Telkkarista tuli Hymypoika, mutta minä en jaksanut keskittyä seuraamaan. Väsähdin tyystin tuon lenkin seurauksena, vaikkei se erityisemmän raskas ollutkaan. Koira sen sijaan ei tahdo rauhoittua millään – nousi taas jonkinlaiseen iltavilliin, ja kovasti pitäisi taas saada leikkiä ja juosta. Ehkei nyt kuitenkaan enää tänä iltana – saa luvan sekin asettua ja mennä maata. Niin kuin se kyllä yleensä tekeekin aikansa yritettyään saada meitä leikin pyörteisiin.

Lenkkini tein tällä kertaa tuossa lähistöllä suunnitellen sen kuitenkin niin, että pituutta tuli mukaan ihan kivasti. Vastaan tuli taas juhlatuulella olevia ihmisiä, jotka olivat tälläytyneetkin sen mukaisesti. Itse kun hiki otsalla kävelin koiran kanssa eteenpäin lenkkivarusteissa, tuli siinä automaattisesti mieleen, miltä sitä mahtaa muiden silmissä näyttää. Onneksi en ole pitkään stressaavaa tyyppiä noissa asioissa – en nimittäin jaksa, enkä viitsikään. Omapahan on ongelmansa, jos minun lenkkivaatteeni jotakin häiritsevät.
Haukotus. Nyt kyllä olen tosi tyytyväinen siitä, että täällä ei ole vieraita. En nimittäin tosiaankaan jaksaisi nyt viritellä sen kummempaa keskustelua kenenkään kanssa. Vaikuttaa siltä, ettei mieskään jaksaisi - sekin on tainnut torkahtaa sohvalle. Mehän varsinaisia isäntiä oltaisiin, jos vieraita tänne nyt pyydettäisiin. Saisivat seurustella keskenään.
Taitaakin nyt käydä sillä lailla, että jätän sen nimiasian kirjoittamisen huomiselle. Tuntuu nimittäin siltä, että alan ihan kohta nukahtamaan kirjaimellisesti pystyyn. Kuppi kuumaakin pitäisi vielä ehtiä juomaan. Jätetään se nimijuttu siis suosiolla huomiselle. Hyvin nukutun yön jälkeen pääkin toimii paremmin. Luulen, että jos alan nyt kirjoittaa nimiä ja huomioita niistä, tulee tekstistä aika sekava rykelmä. Mikä ei ole kyllä kivaa luettavaa kellekään, ei edes mulle itselleni. :) Hyvät yöt siis kaikille tasapuolisesti, huomenna jatketaan.