Koko päivä oli tympeän sateinen, joten pysyteltiin vauvan kanssa enimmäkseen sisällä. Pitäisi ostaa vaunuihin sellainen sateensuoja, tosin senkään kanssa ei ihan kaatosateella kuitenkaan ulos viitsi lähteä. Eipä siinä muuta, mutta ei tunnu kivalta ajatukselta vauvan kannalta… Eikä tässä nyt itseäkään huvita pahemmin kastua, jotenkin tosi tukkoinen ja tulehtunut olo ollut.
Iltapäivällä sain soiton oudosta numerosta. Sieltä soitteli se miekkonen, jonka oli määrä tulla noutamaan kissamme ja niin edelleen. Tokaisi raivostuneena vain, että ensi kerralla saadaan kyllä viedä kissamme ihan itse eläinlääkärille lopetettavaksi. Alkoipa jotain muutakin siellä puhelimen päässä tupista. Minä ärähdin, että tänne on turha soitella, me kun ei olla koko kissan lopettamista itse oltu ajateltukaan eikä oltu edes tietoisia alun perin koko hommasta, joten… No, siihen se ei osannut sanoa mitään, enkä tiedä, kuuntelikokaan se minua. Luuri sieltä rämähti korvaan. (Vaikka eipä tuota kännykkää voi paremmin rämäyttää.)
Nyt on muuten alettava nukkumaan, aamulla alkaa ankara siivous.