Menipä myöhään tämä kirjoittaminen. No, kerrankos sitä…

Mietin tässä, mitä tästä päivästä kertoisin. Päivä oli harvinaisen tavallinen ja hiljainen, eikä sisältänyt kyllä juuri mitään erikoista.

 Mies lähti aamulla töihin, ja palasi sieltä puoli neljän korvilla. Tuon jälkeen lähdettiin sitten jokapäiväiselle kauppareissullemme, jonka aikana päivittelin tällä kertaa makrillin korkeita hintoja. Päädyimme sitten ostamaan päivän ruuaksi grillatun broilerin. Tuossapa muuten vinkkiä pikaruokaloita suosiville; menkää ennemmin kaupan lihatiskille. Broilerikin lienee rutkasti terveellisempää, kuin vaikka hampurilaiset – ja vähintään yhtä helppoa syötävää se on, mahdollisesti jopa halvempaa.

Tänään teimme taas vanhan tutun kyläreissun, ja totesimme, ettei viesti ole näköjään vieläkään tavoittanut sitä, jonka pelkään sen saavan. Viestihän on siis raskausuutinen. Tänään en asiaa jaksanut hermoilla, tosin mietiskelin ennen kylään menoamme, että jokohan on pitkänokkaisten kokous saatu pidettyä. Ihme kyllä, ei ollut – me saamme hengittää rauhassa edelleen.

Veikkasin aiemmin, että kankaat tavoittavat minut vasta keskiviikkona. Olin kuitenkin väärässä. Tosin ilmoituksen tilaukseni saapumisesta sain vasta siihen aikaan päivästä, että päätin jättää noutamisen huomiselle. Kerkeäähän tuota sittenkin.

Tänään on myös tullut luettua Leena Lehtolaisen kertomuskokoelmaa. Mikäs sen nimi nyt olikaan… Viimeinen kesäyö ja muita kertomuksia, sehän se. Joukossa on tähän saakka ollut kertomuksia, joista olen pitänyt, ja myös sitten niitä, joista en ole niin välittänyt joko niiden kerrontatavan tai ihan vain epäuskottavuuden vuoksi. Joka tapauksessa kirjaa on tullut ”ahmittua” – minä kun koen lukemisen yleisesti ottaen mukavaksi, rentouttavaksi ja ihan antoisaksikin puuhaksi.

On jotenkin nuutunut olo. Hetken vielä viivyn koneella, sitten nukkumaan, etten huomenna ole ihan mustat renkaat silmien ympärillä. Toivottelenpa siis hyvää yötä vielä kertaalleen kaikille, kuten jo otsikkokin sanoi.