Heti ensimmäiseksi pitää tietysti kertoa, että vauvalla näyttäisi olevan kaikki edelleen hyvin. Hyvä. Minun on kuitenkin mentävä ensi viikolla uudelleen neuvolaan, sillä lääkäri sai puhelinsoiton, jonka jälkeen joutui lähtemään kiireen vilkkaa jonnekin. Juttu jäi siis hieman kesken, mutta ainakaan siihen mennessä ei tuntunut olevan syytä huoleen… Maanantaina sitten uudelleen.

Loin silmäykseni television ohjelmatarjontaan ja huomasin, että sieltä ei tule sitten yhtikäs mitään. Joka kanavalla joko sisustetaan kämpät musta-valko-harmaiksi (tänään tosin ihme kyllä näytettiin käyttävän vaihteeksi oikein vaalean sinistä), ollaan tyylimatkalla, etsitään tyyliä muuten vain tai vaihtoehtoisesti laitetaan ruokaa. Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi. Sisustusohjelmia ja ruokaohjelmia esimerkiksi katson ihan mielelläni silloin tällöin. Mutta kas, kun joka ikinen kanava suoltaa samaa puuroa yhtä aikaa tai peräkkäin, hieman vaihtelevasti, niin jaksaako noita nyt sitten moljottaa. Ei, jos minulta kysytään.

Valitetaanpa hieman lisää: Aamulla heräsin siihen, että jäseniäni särki. Jotenkin tuntuu, että sauna jotenkin nostaa nuo kivut esiin, vaikken ymmärräkään, miten sellainen voi edes olla mahdollista. Aamulla myös väsytti, aivan hervottomasti. Niin kuin nytkin. Meikäläinen on väsyneen näköinenkin. Seinänaapuri tuossa huomasi tummat silmänalukseni ja totesi, että taitaa se tämä loppuraskaus viedä minusta mehut ihan tyystin. Mitäpä siihen lisäämään, koska väsynythän minä olenkin. Ja mehut on jotenkin poissa. Mistä virtaa?

Oletteko muuten miettineet, että vaikka tämä nykytekniikka toisaalta helpottaa arkea ihan huomattavasti, niin toisaalta myös saattaa vaikeuttaa ja hidastaa sitä yli oman tarpeen? Esimerkiksi tänään käydessäni kaupassa huomasin, että nykytekniikasta voi tosiaan joskus olla ihan harmiakin. (Tosin tuo nyt on todettu jo aiemminkin.) Kassalla ei toimineet ne kortinlukijat, ja minua edellä oleva asiakas sai vekslata korttinsa kanssa vaikka kuinka kauan vain, jotta myyjä sai todeta, että ei tämä kyllä nyt toimi, piste. Asiakas lähti sitten hakemaan kotoansa käteistä, ja minun vuoroni koitti. Minulla onneksi sattui käteistä mukana olemaan, mikä oli oikeastaan suoranainen ihme. Yleensä kun makselen vain kortilla… Pakkaillessani ostoksiani kassiin joku takana tuleva asiakas puolestaan päivitteli myyjälle, ettei näistä kortinlukijoistakaan ole kuin harmia, touhuhan on välillä jopa vielä hitaampaa, kuin käteisellä maksettaessa.

Voi hyvän tähden. Minusta tuntuu, että voisin nukahtaa tähän. Pakko kai se on mennä hetkeksi lepäämään ja koettaa sitten tarttua kiinni imuroimisurakkaan. Huomenna saadaankin sitten uusia huonekaluja.