Vielä yhtäkään kommenttia lukematta tulin nyt tässä ilmoittamaan, että hengissä ollaan edelleen, vaikka hiljaiselo blogissa on jatkunut jo pitkään.
Raskauden viimeiset ajat yllättivät minut kokonaan. En todellakaan ollut tullut ajatelleeksi, että olo voisi olla niin tukala, tai että liikkuminen voisi olla niin vaivalloista. Hyvä, kun sängystä tai sohvalta ylös pääsi. Muutenkin tosiaan kielsivät suunnilleen kaiken (imuroinnin kaltaiset kotityötkin jäi miehen hoidettaviksi), eli juuri mitään ei saanut tehdä. Aika meinasi todellakin käydä pitkäksi, varsinkin kun vauva syntyi vasta viikko lasketun ajan jälkeen.
Tukalalle ololle oli toki selitys. Vauva oli laskeutunut aivan alas, joten ei ihmekään, jos minusta tuntuikin, että ”Kyllä kai tämä kohta syntyy.” Neuvolassakin veikkailivat, että varmaan synnytys käynnistyy hieman ennenaikaisesti. Heihin luottaen odotin pääsyä synnärille suoranainen hullunkiilto silmissäni, mutta kuten sanottu, toisin kävi, ja vasta viikko lasketun ajan jälkeen pääsin ”kokeilemaan” sairaalassa makaamista.
Synnytyksestä itsestään laitan lisää ehkä joskus myöhemmin, mutta näin pikaisesti kerrottuna: Hommassa meni alle viisi tuntia, suurempia kipuja en kokenut (otin pelkäämäni epiduraalin) ja synnytyksestä jäi todella positiivinen mieli ja olo niin, että voinen lähteä synnärille tulevaisuudessakin rauhallisin mielin, mikäli se vielä joskus on ajankohtaista.
Tyttö (! mekot & vaaleanpunaiset ”tyttövaatteet” ei olekaan turhia!) syntyi terveenä, ja oli muuten melkoisen iso: Painoa 4030g, pituutta 48 cm. Pisteitä lastenlääkärin tarkastuksessa tyttö sai 9.  Paksut hiukset on olleet syntymästä asti päässä, eivätkä ne ole siitä mihinkään lähteneet.
No. Vauva-arkikin on yllättänyt minut totaalisesti, vaikka tosin uumoilinkin, että niin tässä varmaan käy. Mistäpä minulla oli aavistustakaan, miten väsynyt sitä on synnytyksen jälkeisinä päivinä, ja miten jotkut päivät edelleenkin saattavat olla tosi väsyttäviä. Mies on kyllä hienosti osallistunut vauvan hoitoon, kotitöihin ja kaikkeen muuhunkin, ja suonut minulle alusta asti kullanarvoisia vapaahetkiä, jotka olen saanut sitten käyttää mieleni mukaan vaikkapa nukkumiseen tai lenkillä käyntiin tms. ”oman ajan” viettoon. Sitähän sitä kuitenkin tarvitsee.
Ristiäiset pidimme viime viikon keskiviikkona, ja niistä laitan tänne mahdollisesti muutaman kuvan myöhemmin tänään… - tai sitten huomenna. Nimeä en vielä tänne laita, sillä asiasta on toki keskusteleva miehen kanssa, ja muutenkin pohdinnassa on, kannattaako nimeä laittaa tänne ”julkisesti”. Myöhemmin voin tietysti ”blogitutuille” laittaa viestiä nimestä jotenkin muuten. :-)
Niskat jumittuu – ei ole pitkään aikaan tullut istuttua koneella. Uloslähdön aika olisi käsillä, joten varmaan sitten lähden tuonne työntelemään vaunuja nyt, kun ei juuri sadakaan… Kirjoittelen lisää myöhemmin.
Ps. Suomi sitten otti ja voitti MM kultaa! Katsottiin miehen kanssa ottelua, ja miestä välillä tuppasi naurattamaan innokas eläytymiseni asiaan… Heh. Vaikka kyllähän tuota itseäänkin nauratti ja hymyilytti kovastikin joka kerta, kun Leijonat kyntensä näyttivät maalien teolla. :-)