Taas ollaan tähän aikaan vuorokaudesta ylhäällä, mutta minkäs teet. Unikaan ei tule. Muutenkin nuo univaikeudet sen kuin jatkuvat aina vain… Välillä meinaa käämit palaa. Väsyttäisi, mutta uni ei tule – ei sitten millään. Sitten sitä tosiaan heräilee monta kertaa yöstä, kuten ehkä jo jossain vaiheessa olen täällä kertonutkin. Tosin tänään asioin taas vaihteeksi neuvolassa, jossa terkkarin kanssa tulin keskustelleeksi tuosta unettomuudestani. Kuulinkin sen olevan normaalia – kuulemma johtuu näistä raskaushormoneista, luonto ikään kuin valmistaa tulevan varalle. (Tällaista tosin ajattelinkin, mutta...)

No niin, ehkäpä joku ihmettelee, miksi jo nyt kävin neuvolassa – edellisestä käynnistähän on muutama hassu päivä aikaa. Seuraavat hemoglobiineitani, joiden taso on taas pysytellyt aika alhaisena, ja saanut minut väsyneeksi ja voimattomaksi. Rautapitoisten ruokien/syötävien syömistä tietysti suositeltiin, käskettiin nostaa päivittäistä rautatablettiannosta, sekä levätä silloin kun siltä tuntuu.

Muuten kaikki olikin hyvin, kuten tähän saakka muutenkin. Terkkari totesi sf-mitankin olevan ihan normaalilukemissa – yhdessä vaiheessa kun se huiteli kaikkien käyrien yläpuolella niin, että ihan huolestuin. Terkkarin mukaan kyseessä on kuitenkin voinut olla jonkinlainen ”kasvupyrähdys”, joka on nyt sitten tasaantunut tavallisiin lukemiin. Seuraava neuvolakäynti on nyt sitten näillä näkymin vasta helmikuun alussa, ellei tässä nyt mitään käännekohtaa tapahdu. Sitä odotellessa.

Ja todellakin muuten odotellessa – tämä nykyinen terkkari on todella miellyttävän oloinen. Sellainen, että sille uskaltaa puhua kaikista ajatuksistaan ja siitä, mitä mielen päällä on – ja kehtaa kysyäkin vaikka mistä. Tässä vaiheessa on toki pakkokin, mutta muutos on kyllä huomattava verrattuna entiseen. (Niin, me kun muutettiin ja sen myötä myös tuo neuvola sitten muuttui toiseen.)

Me muuten saatiin vihdoin ja viimein huoltomies käymään täällä meillä. Kerron kohta itse tuosta tapahtumasta lisää, mutta aloitan kuitenkin siitä, että vessanpöntön vetosysteemi hajosi joskus sunnuntaina. Vessaa ei voi siis vetää. Huuhtelun voi tietysti hoitaa kaatamalla pönttöön ämpärillä vettä, mutta hermothan tuossa pidemmän päälle menee… Tein tietysti asiasta vikailmoituksen välittömästi – netin kautta, koska niin oli neuvottu. (Samalla ilmoitin ulko-ovestamme, joka ei tahdo aueta sitten millään, ja saattaisi pidemmän päälle koitua ihan vaaralliseksi, mikäli asunnosta pitäisi päästä nopeasti ulos.) Edellinenkin huoltokäynti tapahtui tosi nopeaa, joten ajattelin, että eiköhän se tälläkin kertaa onnistu sangen sujuvasti. Erehdyin.

Torstaipäivänä kukaan ei ollut käynyt asunnossa, eikä mitään myöskään oltu korjattu. Aloin jo nähdä punaista. Päätin ottaa yhteyttä huoltoyhtiöön. Koska mitään suoraa numeroa ei ollut missään valmiina, kaivelin nuo isännöintitoimistosta saamamme paperit esille, ja ryhdyin katsomaan, että mihin tässä nyt sitten oikein pitää soittaa. Valinnanvaikeuttahan se tuotti, sillä paperilla oli useamman eri huoltoyhtiön puhelinnumerot, eikä mihinkään oltu merkitty, kenellä noista tämä meidän taloyhtiömme on. (Eikä siitä tietenkään oltu mitään etukäteen mainittukaan.)

Yritin luonnollisesti soittaa isännöintitoimistoon, mutta en kauheasti kokemukseni perusteella yllättynyt, kun kukaan ei vastannut puhelimeen lukuisista yrityksistäni huolimatta. (Sieltä ei nimittäin vastata juuri koskaan, oli soittoaika mikä hyvänsä.)

Aloitin sitten ensimmäisestä numerosta, ja puhelu ohjautui L&T:lle. Päivää, täällä on Se ja Se. Olen tehnyt vikailmoituksen tällaisista syistä. Meillä ei ole käynyt ketään… Mitä? Ei kuulu teidän piiriin? Ai, te käytte vain siivoamassa täällä? Ahaa, olen pahoillani. (Selitystä saamastani paperista.) No, kiitoksia vain – kuulemiin.

Seuraava numero. RTK. Päivää – täällä Se ja Se. Asun osoitteessa… ... Mitä, ei kuulu teille? No voi sentään, soitan jo toiseen väärään huoltoyhtiöön. Niin, sain tällaisen epäselvähkön paperin tuolta isännöintitoimistosta. (Selvitystä taas kerran.) Anteeksi kovasti. No hyvä, joo, kiitos, hei.

Perkele – paperissa ei ole enää kuin yksi numero, tämän sen on pakko olla. Eipä sitten muuta kuin soittamaan.

”Huoltomies”, kuuluu puhelimen päästä. Täh, anteeksi mitä? Tuliko tämä nyt … Oy:lle? No hyvä, minä tein tällaisen vikailmoituksen aiheesta se ja se tuossa sunnuntaina, eikä täällä meillä ole vieläkään käynyt ketään, niin tuota… Anteeksi, kuinka? Jaa, huoltomies? Toimistoon? Ahaa. No ei sinulla sattuisi olemaan sitä toimiston numeroa? Aijaa. No. Täytyy katsoa se jostain. Hyvä, kiitos, hei.

Tuossa vaiheessa teki jo mieli heivata koko puhelin kaivoon. Mitä ihmettä varten paperiin on laitettu huoltomiehen suora numero, kun kerran huoltomies kehottaa soittamaan tämän tietyn huoltoyhtiön toimistolle?! Tietenkään sitä toimiston numeroa ei näissä papereissa ollut, ja aluksi yrittäessäni saada kyseisen toimiston numeroa käsiini, sain jopa väärän numeron. Kun minua sitten vihdoin ja viimein sattui kuin ihmeen kaupalla onnistamaan, puhelimeen vastasi naishenkilö, joka kuulosti kärsivän huonosta päivästä.

Esittelin itseni, kerroin osoitteeni ja esitin asiani. Nainen puhelimen päässä kivahti, että ”Meillä on nyt näitä auraustöitä, ei me oikein ole ehditty hoitaa näitä.” Minä totesin ymmärtäväni, että auraushommia varmaan riittää – mutta että pakkohan nämäkin hommat on saada korjattua ja pois alta, eihän tästä muuten mitään tule. Nainen mumisi vastaukseksi jotain käsittämätöntä, mistä ei hullukaan ottanut tolkkua. Tiedustelin vielä, että milloinkohan joku nyt sitten pääsisi käymään meillä. Nainen vastasi, että koitetaan kiirehtiä – mutta muistutti edelleen näistä auraushommista. Kiitin, ja suljin puhelimen.

Kummallista mutta totta – perjantai-iltapäivällä meillä sitten vihdoin ja viimein tultiin käymään. Huoltomies korjasi oveemme liittyvän ongelman, ja nyt ovi aukeaa ihan normaalisti. Vessa tosin ei tullut vieläkään korjatuksi, vaan huoltomies kertoi tilaavansa kokonaan uuden säiliön meille. Käski käyttää sitä ämpäriä apuna huuhtelussa siihen saakka.

No, minkäs sille tekee… Herää vain kysymys, kauanko sen säiliön tulemisessakin oikein menee – kun noita himputin hyllyjäkään ei tuonne eteisen siivouskomeroon ole vieläkään saatu, vaikka ehjät kuulemma oli laitettu tilaukseen jo joulukuun alussa.

Kyllähän tämä nyt näinkin menee, mutta olisi se tosiaan ihan kiva, että joku asia alkaisi pikku hiljaa valmistumaan… Tässä kun ei kovin kauaa enää lapsen syntymäänkään ole – sitten sitä mielellään asuisi ehjässä kodissa ja keskittyisi muihin asioihin, kuin vaillinaisesti toimivan vessanpöntön rikkinäisyyden päivittelemiseen ja siitä kumpuaviin tunteisiin.

Kerronpa nyt sitten seuraavaksi, että täälläpäin tulee lunta kuin viimeistä päivää. Käytin koiraa pihalla joskus puoli kahdentoista maissa, ja lumipyry oli melkoinen. Lunta tuli ihan vaakatasossa, ja tuulta vasten kävellessä ilma tuntui hyvinkin kylmältä. Aurattuhan täällä ei tietenkään mitään oltu siihen aikaan illasta – hyvä, jos aamulla auraavat. Tosin jos eivät auraa, niin sittenpähän hankeen juuttuu kulkupeli poikineen, ja päästään tekemään päivän ekotekoja. Niissähän nyt ei sinällään mitään valittamisen varaa ole, paitsi että itse en henkilökohtaisesti ole taas vaihteeksi kovinkaan innostunut kävelemään yhtään missään yhtään mihinkään – lonkat ja lantio taas pistävät hanttiin sen minkä taitavat.

Kuvittelin muuten, että perjantaipäivän aikana saan ilmoituksen Matkahuollosta. Alkuviikosta nimittäin tilasin eräältä eteläsuomalaiselta yritykseltä kauniit brodeeratut petivaatteet vauvaa varten, ja suoritin maksun etukäteen. Puhe oli, että petivaatteet ovat perjantaiksi täällä perillä. Eivätpä sitten näköjään olleetkaan. Kyseinen firma kyllä lähettää tuotteet ennemmin tai myöhemmin, sen tiedän jo entuudestaan – mutta kylläpä minua nyt tympiikin, että taas kerran erehdyin tilaamaan tuolta ylipäätänsä yhtään mitään. Se on nimittäin se, että kun jotain sovitaan ja luvataan, niin siitä sitten pitäisi pitää kiinni tai jos muutoksia ilmenee, niin tietysti ilmoittaa. Päivän päällehän ne petivaatteet nyt ei ole, mutta olisi ne nyt kuitenkin kiva saada sieltä, kun mitään mistään muutoksista ei ole ilmoitettukaan. Täytyypä alkuviikosta soitella sinne heille päin, jos mitään ei ala kuulumaan.

Äh… Taidan häipyä koneelta, tuli nimittäin tosi turvonnut ja kipeä olo tuon vesilasillisen juomisen jälkeen. Näin on käynyt joskus ennenkin – mistäköhän moinen johtuu?