Aamu alkoi ärtymyksellä, kahdestakin syystä. Ensinnäkin minua voisi kuvailla kadonneiden yöunien metsästäjäksi. Niin, kyllähän minä nukun, mutta vain muutamia tunteja yössä. Vaikka kuinka koettaisin väsyttää itseäni ja valvoa myöhempään, herään jostain kumman syystä automaattisesti tiettyyn aikaan ylös, eikä se uni sitten sieltä enää tulekaan. Eihän tässä muuta, mutta kun tuo heräämisajankohta oli tämänkin vuorokauden puolella kello kaksi yöllä – ei siis vielä edes aamua, hyvän tähden. (Ja nukkumaanhan minä menin puoli kymmeneltä…)

Tämä jonkinasteinen unettomuus tietysti ottaa päähän ihan itsessään puhumattakaan siitä, että kun ihminen on väsynyt, on hän monesti myös entistäkin ärtyisämpi. Ja koska nyt kerran valittelulinjalle lähdin, niin haluan vielä avautua asiasta sen verran, että päänsärkyäkin tämä aiheuttaa, eikä sekään tietenkään kovin mukavaa ole…

En tajua, mikä tässä oikein maksaa. Touhuan päivisin yhtä sun toista, eivätkä päiväni nukkumiseen kulu. Ulkoilen useamman kerran päivässä – eli ei sen siitäkään pitäisi kiikastaa. Ehkäpä se sitten on niin, että vaikka itse asunnonsaannista ei enää tarvitse stressata, on tuo tuleva muutto ja muut siihen liittyvät asiat sitten niin vahvasti mielen päällä, että vaikuttaa jo muuhunkin.

Ei kai tässä voi kuin huokaista syvään ja koettaa valvoa iltaan saakka; johan on kumma, jollei Nukkumatti sittenkään pysyttele seurassani koko yötä.

Toisekseen mies ennen töihin lähtöään tuumasi, että nythän olisi hyvä aika laittaa Net Anttilaan netin kautta kuvia teetteille, siellä kun on hyvä tarjouskin. No, minähän sitten aloin laittamaan hommaa alulle, ja huomasin tuossa tiedostoja selaillessani, että osa kuvista on ikään kuin siroteltuna ympäriinsä eri kansioihin. Päätin sitten näitä yksittäisiä tietyissä kansioissa olevia kuvia poimia ikään kuin yhteen ryppääseen, jotta saisin helpommin ladattua ne. Mutta kas – kyllästyin hommaan (niin, minuahan keljutti jo valmiiksi) ja keskeytin sen. Päätin poistella muutamia turhia kuvia, jotka vievät vain turhaan tilaa koneella. Epähuomiossa siirsin roskakoriin muitakin kuvia, kuin niitä tarpeettomia. Ja tottahan toki sitten poistelinkin sieltä niitä varsin auliisti, ennen kuin tajusin kysyä itseltäni, että mitäköhän minä nyt oikein olenkaan tekemässä. Että sinne meni sitten osa kuvista.  

Mitään katastrofiahan tässä ei tietenkään ole tapahtunut, osa kuvista on kaikeksi onneksi tallella toisaalla. Mutta silti – kyllä se osaa tuo oma tyhmyys sapettaa silloin tällöin. Mutta kuten luitte, ovat yöuneni olleet vähäiset, joten ehkä tämä tohelointi nyt annetaan minulle anteeksi.

Tänään olisi sitten lähdettävä käymään sen virkailijan luona ja vietävä hänelle muutama olennainen paperi. Samalla sitä varmaan sitten kuulee, missä vaiheessa sinne uuteen asuntoon oikein pääseekään muuttamaan. Toivottavasti pian. Entiset asukkaat ainakin kertoivat muuttavansa pois joskus kuukauden puolivälissä – mahdollisesti se sitten on sitä ensi kuun alkua, kun sinne pääsee asettumaan. Toivon mukaan ainakin.

Jokohan tänään se yksi vauvanvaatepaketti olisi valmis haettavaksi? Jollei, niin on niillä kyllä ihmeen pitkät toimitusajat… Vaikka jos nyt olen kärryillä tässä maailman menossa pysynyt, niin kaipa se Postin lakkoilukin saattaa oman osansa tehdä.

Taidankin lähteä tästä aamupalalle, katsotaan sitten, mitä päivä tuo tullessaan. Jospa tämä ärtymyskin jossain vaiheessa päivää helpottaisi.