Huh mikä päivä. Joka paikkaan on pitänyt taas olla ryntäämässä pää kolmantena jalkana… Lisäksi mukaan mahtuu muutamia kommelluksiakin. Näin jälkeen päin ne huvittavat, mutta silloin tapahtumahetkellä lähinnä suututti.
Yritin siis leipoa kakkua. Muutoin onnistuinkin, mutta keskusta ei tuntunut kypsyvän millään. Lopulta kakku oli ollut uunissa niin kauan, että otaksuin väkisinkin keskustankin olevan jo kypsää, ja kokeilematta otin kakun pois uunista. Kumosin kakun leivinpaperille, ja työnsin vuoan tiskikoneeseen, ja laitoin sen päälle.
No, kappas vain. Huomasin siinä sitten, ettei turkasen kakku edelleenkään ollut kypsä. Koska paras vuokani oli jo tiskikoneessa, etsin komerostani toisen, johon sitten törkkäsin kakun leivinpapereineen päivineen. Komeus meni uuniin paistumaan.
Arvatkaa, miten kävi?
Jonkin ajan päästä menin avaamaan uunin luukkua, enkä huomannut mitään epätavallista – paitsi käryn. Saadessani kakun uunista ulos tajusin, että leivinpaperi (jota vuoasta ei pursunnut yli juuri lainkaan) oli ilmiliekeissä.
No. Paniikkihan siinä sitten iski. Ajattelin nimittäin, että mun tuurilla varmasti koko kämppä palaa, ja siinä sitä sitten ollaankin.
Tässä vaiheessa löin siis vuoan kakkuineen päivineen tiskialtaaseen, ja laskin leivinpaperin päälle kylmää vettä. Sammuihan ne liekit, mutta samalla sitten sitä vettä (no tottahan toki) meni myös rakkaan kakkupohjani päällekin. Ei siis puhettakaan, ettäkö sitä olisi enää voinut syödä…
Jätin sitten sikseen koko kakunvalmistusprojektini päivän osalta, nyt illalla onnistuin paremmin, polttamatta kämppää tai edes yhtä ainutta leivinpaperin palastakaan.
Kakkuun tuli elintarvikevärein värjäiltyjä kermavaahtoja (vaaleansinistä ja vaaleanpunaista) ja ilmeisesti juuri ne olivat kissan ja koiran mielestä aivan erityisen kiinnostavia, koska niitä kumpaakin sai väkisin olla ajamassa keittiöstä pois.
No joo, kakku valmistui, vihdoinkin.
Tänään saatiin myös päätökseen meidän pitkään jatkunut pesukone-episodi. Ihmeteltiin tuossa jokin aika sitten, onko koneemme mahdollisesti mennyt rikki, kun se ei enää ruvennut huuhtelemaan, linkoamaan eikä päästämään vesiä pois. Katsottiin nukkasihti ja pesukoneen poistoletku, mutta vika ei piillyt niissä…
Soitettiin huoltoyhtiöön. Sieltä luvattiin tulla katsomaan, josko vika olisi näissä talon putkissa. Huoltomiehet tulivat, ja yksi tukos saatiinkin pois. Pyysin vielä katsomaan, ettei putkeen varmasti nyt jäänyt mitään, mutta huoltomiehiä ei se homma enää kiinnostanut. Käskivät vain soittaa uudelleen, mikäli jotain ilmenisi. En jaksanut inttää vastaan, vaan myönnyin asiaan.
No. Kuten arvata saattaa, ei homma lähtenyt edelleenkään toimimaan. Pesukone teki samat temput edelleen, ja pysäytti pesunsa aina samassa kohdassa. Huoltomiehet hälytettiin paikalle uudelleen. Jotain ne kylppärissä touhusivat, en ollut suurennuslasin kanssa katsomassa vieressä. Ilmoittivat kuitenkin lähteissään, että nyt siellä ei enää tukoksia ole.
Toki minä tässä vaiheessa luulin, että näin onkin, mutta mitä hullua! Väärässäpä olin niin että napsahti. Pyykkikone ei edelleenkään toiminut normaalisti, halutulla tavalla, ja me pääteltiin miehen kanssa tästä, että koko kone on rämänä. Pääteltiin myös, että koneen korjaaminen maksaa lopulta enemmän kuin uusi kone, ja mentiin ostoksille. Halpa, reilun viiden saturaisen kone me vain ostettiin, mutta sitten havannoimme seuraavaa: Entinen kone ei mitenkään voinut olla rikki, ja ostimme uuden koneen aivan turhaan. Kas, kun uusikaan kone ei pelitä kuten pitäisi, vaan jättää pyykit huuhtelematta, linkoamatta ja vedet sisälle koneeseen.
Eipä siinä sitten muuta kuin soitto isännöitsijälle. Mies vielä vannotti, että tällä kertaa pitää laittaa ihan toiset miehet asialle, kun edellisiltä ei homma kerran näyttänyt luonnistuvan. Isännöitsijä vakuutti lähettävänsä ammattimiehet paikan päälle, ja jostain firmasta ne sitten soittivatkin ja sanoivat tulevansa seuraavana aamuna kahdeksan aikaan paikalle.
Kun kauan odotettu ”seuraava aamu” sitten koitti ja kello löi kahdeksan – arvatkaapa kaksi kertaa, näkyikö huoltomiehiä? Ei suinkaan. Aikani odottelin, mutta kun kello oli likemmäs puolessa päivässä, oli minun lähdettävä asioille. Siispä soitto miehelle, joka puolestaan soitti kyseiseen firmaan tiedustellakseen, milloin sieltä oikein tullaan. ”No… Me ei nyt sitten ehdittykään kahdeksalta, mutta jos me tuossa kahden pintaan…?” Mies sopi asian puolestani, ja kehotti hakemaan avaimet isännöitsijältä. Minä puolestani pakkasin vauvan vaunuihin ja lähtiessäni pönkäsin koiran makuuhuoneeseen (josta se ei pääse muualle asuntoon).
Ollessani pankissa minulla sitten soi puhelin, huoltomiehethän ne sieltä soittelivat. Kysyivät, onko asunnossa koira. Kerroin laittaneeni koiran kamariin, ja sanoin, ettei se pääse sieltä mihinkään. Puhelimessa ollut mies myönteli, ja puhelu lopetettiin. Minä jatkoin rauhallisin mielin asiointiani niin kauan, kunnes minulle soitettiin taas.
Puhelimesta kuuluu huoltomiehen ääni:”Ei me voida siellä olla. Se koira haukkuu siellä makuuhuoneessa niin, ettei me voida sitä putkea korjata.”
Minä:”Koira ei ole vihainen, vaikka se haukkuu. Sen haukkumisesta ei tarvitse välittää, se kyllä rauhoittuu aikanaan. Se huollettava putki ei ole makuuhuoneessa, eikä koira pääse sieltä pois.”
Huoltomies:”No ei me voida kyllä siellä olla, se haukkuu niin, että ei me uskalla. Meille on muutaman kerran käynyt niin, että on sanottu ettei koira ole vihainen, ja kuitenkin on ollut.”
Minä:”Koirahan ei ole kuitenkaan irti asunnossa, eikä pääse kamarista pois. Voisitteko te nyt korjata sen putken, jotta päästään pesemään pyykkiä?”
Huoltomies:”No ei se kyllä nyt käy. Jos me tulisimme huomenna puoli kahdeksan aikaan aamulla niin, että sinä tai miehesi olisitte paikalla?”
Minä:”Sopii.”
Teki mieli lisätä, että parempi kanssa tulla, sillä minua ei kiinnosta turhan päiten nousta puoli kahdeksan aikaan ylös odottelemaan, ellei ketään saavukaan – ja että onhan se kumma, kun kissan kokoista koiraa pelätään, ja ärrin purrin.
No. Ne huoltomiehet nyt sitten tänä aamuna tulivat ja saivat vian korjattuakin, hyvä niin… Tosin ensin ne meinasivat, että jos vika onkin koneessa, tai että jos nukkasihti on täynnä, eivätkä uskoneet, vaikka kerroin koneen olevan tuliterä ja selitin muutenkin kaikki taustat. Tulokseen nuo tulivat kuitenkin ja huomasivat, että kyllä vaan, taloyhtiön putkessahan se tukos onkin, eikä koneessa…