Tässäpä aluksi tämänpäiväinen ilouutinen: Auto on korjattu ja sillä voi jälleen kerran ajella ihan normaalisti. Hinta oli odotettua matalampi, mutta sanotaanko, että ihan tarpeeksi paljon tuli maksamaan tuo laittaminen siitä huolimatta. Hyvä kuitenkin, että auto on nyt kunnossa. Vielä kun siihen öljyt vaihtaa ja nastarenkaat alle, niin hyvä on. Renkaista nyt vielä sen verran, että pitääkin miettiä, milloinka ne olisi viisainta vaihtaa. Kävimme tänään yhdessä liikkeessä, ja varattiin renkaidenvaihtoon ”aika” tiistaiksi. Ruvettiin kuitenkin miettimään, tuleeko tuo vaihto turhan aikaisin. Ensilunta on kyllä povattu ensi viikolle, mutta tuskinpa se maahan jää. Nastathan kuluvat sileiksi, jos maa on pitkään jäätön ja lumeton.

Kävin tänään yhdessä kaupassa, ja näin ohimennen aivan ihania astioita. Päätin, että menen huomenna katselemaan niitä. Tuskinpa mitään raaskin ostaa, näkyivät olevan kohtuullisen kalliita. Mutta ainahan sitä katsella voi. Jotain iloa siitäkin, eikö totta?

Pohdiskelin aamutuimaan, mahtoiko se useamman kerran soittanut tuttavani loukkaantua, kun sanoin sille, että olen nukkumassa, enkä suostunut sitten puhumaan sen kanssa. No, kyllähän se loukkaantuminen sitten näkyi ja kuului jonkin verran. Pyysin anteeksi, jos olin ollut häntä kohtaan töykeä, mutta sanoin, että hän on itsekin muutaman kerran toiminut noin ollessaan väsynyt, enkä minä ole sitä ottanut minään erityisenä loukkauksena. Enkä minä tietenkään loukkaukseksi tai töykeydeksi sinänsä tuota omaa toimintaani tarkoittanutkaan. Kyllähän hän sitten ymmärsi, hyvä niin.

Mutta noista soittelijoista puheen ollen, heitähän tuntuu riittävän. Nyt illalla eräs henkilö yritti soittaa puhelimeeni, mutta en tullut vastanneeksi. En jaksanut puhua sen tai kenenkään muunkaan kanssa. Jostain syystä tässä on vain viime aikoina halunnut olla rauhassa ja omissa oloissaan mahdollisimman paljon. En tiedä, miksi. Tuntuu vain jotenkin, ettei koko ajan jaksa olla sidoksissa tuon puhelimen kanssa, vaikka se onkin hyvä keksintö sinänsä… omalla tavallaan. No mutta takaisin tuohon vastaamatta jääneeseen soittoon, joka tietysti loppui aikanaan. Suunnilleen minuutin päästä puhelin soi uudelleen, ja sain muutamia puheluita tuntemattomasta numerosta. Otaksuin, että puhelut tulivat samalta henkilöltä, koska hänellä on aiemminkin ollut tuollainen tapana. Siis että jos hänelle ei vastata syystä tai toisesta, niin koettaa hetken päästä soittaa tuntemattomalla numerolla. Ajattelee kai, että avainsana puhelimeen vastaamisessa on hän. Vaikka eihän se siitä johdu; kuten sanottu, ei tee mieli kyllä juoruta kenenkään kanssa. Hetken päästä sama ihminen koetti sitten soittaa miehen puhelimeen pariin otteeseen, mutta mieskään ei jaksanut vastata. Kai tuostakin nyt sitten saa kuulla, mutta vaikka sitten niin. Joskus ihminen tarvitsee ihan oikeasti omaa rauhaa ja irtiottoa puhelimesta.

Tänään käväisin kirjastossa, ja lainasin sieltä neljä uutta kirjaa. Lehtolaisen kokoelmakirjan palautin samalla, kaksi niistä ensinlainatuista olisi vielä lukematta. Mutta viikonloppu kun on, niin ehkä antaudun lukemaan ihan kunnolla. Kirjastossa oli esillä Mario Vargas Llosan kirjoja, hänhän siis sai lokakuussa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hänen kirjojaan en ole aiemmin lukenut, mutta ehkäpä ensi viikolla tartun niihin.

K kävi meillä tänään. P:n se oli jättänyt odottamaan siksi aikaa autoon, vaatteidensa puolesta. Mies tokaisi kuivakkaasti, että onhan P täällä ennenkin käynyt. Mies myös mainitsi, että K voisi tosiaan miettiä, mihin suuntaa rahansa, kun sen nainenkin kulkee risaisissa vaatteissa. K naureskeli vain, että ei kai asialla liene kiire, hän kun ei edelleenkään tiedä, mitä hän P:n suhteen tekee. Mies pyöritteli päätään tietämättä ilmeisestikään, mitä tuohonkin olisi oikein pitänyt sanoa. Eipä sitten sanonut mitään, sanaton olin minäkin.

Ystäväni tuskailee, kuinka mahtaa selvitä useamman lapsen yksinhuoltajana, kun yksi lisää on nyt tulossa. Lapset kuulemma vaikuttavat jo nytkin siltä, etteivät saa tarpeeksi huomiota. En oikein tiennyt, mitä sanoa. Useamman lapsen kasvattaminen yksin on varmasti rankkaa, siitä ei liene epäilystäkään. Ja mitä tulee tuohon huomion saamiseen, no... enpä osaa siitäkään oikein mitään kovin rakentavaa sanoa. Kaipa hän löytää parhaan tavan toimia, kunhan tutkailee asiaa tarpeeksi. Useimpiin asioihin kun löytyy yleensä jonkinlainen keino.