Edellisen yön puolella tulin valvoessani katsoneeksi ohjelman ”Sydänääniä”, jota kuvattiin tällä kertaa Tammisaaressa. Olisi kyllä ehkä pitänyt jättää katsomatta. Ohjelmassa toista lastaan odottava äiti meni synnyttämään. Muuta kivunlievitystä ei halunnut, kuin epiduraalipiikin… Sanoivat, että kohta tulee – eipä sitten ehtinytkään. Ja sepä ihminen huusi kivuissaan. Ei nyt ehkä kuin syötävä, mutta huusipa kuitenkin. Tuohan nyt ei tietenkään ollut omiaan vähentämään jännitystäni, joten päätin, että jatkossa jätän synnytyskohdat katsomatta. Koetin myös lohduttautua ajatuksella, että synnytyksiä on erilaisia, ja koska tuo oli kyseisen äidin toinen synnytys, eteni se hänellä varmaan muutenkin huomattavasti joutuisammin, kuin mitä oma synnytykseni tulee etenemään. Onnistuinkin muuten vakuuttelemaan itseni aika hyvin, eli ehkäpä nyt en sittenkään mitään aivan hirvittäviä traumoja ko. ohjelmasta saanut.

Tosin niitä traumoja meinasi viime yönä tulla aivan toisesta syystä. Äkkiseltään koin lyhytaikaista mutta aivan helvetillistä kipua selässäni – sanoisin, että tuossa ristiselän alaosassa, vasemmalla puolella. Onko siinä nyt joku pitkä lihas, vai miten tuo lienee. Kipu siis alkoi yllättäen, ja sattui niin kamalasti, että meinasin jo ihan hätääntyä. Kaiken lisäksi nousi hikikin pintaan. Tuli hieman heikko olo, ja tuntui, että oksentamaan kai tästä on lähdettävä. Kylppäriin päästyäni oksensinkin sitten ihan saman tien – ja kuulkaa, se omituinen kipu ja heikko olo lakkasi ihan saman tien oksentamisen jälkeen.

Lääkäriin en tullut soittaneeksi, koska kipu ja tuo tila meni ohitse – samanlaista ei ole aiemmin esiintynyt, eikä kyllä nyt myöhemminkään. Ainakaan toistaiseksi. Mietityttää ja huolestuttaakin tuo kyllä vieläkin sen verran, että keskiviikkona painellessani neuvolaan otan kyllä kyseisen asian puheeksi – kaiken varalta. Mies pohdiskeli, onkohan minua mahtanut ottaa sydämestä – tosin kaipa kivun olisi tuolloin pitänyt tuntua ylempänä. Toisaalta noihin sydänvaivoihin saattaa kuulemani mukaan liittyä selkäkipua ja oksenteluakin. Ja toisaalta tässä on kaiketi turha arvuutella mitään, hysteriaksihan tämä muuten ennen pitkää paisuu. Toivotaan, että kyseessä on ollut jonkin sortin voimakas lihaskramppi, eikä mitään sen vakavampaa.

Vauvan pussilakanasetistä ei kuulunut mitään uutta, joten otin uudemman kerran yhteyttä yritykseen, josta nuo tilasin. Edellisen kerran sinne päin soitellessani (tarkemmin sanottuna viikko sitten maanantaina) sain kuulla, että saumuri on rikki. Puhelimeen vastannut henkilö (jonka kanssa tilauksesta olin muutenkin sopinut) lupasi laittavansa tuotteen tulemaan keskiviikkona. Minulla oli asiasta omat pessimistiset mielikuvani, jotka näemmä osuivatkin ihan oikeaan – mitään ilmoitusta minkään saapumisesta mihinkään ei ole todellakaan kuulunut eikä näkynyt. No joo. Tällä kertaa puhelimeen vastannut nainen oli hieman tympääntyneen kuuloinen – ehkäpä oli saanut viivästysvalitteluita muiltakin. No. Tämänkertainen selitys oli sitten se, että kun ”No meillä sitten viime viikolla oli sairaana täällä yks sun toinen. Tässä on nyt tämä sinun tilaus ja parin muun, teen ne tänä päivänä valmiiksi.” Kiltisti minä vain, että joo, okei.

Puhelun loputtua saarnasin asiasta kaikille, jotka minua suinkin ehtivät ja suostuivat kuuntelemaan. Sillä mitä ihmettä? Yrityksessä työskentelee monta henkilöä, ja he kaikki sairastuvat samaan aikaan. Tilauksia ei näin ollen pystytä hoitamaan, ja mitään ilmoitusta asiakkaille ei anneta – sen sijaan lupaillaan taas lähetykset parin päivän sisällä. Miinusta kyllä kyseiselle firmalle tuosta ja ihan rutkasti – mikä ihme se tuollainen toimintatapa on? Pitäisi varmaan marssia kuluttajansuoja-asiamiehen juttusille valittamaan, jospa sitä kautta saataisiin firman asiat kuntoon. Pitäisi, jospa, mutta kun ei jaksa eikä viitsi.

Meille ilmoitettiin tänään, että tilaamamme yhdistelmävaunut ovat nyt haettavissa. Nopeaa toimintaa – luulin, että homma menee loppuviikkoon. Ihan hyvä tietysti näin. Nyt on vaunut valmiina, pitää nyt vielä tutustua niihin oikein tarkasti.

Sain sitten viimein niitä harsojakin. Tosin piti mennä ihan vauvantarvikkeisiin erikoistuneeseen liikkeeseen, mutta pääasiahan on, että sain mitä etsinkin. Päädyin ostamaan bambuharsoja, jotka tuntuivat tosi pehmeiltä ja miellyttäviltä ainakin omaan kouraan. Ostin myös puuvillaharsoja, joita myytiin värillisinä. Kyllä noilla alkuun pääsee, saahan niitä sitten myöhemmin tarpeen vaatiessa lisää. Tosin jos tarvetta ilmenee, niin taatusti haen harsokangasta, ja ompelen itse. Ilmaisia kun nuo harsotkaan eivät ole. No, nuo kotiin kannettuani päädyin sitten pesemään ne noilla pesuaineilla, jotka on varta vasten hankittu vauvan vaatteita varten. Mies tuumaili, että pitääkö tässä nyt muka kaikki pestä, kun uusiahan ne ovat – minusta on parempi katsoa kuin katoa.

Kissakin muuten teki taas temppunsa tuossa päivällä. Kävi hotkimassa suoranaisella vauhdilla sekä oman ruokansa että koiralle tarkoitetut raksut. Tämän jälkeen jano tietysti yllätti kissan, ja se imi vettä kuin sieni konsanaan. Luulisi, että kissan olisi tehnyt mieli painua vaakatasoon, mutta toisin kävi. Hyppäämäänhän se alkoi – sanoisin, että se suorastaan hyppi seinille. Jatkoin lehteen syventymistäni, paitsi että kohtahan se oli havahduttava siihen tuskalliseen tuttuun ”Kluk, kluk”- tyyppiseen ääneen, joka kissan oksentaessa aina kuuluu. Tuossa kohtaa päivää ylösnouseminen tuntui niin uskomattoman vaivalloiselta, etten parhaalla tahdollakaan voi kehua hypänneeni ylös. Sanotaan nyt sitten, että keinottelin itseni pystyyn ja taapersin äänen suuntaan. Saavuin paikalle juuri parahiksi todistamaan, kuinka kissa oksensi syömänsä ruuat suoraan matolle. Ihanaa, loistavaa, miellyttävää, fantastista…

Jäljet sain siivottua pois suhteellisen pienellä vaivalla. Pääasia, että tuli puhdasta. Vaikka tietenkään siitäkään puhtaudesta ei saanut nauttia kovin kauaa, sillä totta kai kissa päätti oksentaa uudemman kerran – tällä kertaa raksujensekaista limaa, mutta tällä kertaa onneksi lattialle. Tympihän tuo, mutta minkäpä siinä muun taisi, kuin ruveta siivouspuuhiin uudemman kerran samalla toivoen, että kissa lopettaisi sotkemisensa tämän päivän osalta.

Eikä se tietenkään sitä siihen jättänyt. Eräs pikkumatto piti heittää koneeseen, sillä kissa – arvaattekos jo – päätti oksentaa sillekin. Hermojen menetys alkoi olla jo aika lähellä, mutta tyydyin vain ärähtämään kissalle, jonka sännättyä johonkin piiloon jatkoin sitten mutinoinani yksinäni.

Saatuani siivottua painelin makoilemaan makuuhuoneen puolelle. Kissa ilmestyi jostain kiehnäämään sängyn viereen, ja suunnitteli selvästi hyppäävänsä viereeni. Minulle tämä ei käynyt – olisihan se nyt hitto vie ollut jo vähän liikaa, jos siinä olisi pitänyt vielä sängyn puhdistukseen ruveta. Pukkasin siis kissan muitta mutkitta pois, jolloin kissa naukaisi tympääntyneesti, katsahti minuun vihaisesti (en tiedä, onko kissoilla oikeasti mitään ilmeitä, mutta tämä meidän kattimme kyllä tuntuu näyttävän mielensä silmillään) ja paineli olohuoneen puolelle.

Jonkin ajan päästä nousin ylös aikeenani mennä katsomaan vaihteeksi telkkaria. Rupesin siirtämään sohvalle jättämääni hupparia pois, kunnes huomasin, että ei voi olla totta, sen päällähän on kakkakikkareita. Hemmetin kissa! Huutamiseksihan se sitten meni. Kävin kaappaamassa kissan kainalooni ja toin sen rikospaikalle. Osoitin sille sen tekoset, jolloin se luikki jonnekin häpeämään. Jatkoin edelleen raivoni purkamista vuoroin jupisemalla ja vuoroin huutamalla, kunnes sain kikkareet siivottua ja kiikutettua hupparin pesuun.

Voi hyvän tähden sentään, kylläpä kuulkaa teki mieli laittaa koko kissa ulkoruokintaan – niin paljon kuin siitä kaikesta huolimatta pidänkin. Muita tihutöitä kissa ei onneksi ehtinyt tekemään – tulipa myöhemmin kiehnäämään ja kehräämään viereeni ikään kuin anteeksi pyytääkseen.  

Tuskailen täällä taas kuumuuden kourissa. Koetan tuulettaa sen minkä kerkiän, mutta hiki kyllä nousee pintaan siitä huolimatta sillä tavalla, että kylmä suihku voisi olla paikallaan ainakin kerran tunnissa. Huh huh. Mahtaakohan tämä kuumuus ja hikoilu loppua edes synnytykseen, vai vieläkö se imetysaikanakin jatkuu? Toivottavasti ei, muutoin taidan joutua muuttamaan tuonne pihavaraston puolelle asumaan ihan vain viilennyksen vuoksi.