Sainpas valmiiksi tämän vastauspostaukseni! Aloittelin vastauksiani jo tuossa yhdeksän jälkeen, mutta kuinka ollakaan – aina joku keskeytti minut. Jos ei se ollut mies, niin sitten se oli koira. Tai kissa. Tai puhelin. Heh. Joten vastaukseni tulikin tänne odotettua myöhemmin… Toivottavasti kukaan ei nyt kuolettavasti närkästynyt tästä kuppaamisestani. :)

 

”Moi! Sulla on ihana blogi, ihan keikkee en oo kerenny lukemaan mutta koko ajan yritetään. Sulla on aika vilkas elämä, sattuu ja tapahtuu. Mutta asiaan: Kun menee naimisiin romani miehen kanssa onko naisen pakko ruveta pukeutumaan romani vaatteisiin vai onko tämä sinun oma halusi pukeutua romani vaatteisiin? Jos on pakko niin millä mielin rupesit pukeutumaan? jos on vapaa ehtoista niin miksi pukeudut? Mitä kaveri piirisi/sukulaiset tuumasivat näihin vaatteisiin?”

Ei ole tokikaan pakko alkaa pukeutua romanivaatteisiin, moni valtaväestön nainen pukeutuukin korkeintaan sellaisiin ”pikkuvaatteisiin”. Mieheni lähisuku on näissä kulttuurillisissa asioissa (pukeutuminen menee ehdottomasti kärkeen) aika konservatiivista, joten oli alun perin miehen & hänen lähisukulaistensa toive, että romaniasua alkaisin käyttää. Miettiä piti kyllä itsekin, mutta eipä minulla sitä vastaankaan mitään ollut – ihan mielelläni siis (suurimmaksi osaksi, heh) näitä vaatteita kannan. :) Olisin tietysti voinut kieltäytyäkin, mutta silloin kyläileminen esim. miehen vanhempien luona olisi minun osaltani ollut poissuljettua, ja muutenkin elämä olisi pitemmän päälle ollut huomattavasti rajoitetumpaa nimenomaan vaatetuksen vuoksi… Sukulaiseni suhtautuivat asiaan vaihtelevasti; osa oli ihan neutraalina, osan mielestä kyseessä oli kaiken kaikkiaan hyvä juttu, ja osa ei sitten tykännyt ollenkaan. Näiden negatiivisesti asian näkevien kohdalla suhtautuminen on ehkä jollain tavoin muuttunut; he näkevät, että se olen edelleen minä vaatteitteni alla, eikä siinä sen kummempaa. :) Kaveripiirissä suhtautuminen oli 90 % positiivista… Kovasti sain kavereiltani kiinnostusta sekä vaatteisiin liittyen, että sitten romanikulttuuriin itseensä.

 

”Onko romaneilla jotain erityisiä "puhtaussääntöjä"? Kuulin joskus et jos esim. lapsen tuttipullo tippuu lattialle, se pitää heittää roskiin?”

On kyllä puhtaussäännöt, ja tuo mainitsemasi asia liittyy niin kutsuttuun symboliseen puhtauteen. Tiivistettynä voisi sanoa, että kaikki ylhäällä oleva on puhdasta, ja alhaalla oleva ”likaista”. Esimerkiksi pöydät sun muut ovat puhtaita, lattiat ja tuolien istuimet sen sijaan likaisia (käytännössä kaikki ne, jonka päällä maataan, seisotaan, istutaan – ja ne tilat ja paikat joissa ollaan alasti tai vähissä vaatteissa). Puhtaita ja likaisia asioita ei pitäisi eikä saisi sekoittaa keskenään, sillä likaisesta ei enää voi tulla puhdasta.

On kyllä poikkeuksia ja sellaisia asioita, jotka voidaan katsoa puhtaiksi ihan vedellä huuhtelemisen jälkeen – kuten me miehen kanssa hyvin usein tehdään. Eli jos vaikkapa lusikka tippuu lattialle, me vain otetaan se sieltä, huuhdellaan ja otetaan uudelleen käyttöön. Jos taas kyse olisi jostain ”vakavammasta”, esimerkiksi joku keittiön pöydän epäpuhtaus (=pöydälle olisi nostettu jotain maasta, tai minä olisin käyttänyt pöytää vaikkapa korokkeena jollekin ja noussut sen päälle seisomaan) tai keittiön kokonaisvaltainen likaisuus (=joku romaniyhteisöön kuuluva olisi ollut keittiössä vähissä vaatteissa tai alasti) olisi tilanne siinä mielessä toinen, että vedellä peseminen ei ”auttaisi”, vaan koko keittiön pöytä olisi heivattava roskiin – ja keittiön puhtauteen taas ei auttaisi muu, kuin asunnon vaihto.

Tätä puhtausasiaa on tosi hankala selittää lyhyesti ja antaa samalla riittävän selvä vastaus, mutta toivottavasti tästä kävi ilmi edes jotain. Kysy vain lisää – tai voinhan minä tehdä asiasta ihan erillisen postauksenkin jossain vaiheessa. :)

 

”Minua kiinnostaa taas se, että kun romani ihminen kuolee niin meneekö se tosiaan niin, että kaikki vainajan tavarat hävitetään ? Jostain olen tällaista kuullut.

Olen käynyt lukemassa blogiasi, en vain ole kommentoinut :). Mutta nytpä tein senkin.

Minulla valitettavasti on romaneista huonoja kokemuksia. Siellä missä lapsuuteni asuin oli niitä ns. huonoja romaneja. Ihan hirveät tavat ja kun he tulivat kauppaan tms. niin sen kyllä kuuli. Käytöstapoja ei juuri ollut.

Mistä muuten johtuu, että romanit ( ainakin jotkut )pitävät monesti kovaa meteliä ? Puhuvat lujaa toisilleen ja muutenkin meno on aika vauhdikasta ! Tai se, että miksi useat romanit eivät opiskele ja hanki oikeaa ammattia ? Kaikki kun eivät käy edes peruskoulua ja sitähän monesti ihmettelee, että kun se oppivelvollisuus kuitenkin on niin miksi ei romaneilla ?

Paljonpas tuli kysymyksiä :).”

Melkeinpä kaikki kyllä hävitetään, lukuun ottamatta koruja. Ne voidaan säilyttää, mutta niitä ei kuitenkaan käytetä. Jotkut heittävät vainajan omaisuutta ihan vain roskiin, toiset taas pitäytyvät edelleen vaatteiden yms. tavaroiden polttamisessa. Jos vainajalta on jäänyt käyttämätöntä tavaraa, saatetaan niitä joissain tapauksissa antaa pois  - tosin harvemmin.

Moni romani on taitanut tottua ”kailottamaan”, koska monta kertaa väkeä on yhdessä paikassa paljon, ja ääntä on pakko korottaa, jotta tulee kuulluksi. Ehkäpä tuo on sitten jäänyt monelle jotenkin ”päälle”, eikä heille ole tullut mieleenkään, että volyymin pienentäminen olisi paikallaan… Täytyy kyllä myös sanoa, että useat nykypäivän romaninuoret pitävät kovaa meteliä lähinnä siksi, että haluavat kuulua ja näkyä ja tuolla tavoin erottua joukosta ja korostaa omaa identiteettiään – no, ehkäpä he myöhemmin ymmärtävät, että tuo tapa ei ole kovin fiksu… :) Voi myös varmasti sanoa, että joidenkin kohdalla on kyse ihan puhtaasti siitä, että käytöstapoja ei ole – no, onneksi moni kuitenkin myös ymmärtää kotikasvatuksen merkityksellisyyden…

Oppivelvollisuus kyllä koskee romaneitakin, mutta pakko on kyllä lisätä, että ”ainakin periaatteessa”. Itsekin tiedän monia romaninuoria, jotka ovat tuosta noin vain keskeyttäneet peruskoulunsa, vanhemmat eivät ole patistaneet kouluun – eikä koulustakaan sitten ole sen kummemmin yritetty ottaa yhteyttä… Sanoisin siis, että näissä tapauksissa se vika on molemmissa päissä. Vanhemmissa, koska ensisijaisestihan se on heidän tehtävänsä huolehtia, että lapsi menee kouluun – ja myös sitten siellä koulun päässä, koska monesti asioiden annetaan vain olla. Monessa tapauksessa romanien asioihin ei haluta puuttua, koska se saatetaan jo ennalta ajatella liian hankalaksi tai tyyliin ”Ei se mitään auta”. Suurin osa minun tuntemistani romaneista on käynyt peruskoulun ihan muidenkin suomalaisten tapaan, ja moni kouluttautunut siitä eteenpäinkin. :) Mutta kyllä, romaneissa on paljon ammatittomia ihmisiä, mikä on sekin tosi ikävää… Romanikulttuuri ei mitenkään estä tai kiellä käymästä koulua, hankkimasta ammattia tai lähtemästä työelämään, mutta onhan niitä sitten olemassa senkin sorttisia laiskimuksia, jotka ikään kuin käyttävät kulttuuria jonkinlaisena tekosyynä. Paljolti vaikuttaa se oman lähipiirin asennekin noihin ko. asioihin – jos esimerkkejä ei ole tai kukaan ei muuten vain kannusta tekemään mitään, niin kai se sitten helposti jää… Samalla voisin taas palata siihenkin, että kannustimia pitäisi tulla muualtakin – sieltä koulun päästä. :)

Olipas tässä vastaus, heh. Toivottavasti kuitenkin sait tästä jotain irti! :)

 

”Oletko ollut romanihautajaisissa, kiinnostaisi tietää niistä lisää?
Samoin kun olen joskus kuullut verikostosta, onko tarua vai totta?
Entä kastetaanko vauvat "kirkollisin" menoin?”

Olen kyllä ollut muutamissa romanihautajaisissa. Ensinnäkin hautajaiset pidetään yleensä yllättävänkin nopeasti vainajan kuolemasta. Ei ole yhtään omituista järjestää hautajaisia jo viikon päästä kuolemasta – harvinaisempaa on ”pitkittäminen” näissä asioissa. Kuolleen lähimmät naispuoliset omaiset, kuten siskot, käyvät yleensä itse pesemässä ja pukemassa vainajan hautajaisia varten. Yleensä samat naiset hoitavat muutkin hautajaisia edeltävät valmistelut.

Yleensä hautajaisiin ei erityisesti kutsuta ketään, vaan paikalle tulee ne ihmiset, joille vainaja on ollut sukua tai muuten tärkeä, tai jotka ovat sukua vainajan lähiomaisille tai muuten läheisiä heidän kanssaan. Hautajaisvieraita tulee yleensä paljon – todella paljon – ja heitä saattaa tulla hyvin kaukaakin. Vierailla saattaa olla mukana täysin vainajalle tai lähiomaisille vieraitakin henkilöitä, jotka ovat vain paikalla tukemassa näitä varsinaisia hautajaisvieraiksi tulevia ystäviään. Vierasmäärä voi olla likempänä sataa – tai jopa paljon enemmänkin. Kaukaa tulevat vieraat majoittuvat kuolleen omaisten tai muiden samalla paikkakunnalla asuvien romanien luokse hautajaisten ajaksi.

Hautajaisia edeltävänä iltana pidetään niin sanotut valvojaiset, jotka pidetään useimmiten vainajan lähiomaisen kodissa. Jos valvojaisiin on tulossa paljon väkeä, ne saatetaan pitää esim. jossain seurakunnan tiloissakin. Tarkoitus on valvoa koko yö, koska vainaja on tuolloin viimeisen yön maan päällä – seuraavana päivänähän hänet haudataan. Valvojaisiin ei ole pakko osallistua, mutta sitä pidetään yleisesti suositeltavana ja hyvänä tekona vähintäänkin niille, jotka ovat vainajalle läheistä sukua olleet. Vanhukset ja pienet lapset voivat nukkua vaikkapa läpi yön saamatta osakseen kenenkään ihmettelyitä tai paheksumista. Koko yön talossa on mahdollisuus syödä ja juoda tarvittaessa. Valvojaisissa muistellaan yhteisesti vainajaa ja tukeudutaan surussa toinen toiseensa. Hengellisyys saattaa myös olla valvojaisissa läsnä; joku saattaa esimerkiksi rukoilla tai puhua jotain uskonnollista ihan ex-tempore,  tai vaikkapa lukea ääneen Raamattua. Hautajaistoimitus sujuu sitten ihan tavallisesti; kappelissa tai vastaavassa hiljennytään, jonka jälkeen tulee hautaan siunaaminen. Siunaaminen tapahtuu samalla tavoin, kuin valtaväestön henkilönkin hautajaisissa. Pappi siunaa kirkollista kaavaa käyttäen, ja jokainen laskee vuorollaan oman seppeleensä haudalle. Ennen haudalta lähtemistä joku saattaa laulaa, ja valokuvia otetaan. Haudalta lähdetään sitten sinne, missä ruoka tarjoillaan – joko vainajan lähiomaisen kotiin, tai seurakunnan tiloihin.

Verikosto on kyllä olemassa, mutta nykyään se äärimmäisessä muodossaan toteutuu hyvin harvoin. Käytännössä verikosto ”toteutuu” nykyään yleensä lähinnä väistämisvelvollisuutena – riitaantuneet suvut eivät asu samoilla paikkakunnilla, ja väärintekijä sukunsa kera on velvoitettu antamaan tilaa ja väistämään uhrin sukua.

Riippuu ihan ihmisistä itsestään, halutaanko vauva kastaa ”kirkollisesti”. Yleisimmin kyllä, pappi tulee kastamaan joko kotiin, tai sitten ristiäiset pidetään seurakuntatalolla.  

 

”Mäkin oon jonkun aikaa jo lueskellut blogiasi, olen vain laiska kommentaattori.

Näin sote-alan opiskelijana kiinnostaisi, miten romanit suhtautuvat terveydenhoitoon, esim. neuvolapalveluihin tai osastohoitoon? Odotetaanko henkilökunnan huomioivan romaniuden erityisesti vai suhtautuvan kuin valkolaisiinkin potilaisiin? (paitsi että jokaiseen potilaaseen tulee suhtautua yksilönä, niin romaniin kuin suomenruotsalaiseenkin)”

Neuvolapalveluita käytetään nykyään romanipiireissä paljon, mutta toisaalta neuvola-aikoja saattaa jäädä väliin tai unohtua, ellei elämässä ole mitään sen kummempaa ”rytmiä”. Neuvolapalveluita kuitenkin pidetään hyvänä, ja niihin suhtaudutaan positiivisesti. Osastohoito on myös tarpeen tullen ok, mutta sairaaloista ei yleisesti ottaen oikeastaan pidetä; aiemmin kun sairaaloihin on lähdetty vasta kuolemankielissä. On tietysti ihan potilaskohtaista, kuinka hän toivoo suhtauduttavan romaniuteensa – toivooko jotakin huomioonottamista. Näistä aina kannattaakin jutella potilaan itsensä kanssa. Jos vieraita tulee käymään, on potilaalla hyvä olla päällä vierailun ajan joko omat vaatteet, tai hänet olisi hyvä muuten peittää niin, että suurin osa sairaalavaatteista jää ”piiloon”. Sängylle tai tuolille en suosittelisi välttämättä laskemaan ruokaa  ainakaan potilaalta kysymättä, mutta osastoillahan kyllä tapaakin olla ne pöydät sänkyjen vieressä… Vieraiden paikalla ollessa ei pitäisi ottaa sellaisia kokeita, joissa potilas joudutaan riisumaan – tai suorittaa muitakaan sellaisia toimenpiteitä.

 

”Täältä näitä tulee (toivottavasti en unohda mitään):

1) Millaisia talvikenkiä perinteisen romanipuvun kanssa käytetään? Yleensä kai korkokenkiä, joten käytetäänkö talvella korollisia saappaita vai saako käyttää matalakantaisiakin, lämpimiä saappaita? Entä puetaanko röijyn ja turkin väliin jotain lämmikettä?

2) Miten yläasteella pitäisi ottaa romaninuoret huomioon? Silloinhan tullaan murrosikään ja ilmeisesti romaninuoret alkavat kiinnittää enemmän huomiota omaan kulttuuriinsa. Lähinnä mietin kotitalouden, terveystiedon ja liikunnan tunteja, joissa luultavasti voi tulla eniten esiin erilaisia tilanteita. Voiko terveystiedon tunneilla puhua vapaasti mistä vain (esim. seksistä), jos luokassa on sekä romanityttöjä että -poikia? Pitäisikö kotitalousopettajan ottaa jollain tavalla huomioon romanikulttuuri? En tarkoita, että alkaisi opettaa romanien puhtaussääntöjen mukaan, vaan lähinnä sitä, ettei oppilas hämäänny liikaa kodin ja koulun erilaisista tavoista. Jos tehtävänä on tuoda jokin vaate tunnilla pestäväksi, ja sitten nämä vaatteet lajitellaan ja pestään koneissa, koituuko tästä ongelmia? Entä ruokakassien maahan laskeminen tms? Tästä aiheesta haluaisin tietää kaiken mahdollisen. Mietin asiaa myös luokanvalvojan kannalta. Vanhempien kanssa kannattaakin varmaan keskustella myös romaniudesta sekä kulttuurista, jotta osaa ottaa asiat oikein.

3) Mihin kauppakassin voi laittaa autossa? Entä bussissa tai muussa julkisessa kulkuvälineessä? "Likaantuuko" ruoka bussinpenkillä tai sylissä pidettäessä?

4) Uskovatko romanit uniin tai muihin enteisiin? Tietysti on varmaan paha yleistää, mutta toivottavasti et ajattele minun tarkoittavan pahalla. Tunnetko ketään unennäkijöitä tms?

Sitten muutama ehkä henkilökohtaisempi kysymys (jos et halua vastata, ymmärrän):

1) Miten pukeutuminen omalla kohdallasi menee? Pukeudutko aina romaniasuun vai käytätkö myös ns. valkolaisvaatteita, milloin? Voiko kotioloissa olla miten haluaa? Entä keittiössä?

2) Alkaako paikkakuntasi nimi K:lla?

Kiitos kyselymahdollisuudesta!”

Yleensähän kengät tosiaan ovat korkeakorkoiset. Samalla niiden pitäisi olla sellaiset, että ne on helppo sujauttaa jalkaan tilanteessa kuin tilanteessa. Saappaita ja nilkkureita käytetään, mutta nilkkurit taitavat olla suositumpia nimenomaan siksi, että saappaita jalkaan laitettaessa hameenhelmoja pitäisi nostella, eikä se aina ole mahdollista. Matalakorkoisempiakin kenkiä voi käyttää, tai vaikka kiilakantaisia – niillähän on helppo kävellä. Itse olen nyt käyttänyt pääasiallisesti matalakantaisia talvisaappaita tai matalahkoja nilkkureita. Röijyn ja turkin väliin ei välttämättä pueta mitään erityisempää lämmikettä, mutta tietysti voi halutessaan pukea. Itse olen laittanut väliin kylmillä ilmoilla esim. villatakin, josta onkin kyllä ollut apua. :)

Terveystiedon tunnilla voi puhua vaikka seksistäkin ihan vapaasti, vaikka luokassa olisikin sekä romanityttöjä- että poikia. Murrosikäiset eri sukupuoliset eivät tosin näistä keskenään juttele, mutta koska kuitenkin ovat samaa ikäluokkaa ja samassa elämänvaiheessa, voivat he kuitenkin olla yhtä aikaa paikalla kuulemassa opetusta aihetta koskien. Olisi hyvä, että tiettyjä aiheita käsittelevissä ryhmätöissä (seksi, yms.) ryhmätöissä romanikulttuuri otettaisiin siten huomioon, ettei romanipoikaa ja tyttöä laitettaisi välttämättä samaan ryhmään. Samassa ryhmässä työskentely voi aiheuttaa sen, ettei kumpikaan toimi ”vapaasti” vaan jättäytyy ikään kuin taka-alalle nimenomaan toisen läsnäolon vuoksi – jolloin opettajallekin jää ikävä muisto siitä, miten kaikki ryhmäläiset eivät osallistuneetkaan annettuun tehtävään.

Nuori voi ihan mainiosti tuoda jonkun oman vaatekappaleensa pestäväksi ja pestä sen koulun koneessa – siinä ei ole ongelmaa. Ruokakassien maahan laskeminen voi hämätä nuorta, sillä yleensähän ne romanikodissa nostetaan suoraan johonkin pöydälle tai sitten jonkun muun ”puhtaan” esineen päälle. Jos tämän asian kanssa ilmenee ongelmia (jos nuori esim. ei suostu syömään valmistettua ruokaa siksi, että ruokakassi on ollut lattialla) on tästä hyvä jutella nuoren kanssa. On kuitenkin hyvä, että nuori oppii ymmärtämään miten valtakulttuurissa toimitaan – valtakulttuuri kun kuitenkin on se kulttuuri, jonka mukaan yleensä kouluissa sun muissa paikoissa toimitaan. Kohdatessaan nuo erot tuollaisinaan ilman erityisjärjestelyjä nuori voi varmasti tulevaisuudessa soveltaa oppimaansa hyödyllisesti eri tilanteissa.

Luokanvalvojan on totta kai hyvä ottaa romanius puheeksi nuoren kanssa – ja sitten erikseen myös vanhempien. Nuoren kertomia asioita voi tarkistella vanhemmilta (tai jos on mahdollisuutta olla yhteydessä johonkin muuhun ”lähteeseen”) mikäli joku hänen kertomansa asia kuulostaa kovin kummalliselta. Tämän mainitsen siksi, koska tiedän olevan nuoria, jotka saattavat helposti lasketella suustaan lööperiä saadakseen jonkinlaista ”erityiskohtelua”. Kannattaa siis tarkastella asioita monelta kantilta. :) Nuorten erilaiset perhetaustat on myös hyvä ottaa huomioon. Jotkut nuoret ovat saaneet hyvinkin romanikulttuuria painottavan kasvatuksen – jotkut toiset taas ovat kasvaneet ihan valtaväestön lasten tavoin, kulttuurin sen kummemmin olematta osana heidän elämäänsä. Usein sitten jälkimmäisen tyyppiset lapset ja nuoret vähemmän mitään erityistä nimeävätkään, jos heiltä itseltään kysytään, kuinka heidät romanina pitäisi ottaa huomioon.

Riippuu hieman autosta ja sen omistajasta, mihin kassin voi autossa laittaa. Jos ruokakassi halutaan ehdottomasti pitää ”puhtaana”, niin tietenkään auton lattialle sitä ei voi laskea. Takapenkille kassin voi laittaa silloin, jos takapenkillä ei istuskele nuoria ihmisiä. Peräkontti on yksi vaihtoehto, tai sitten ihan vain kassin sylissä pitäminen. Yleensä julkisia paikkoja ei lasketa samalla tavoin epäpuhtaiksi, ja moni pitää busseilla matkustaessaan kassia penkillä, vieressään. Jotkut kuitenkin ovat tässäkin asiassa tarkkoja, ja pitävät kassin mieluiten sylissään – sylissä kassi ei siis likaannu.

En minä pahalla ota, ymmärrän mitä tarkoitat. :) Jotkut romanit uskovat uniin ja esimerkiksi horoskooppeihin. Ei ole ihmeellistä, että joku soittaa palvelunumeron ennustajalle ja ottaa hänen sanansa todesta. Romaniväestöstä en tunne yhtään varsinaista unennäkijää, oikeastaan voisikin sanoa, että monesti enneunien näkemisestä ei mielellään romanipiireissä puhuta. Moni pitää niitä pahana asiana ja tuumii niiden olevan pahasta. Tosi moni oikeastaan pelkää enneunia ja ennustuksia, kaiken kaikkiaan. Tuli tässä näistä puhuttaessa mieleeni, että sen sijaan omassa suvussani ihmiset (minäkin) on nähneet tietynlaisia unia ennen tiettyjen asioiden tapahtumista. Tavallaan kai siis itse voisin sanoa jollakin tavalla uskovani jonkinlaisiin enteisiin.

Vastaan myös noihin henkilökohtaisiinkin, eivät ne nyt sentään niin henkilökohtaisia olleet. :) Suurimmaksi osaksi pukeudun romanivaatteisiin, joskaan en ihan aina. Näinä päivinä alan olemaan jo niin isokokoinen mahani kanssa, että hametta alkaa olla jo aika hankala pitää. Keittiössä olen niin sanotusti täysissä pukeissa eli romanivaatteissa, mutta muualla asunnossa voin olla vapaammin. Yleensä olen valkolaisvaatteita käyttänyt ainakin lenkillä tms. käydessäni ja joskus muutenkin. Omien sukulaisteni luo mennessä voin tietysti periaatteessa pukeutua miten haluan, mutta monesti romanivaatteet on pakko laittaa, jottei joku ”ylimääräinen” näe minua väärissä asusteissa matkan varrella. Heh. :) Paikkakuntani alkaa P:llä, tosin tässä ihan lähellä on K:lla alkava paikkakunta. :)

 

”Hei, olen seuranut blogiasi ja huomasin, että olet laittanut minut seuraamiesi blogien seuraan, kiitos!. En tiedä, olenko maininnut kohtaamisistani Aasian romanien kanssa, sillä asuin Pakistanissa monta vuotta. Sieltä Punjabin maakunnastahan sanotaan romanien lähteneen liikkeelle aikoja sitten. Milloinkohan? Pakistanissa romanit eivät ole valtaväestön tapaan arvostettuja ja ovat usein torimyyjiä ja lapset kantajia torilla. Naisilla siellä oli oma tunnistettava asu, mikä oli erityisen värikäs, mutta kevyt pitkä hame ja pusero; joka vain kaukaisesti muistutti Suomen romanien pukeutumista. Totta kai ilmasto on siellä lämmin. Mitä romanit täälä tuumivat alkuperästään Intian niemimaalla? Edellä oli jo niin paljon kysymyksiä, että odotan mielenkiinnolla vastauksiasi!”

 

En muista, että olisit maininnut tuota kohtaamista – mutta hyvä, että mainitsit nyt. Olisi kiinnostavaa joskus kuulla tuosta lisääkin, mikäli joskus ehdit kertomaan. :) En tiedä mitään ihan tarkkaa lähtöaikaa, mutta useasti kerrotaan lähtöajan olleen ”suunnilleen 1000-luvun paikkeilla”, joka varmaan onkin aika lähellä totuutta. Romaniväestössä alkuperä on ihme kyllä aika kiistelty asia. Jotkut ovat sitä mieltä, että Intiastapa hyvinkin on lähdetty – jotkut taas puolustavat vakaasti muita mielipiteitä. Erään julkisuudessakin olleen miespuolisen henkilön mielestä romanit ovat ehdottomasti yksi Israelin kadonneista sukukunnista. Mieheni on sillä kannalla, että ”juuret” ovat siellä jossain Intian seuduilla, eikä tästä kyllä ole kovin kauaakaan, kun itse luin jostain, että alkuperän tutkiminen olisi vihdoin ja viimein saatu päätökseen… Alkuperä tuntuisi olevan monelle todella tärkeä asia, mutta joitakuita muita se ei taas kiinnosta vähääkään.

 

”Unohdin tietenkin jotain, joten tässä lisää:

5) Vaihteleeko se alueittain, miten tiukasti tavoista ja perinteistä pidetään kiinni? (Esimerkkinä pukeutuminen, mutta muutenkin.) Entä suhtautuminen valtaväestöön? Jos näin, niin millaisia romaneja asustaa esimerkiksi Kaakkois-Suomessa, Savossa, Turun tai Jyväskylän seudulla?

6) Romanilapsia on kai jonkin verran otettu vanhemmiltaan pois mm. lastenkoteihin 1950-luvun kieppeillä. Tiedätkö, onko romanilapsia annettu adoptoitavaksi aiemmin, siis vaikkapa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä? Miten yleistä tällainen on ollut?

Vielähän tässä on aikaa kysellä, katsotaan mitä seuraavaksi keksin :)”

Vaihteluita näiden tapakulttuuria koskevien tiukkuuskäsitysten kanssa on kyllä ihan alueittain – mutta samalla myös suvuittain sekä ihan jopa kotikohtaisesti. Siksi on hankala lähteä varsinaisesti erittelemään, millaisia romaneja missäkin asuu… Ihmisiä on niin moneen junaan. :) Minun nähdäkseni Jyväskylän romanit ovat pitkälti romanikulttuuria mukailevia, mutta eivät kuitenkaan tiukkuuskäsityksissään mene mahdottomiin. Kertaakaan en ole kuullut Jyväskylän seudun romanien tapoja moitittavan, joten suurin osa siellä suunnilla asuvista taitaa olla yleisesti katsottuna ihan tavallisia romaneita. Heh. Kaakkois-Suomi puolestaan on niin laaja käsite, että kaiken erittelemisessä menisi varmaan aika pitkä aika. Samoin Savo. Turusta sen verran, että se on kyllä Helsingin ohella yksi sellainen kaupunki, jossa asuu rutkasti erilaisia romaneja – eli jos vaikka vierailet summanmutikassa kolmessa romanikodissa perätysten, saatat huomata, että kodit ovat toistensa vastakohtia tapojen suhteen.

En tiedä sanoa tuosta 1900-luvun adoptiotouhusta oikein mitään. Adoptioita on hyvinkin voinut tapahtua, mutta aina romanilapset eivät välttämättä päässeet minkäänlaisiin kirjoihin tai kansiin. Voi siis hyvin olla, että romanilapsia on adoptoitu tuolloin enemmän kuin esimerkiksi jotkut kirjalliset lähteet antavat ymmärtää.

 

”Pitkästä aikaa tällainen, kiva! :)
Oisko mahdollista saada joku kuvallinen postaus teidän vauvalle hankituista vaatteista? Kiinnostaisi kovasti, mut ei sitä heti tietenkään tarvis olla laittamassa, sitten kun ehtisit yms. :)”

No miksipä en sellaistakin voisi tänne laittaa jossakin vaiheessa, mikäpäs siinä. :)

 

”Minä täällä taas, jos vielä ehtii. Kysymykset jatkuvat:

7) Voiko romaninainen istua bussissa missä kohti tahansa? Saako pariskunta istua vierekkäin? Onko ison hameen kanssa hankala istua bussissa?

8) Miten niistämiseen suhtaudutaan romanikulttuurissa? Saako niistää vapaasti, vai onko se hävettävä ruumiintoiminto, jota pitäisi mielellään välttää?

9) Millaisia alusvaatteita perinteisen romaniasun alla käytetään? Voiko nainen mennä vaikka Seppälään ostoksille, vai teetäänkö alusvaatteet? Onko malleilla tai väreillä väliä?

10) Jos valkolaisen luona käy paljon eri-ikäisiä romaneja, voiko valkolaisen asunto romanien mielestä tulla epäpuhtaaksi vai saako valkolaisen asunnossa olla vapaammin? Entä julkiset tilat? Miten niiden puhtauskoodaus menee?”

Hyvin ehdit. :)

Bussissa romaninainen voi istua ihan missä kohtaa tahansa. Pariskunta voi istua vierekkäinkin, mutta usein pyritään sellaisille vastakkain toisiaan oleville paikoille tai asetutaan niin, ettei sentään ihan vierekkäin olla – jos vaikka sattuisikin vanhempaa väkeä astumaan bussiin. Jos bussissa on täyttä, niin yleensä nainen sitten seisoo ja antaa miehen istua. Hameen kanssa on kyllä melkoinen työ ahtautua ainakin täyteen bussiin, ja kyllähän se hieman epäkäytännöllinen on tyhjässäkin bussissa. Tosin kun hametta on oppinut niin sanotusti käsittelemään, pystyy aika hyvin istuutumaan sen kummemmin hametta asettelematta.

Niistäminen on romanikulttuurissa ihan tavallinen asia, eikä sitä tarvitse mitenkään hävetä. Tietenkin joku ruokapöydässä niistäminen on sellainen vältettävä asia – eli niistää voi, kunhan nyt ei aivan missä tahansa niistä.

Röijyn ja hameen alla olevat ”päällimmäiset” alusvaatteet eli alushameet ja paidat yleensä teetetään. Aluspaidan pitää tietysti olla röijyn väriin sopiva (eli mustan läpikuultavan röijyn alle ei tietenkään voi mitään valkoista tai punaista paitaa laittaa) mutta alushame voi olla minkä värinen tahansa. Yleensä tykätään käyttää yhteensopivia aluspaitoja- ja hameita. Sitten taas muut alusvaatteet voikin ostaa ihan vaikka Seppälästä, väriltään ja malliltaan ne voivat olla millaisia tahansa. :) Tietenkin on hyvä katsoa, että rintaliivit ovat aluspaidan ja röijyn kanssa sopivan väriset, jotteivät ne rumasti kuulla läpi. :)

Yleensä valkolaisen asuntoa ei ajatella puhtaana eikä epäpuhtaana. Jos asunnossa käy paljon eri ikäisiä, nuoremmat yleensä käyttäytyvätkin siten, etteivät ainakaan omalla käytöksellään ”estä” vanhempaa väkeä käymästä kylässä. Julkisia tiloja ei yleisesti ottaen pidetä likaisina. Jotkut pitävät kiinni siitä, että julkisiin paikkoihin ei kuitenkaan saisi mennä ilman asianmukaisia vaatteita, koska niissä käy vanhempiakin ihmisiä.

 

”vieläkö kerkeen kysyy... Missä iässä aletaan käyttämään romani vaatteita lähinnä siis naiset milloin se iso musta hame otetaan käyttöön. Olen kuullut että jos hameen ottaa käyttöön niin sitä sitten on pidettävä loppu ikänsä (niin siis ettei voi vaihtaa enään ns normaali vaatteisiin (farkkuihin yms)) pitääkö tämä väite paikkaansa? niin ja vielä että mitä ajatellaa romaneista jotka eivät halua käyttää perinteistä hameasua vaan haluavat ruveta pukeutumaan niinkuin valtaväestö? ja voiko tällaista edes tapahtua...onko siihen "lupa"? ”

Ihan hyvin kerkesit, minulla kirjoittaminen keskeytyi välillä, ja vastaaminen kävi hitaammin kuin olin tarkoittanut. :) Romanivaatteita aletaan käyttää yleisimmin joskus 16-17-vuotiaana, mutta hajontaa on molempiin suuntiin. Vaatteiden käyttöönottaminen riippuu ihan siitä, miten elää. Jos esimerkiksi haluaa elää julkisesti parisuhteessa, olisi romanivaatteet oltava. Romanivaatteista ei saisi luopua sen jälkeen, kun ne on käyttöön ottanut. Tietyissä tilanteissa voi kuitenkin käyttää muitakin vaatteita (esim. lenkillä, töissä yms.) tarpeen vaatiessa, mutta tässäkin ratkaisee ennen kaikkea oma asenne. Oman ikäisten naispuolisten ystävien seurassa voi periaatteessa oleskella missä asussa tykkää, mutta julkisesti muissa kuin romanivaatteissa oleskelu ei ole hyväksyttävää.

On itse asiassa aika paljon romaninaisia, jotka pukeutuvat ihan valtaväestön tavoin. Yleisesti ajateltuna se ei ole ok, mutta jos naisen omat vanhemmat asian suvaitsevat, voidaan katsoa, että siihen on ”lupa”. Parempana pidetään perinteisen asun käyttöönottoa. Usein perinteistä luopuva nainen saakin ikäviä kommentteja asiaa koskien muilta, mikä saattaa käydä hyvinkin raskaaksi.