkoon ketään oltu ajamassa.
Kotiin päästyämme totesimme, että naapurin autoa ei ole pihassa – siispä ei ainakaan ihan vielä päästä ompeluhommiinkaan. P huomautti, ettei kai asia enää ole niin päivän päälle, pääasia, että tulee hoidetuksi. Myöntelin, niinhän se taitaa olla. Otin tarvittavat mitat essuja varten, ja luonnostelin hieman paperille pitsien ja paljettien asettelua. Tarkoitushan on se, että essut ovat sen verran pitkiä ja leveitä, että peittävät hameen lyhykäisyyden suurimmaksi osaksi. Essun alaosaan ommellaan sitten jotain vahvempaa kangasta, jotta essu ei kuulla liikaa läpi ja heti paljasta, ettei hame ole sellainen kuin pitäisi. Tuntuu oudolta tällainen säätäminen, mutta juuri muutakaan tässä ei nyt ole mahdollisuutta tehdä. Hameeseen ei voi ommella mitään ylimääräistä rimpsua, se nyt vasta olisikin jotain. Mutta pääasia kuitenkin, että edes jotakin voi yrittää.
Mies lähti käymään huoltoasemalla tankkaamassa, P riitelee K:n kanssa puhelimessa. Odotan miestä kuin kuuta nousevaa. Minulla on nimittäin nälkä, ja tänään on tarkoitus syödä pitsaa. Minulle merellistä, kiitos. Heh. Mies on ollut poissa vasta hetken, mutta tuntuu silti viipyneen ikuisuuksia. Tätähän se odottavan aika nimenomaan on, pitkää. Varsinkin nälän kurniessa. Mutta kukapa sitä tietää sanoa, ehkäpä mies tuokin tullessaan pitsat, ja viipyy siksi näin ”kauan”.