Voi minua. Pääsin juuri sanomasta, miten en ole sen kummemmin tässä kipuillut. Tänään sitten olikin melko vaivainen päivä. Kivut olivat niissä tutuissa paikoissa; nivustapeissa (erityisesti oikealla puolella) sekä alkaen oikealta puolelta ristiselkää säteillen aina tuohon oikeaan polveen saakka. Eihän tuossa mitään, mutta tällä kertaa oli kyllä kivuliaampaa, kuin aiemmissa kipuiluissa. Käveleminen tuotti jo jonkinasteista tuskaa, joten koetin vain lepäillä ja välttää sen kummempaa liikkumista. (Tosin minun olisi kai pitänyt välttää yleensäkin jalkojen nostelua tai kääntelyä yleensäkin, joka myös tuntui aika tuskalliselta...) Aika hyvin se onnistuikin, tietysti pakolliset päivittäiset kävelyt oli käveltävä.

Tänään olen myös ollut ihmeen väsymys. Toisella kolmanneksella väsymyksen pitäisi kuulemma olla kuin poispyyhkäistyä, mutta ehkäpä tämä minun väsymykseni ei sitten johdukaan raskaudesta. Väsymys nyt kuitenkin oli sitä luokkaa, että pystyin kyllä toimimaan arkiset askareeni tippaakaan haukottelematta enkä edes tuntenut itseäni väsyneeksi – mutta jos erehdyin lepäämään mukavassa asennossa, nukahdin melkein heti ja tunsin vielä herättyänikin niin painavaa väsymystä, että niitä unia sitten piti jatkaa ja jatkaa.

Voihan tuo väsymyksen tunne tietysti johtua vaikkapa tästä harmaasta ilmastakin; koko ajan tuntuu satavan ja olevan harmaata ja mustaa. Ketäpä nämä ilmat nyt niin kovasti piristäisivät. Nyt kuitenkin sen sketsiohjelman pariin ja huomiseen!