Tänään tuli sitten todettua, että muuttopuuhastelumme Nimettömän takia olikin täysin turhaa. Menimme nimittäin tänään käväisemään jokapäiväisellä pikku kyläreissullamme ihan sitä vasten, että kuultaisiin, joko tomu on hieman laskeutunut ja tilanne rauhoittunut – ja Nimetönkin palannut kotiin. Eihän siellä Nimetöntä näkynyt, joten mies totesi sukulaiselleni E:lle (joka talon emäntä on) että Nimetön taitaa olla edelleen reissullaan. E totesi, että Nimetön ”on mennyt” joka tässä tapauksessa siis tarkoitti sitä, että Nimetön oli käskenyt muuttomiehet hakemaan tavaransa Huoneesta pois joskus päivällä. Nimetön ei itse ollut tullut paikalle, mutta E oli kuitenkin ollut asiasta tietoinen peräti joitakin minuutteja ennen muuttomiesten tuloa. Nimetön oli muuttanut samaan asuntoon, mistä lähtikin – ei siis ainakaan vielä maakuntaan.

E oli kovin harmistunut – mikäpä Nimettömällä olisi ollut tuossa ollessa, olisi saanut omia asioitansakin jonkinlaiselle mallille. Me emme jaksaneet edes ruveta harmittelemaan asiaa. Nimittäin vaikka emme edeltäpäin Nimettömän suunnitelmien vaiheista mitään tienneetkään, ei tuo liike silti tullut minään yllätyksenä. Totesimme E:lle vain, että onhan tuo tietysti aika erikoista, että edestakaisin muutellaan eikä tiedetä, missä oikein ollaan. E sen sijaan pauhasi, että hyvinpä on Nimettömän kihlattu onnistunut kääntämään Nimettömän pään. Me hymisteltiin, mutta onhan se kyllä niinkin, että Nimettömällä on kyllä itselläänkin vapaa valinta ja mahdollisuus myös oman järjen käyttöön… Joten eipä tuosta sen enempää.

Päädyin pitkän jahkailemisen jälkeen ostamaan tänään tuolla ruokaostoksilla käydessäni pari kokoa suuremman takin. Yleensä olen tavannut ostaa kaupan takit muista puodeista, mutta tuo oli kyllä ihan nätti. Ja sama kai se on, mistä on ostettu – mahtuupahan ainakin päälle hyvin ja varaa mahallekin siinä on. Takki on väriltään tumma, mikä on hyvä, koska vaaleat takit tuntuvat likaantuvan ihmeen nopeasti, vaikka enhän minä missään ojissa niiden kanssa ryve… Takista pulitin kuutisen kymppiä, mikä on ihan kohtuusumma ajatellen, että kyllä kai tuo nyt mahtaa kestää pitemmänkin ajan. (Toivotaan ainakin niin.) Mahdollisesti joudun satsaamaan vielä yhteen takkiin siinä vaiheessa, kun olen viimeisilläni raskaana, mutta katsotaan sitä asiaa sitten. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tuohon ostokseeni.

Huomenna minun pitäisi kaiken järjen mukaan saada se vaaleansininen kangas tänne perille saakka. Odotan sitä tietysti innolla, kuten kaikkia muitakin tähän saakka tilaamiani kankaita. Toivotaan, että se on väriltään yhtä hieno, kuin kuvissa. Kyselin maahantuojalta uusien kankaiden ilmestymisestä, mutta hän ei oikein osannut sanoa. Tarkoitus kuulemma on, että uutuuksia saataisiin myytäväksi vielä tämän vuoden puolella, mutta varmaa se ei kuitenkaan ollut. No, tulee sitten kun tulee – eipä minulla juuri vaatekankaista ole tällä hetkellä pulaa. Mutta ajankohdan tietysti haluaisi tietää mahdollisimman tarkkaa, jotta ehtii apajille eikä huomaa tekevänsä tilauksia siinä vaiheessa, kun kaikki on jo loppuunmyytyjä…

Kohta alkaisi se kotimainen sketsiohjelmakin. Tarkemmin sanottuna kymmenen minuutin päästä - menen kai aikani kuluksi katselemaan sitä. Mies on jo unten mailla, toivottavasti saa rauhassa nukkuakin. Siis ajatellen näitä naapureita ja niiden ajoittain kovaksikin äityviä bileitä. Ihmeen hiljaista naapurustossa on tosin nyt ollut – yksi naapureista sanoi, että viikonloppukin oli hiljainen, kuin olisi huopatossutehtaalla ollut. Heh. Ehkäpä nuo mekastajat ovat sitten ottaneet opikseen tai saaneet varoituksen vauhdittamaan tuota opiksi ottamista. Miten vain.