Taas sitä valvotaan. Alan jo tottua tähän – vaikka tympäisee, edelleen. Luultavasti ei tympäisisi niin, ellei joku muu (siis itseni lisäksi) olisi koko ajan valittamassa siitä, miten yöt ovat nukkumista varten, ja ”Et kai sinä varmaan saa öisin unta, kun käytät ne valvomiseen ja nukut päivät.” Nuo kommentit ovat etupäässä mieshenkilöiltä, joten olen koittanut laskea ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mitenpä mies voisi täysin ymmärtää, kun ei itse omaa kohtua, jossa varsin aktiiviseksi ruvennut vauva sitten jyllää suorastaan mielin määrin.

Viime yökin venyi ihan aamuun saakka – sitten vasta sitä alettiin nukkumaan. Kuudelta tulin käyttäneeksi koiran puolen tunnin lenkillä – tai en minä tiedä, kuka siellä lenkillä ketäkin käytti. Ulkona oli ihan uskomattoman liukasta, eikä mitään teitä tietenkään ollut siihen aikaan aamusta hiekoitettu. Koira veti – ja minä pelkäsin hullun lailla kaatumista. Tosin siellä meinasi tuiskahtaa turvalleen ihan ilman vetävää koiraakin – ja sekös minua vasta otti päänuppiin. Pidän kyllä luistelemisesta – mutta mieluiten luistimet jalassa, luistinradalla – ja kaikista mieluiten silloin, kun en ole raskaana. Myöhemmin päivällä kävivät sitten onneksi ripottelemassa kiviä pyöräteille – jospa se vähän auttaisi.   

Nimimerkki ”Myrkytär” neuvoi tuossa taannoin käyttämään raskautta korttina sille vessan korjaamisen nopeuttamiselle. Näin ajattelin tehdäkin, paitsi että tänään aamupäiväisen kauppareissun jälkeen meitä odotti kotona iloinen yllätys: Meillä oli käyty, vessaan jätetty lappu ”Kaikki kunnossa – Huoltomies” ja todellakin: vessassa oli kaikki reilassa. Ohhoh. Kaikkea muuta minä odotin, mutta en sitä, että joku kävisi meillä lauantaina. (Vaikka samahan tuo viikonpäivä minulle sinällään on – pääasia, että hoitavat työnsä.) Vielä pitäisi kuitenkin ottaa yhteyttä kiinteistöhuoltoon, ja valittaa siitä yhdestä viivästyneestä jutusta liittyen tuohon siivouskomeroon. Jospa ensi viikolla sitten sen asian kimppuun.

Hei, me ostettiin muuten se pinnasänky. Puumateriaali on koivua, eli kaiken järjen mukaan pinnasängyn pitäisi olla kestävä. Uutena ostettiin. Oltiin ensin katseltu käytettyjä, mutta tultiin sitten siihen tulokseen, että pyyntihintojen perusteella on sama ostaa uusi sänky; hintaeroa kun ei kuitenkaan tullut mitenkään valtavasti. Päätettiin kasata sänky vasta myöhemmin iltapäivällä, sillä meikäläinen on onneton tunari joka ei ymmärrä yhtään mistään yhtään mitään, ja mies sai puhelun kotiväeltään ja lähti käymään heidän luonaan. Kävi kuitenkin niin, että isäni innostui kasaamaan sängyn alta aikayksikön, ja sänky laitettiin sitten jo paikoilleenkin. Kertoipa myöhemmin, että oli tilannut lahjaksi ko. sänkyä varten patjan, sijauspatjan, täkin, vauvojen tyynyn, reunapehmusteen sekä pussilakanasetinkin (kaikki samaa sarjaa). Nuo patjat sun muut pitää sitten tietysti vielä sänkyyn laittaa paikoilleen, kun ne tulevat, mutta sehän me kyllä ehditään vielä tehdä.

Olen tässä saanut tehdä uusia ruksauksia ostoslistaani niiden asioiden kohdalle, mitä on jo hankittu. Mainitsin edellisessä kirjoituksissani, että hankittavia asioita on enää ”muutama”. Liian vähättelevästi sanottu, kun tarkemmin ajattelee, mutta ei niitä nyt järin paljoakaan ole – ja rahallisesti ainakin kyseiset hankinnat ovat suhteellisen piskuisia. Tänään ruksin sain vetää jo aiemmin ostettujen tarvikkeiden lisäksi myös puhdistuspyyhkeiden, pulloharjan, liivinsuojusten sekä hoitoalustan kohdalle. Harsot/harsoliinat, miksi niitä nyt kutsutaankaan, olisin mielelläni ostanut samalla kertaa, mutta kas, kun en saanut niitä silmiini sitten millään. Käväisen vielä huomenna jossakin – johan nyt on kumma, jollei jostain ala löytymään. Samalla voisin sitten katsella maidonkerääjiä – moni tuntuu suosittelevan niitä. Mistäpä sitä tietää, tuleeko niitä tarvimaan, mutta ilmeisesti kyseessä on sen verran edullinen hankinta, ettei siinä mielessä haittaa, vaikkei tarvitsisikaan.

Täytyy varmaan jossain vaiheessa laittaa ihan tännekin sellainen hankintalista, johon ihmiset voivat sitten kommentoida mahdollisesti puuttuvia ja ensi alkuun tarvittavia asioita. Kaikkea kun mekään ei varmasti ole tällaisina ensikertalaisina osattu ottaa huomioon, muistuttelut ja neuvot on varmasti tarpeen.

Huomenna on tarkoitus mennä penkomaan kellarikomeroa, jossa on minulla käytettyjä ehjiä vauvanvaatteita laatikot pullollaan. Ajallisestihan ne tietysti on jo vanhoja, mutta vain minulla käytettyjä – jos siis sieltä löytyy sopivia juttuja, niin miksipä en käyttäisi niitä omallakin vauvallani. (Jos nyt ei siis tule radikaalia yllätystä, ja synnykin poikavauva.

No niin… Lopettelen taas toistaiseksi, ja palailen mahdollisesti myöhemmin kirjoittelemaan lisää.