Voi ei! Onko jotenkin liikaa vaadittu, etten joka paikassa törmäisi noihin houkutteleviin kenkämainoksiin? En juuri nyt välittäisi nähdä ainuttakaan kenkämainosta. Tässä on nimittäin tärkeämpiäkin hankintoja, enkä minä kyllä oikeastaan kenkiä tarvitsekaan. Mutta… kenkähulluus ei kai ole katoavaa lajia.

Törmäsin tänään yhteen blogiin, ihan sattumalta. Etsiskelin netistä muuta tietoa, kunnes hupsis, olinkin jo tuossa blogissa – mikähän sen nimi nyt olikaan? Kyseessä oli ihan tavallinen blogi, mutta yhdessä vaiheessa kyllä en tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Joukossa oli muutama teksti, joita lukijat olivat erityisesti kommentoineet nerokkaiksi ja kekseliäiksi. Minä luin ne moneen kertaan, mutta en vain ymmärtänyt. Mahdanko olla jotenkin omituinen, kun en näe mitään nerokasta tai kekseliästä siinä, että joku asettelee joukon vittuja, saatanoita ja perkeleitä riveille laittaen lisukkeeksi jotain muita yhtä ”herkullisia” sanoja?

Meillä on täällä tänään harmaa ja vähän sateinen päivä. Lämmintä ei juuri piisaa. Tällä ilmalla olisi mieluusti vain peittojen alla, ja vaikka nukkuisi koko päivän yli. Tunnelma on ehkä vähän ”lässähtänyt” senkin vuoksi, ettei miestä ole saanut aamun jälkeen koko päivänä liikkumaan mihinkään muualle, kuin parvekkeelle ja jääkaapille. Positiivista tässä on tietysti se, että mies ainakin on kotona. Negatiivista se, ettei se olemisestaan huolimatta ole oikein läsnä olonsa vuoksi. Mutta jospa tuossa nyt sitten oli tarpeeksi.

Kävin tuossa kyläilemässä yhden sukulaiseni luona samalla reissulla, kun käväisin kaupassa… Ei siellä ainakaan vielä tiedetty mitään raskaudestani, asiasta oltaisiin nimittäin mainittu heti ensimmäisenä karskiin tyyliin. Helpotuksesta tässä ei voi kuitenkaan huokaista, koska tunnenhan minä sen tietyn sukulaisen; sillä ei suu pysy kiinni sitten yhtään. Turkanen tuota miestä, pitikin sen mennä möläyttämään asia juuri sille. Tympii, mutten jaksa asiasta jankuttaakaan. Mitäpä hyötyä siitä olisi?

M:n kanssa tulin muuten jutelleeksi taas hetki sitten; se oli ruvennut tointumaan krapulastaan. Kysyin siltä, mitä ihmettä se oikein ajattelee. Se siihen sitten vain, että eipä näin varhaisessa vaiheessa vielä liene alkoholistakaan haittaa lapselle. Kommentoin, että M on ilmeisesti käsittänyt jotain väärin, ja kehotin sitä paneutumaan ihan vaikka tähän internetin ihmeelliseen maailmaan – kyllä täältäkin jotain tietoa on saatavilla. M sanoi lupaavansa minulle, ettei enää juo. Mutta mitäpä sitä minulle lupaamaan, eihän tässä hyvänen aika minusta ole kysymys, vaan M:stä ja hänen lapsestaan, etenkin tuosta jälkimmäisestä. Että lupaisi nyt vain ihan itselleen.