Täällä on jo herätty uuteen aamuun, mutta pää ei oikein toimi. Unta taisi tulla peräti kaksi tuntia, ja tietysti heräämishetkestä lähtein on väsyttänyt vietävästi. Nukkumaan ei voinut laittaa takaisin, sillä Mies oli vietävä töihin. Minä kun tarvin tänään tuota autoa, kun ei meillä kahtakaan ole… Lähtemisessä tietysti oli ihan oma hommansa, kun piti (tietysti) ottaa vauvakin mukaan. Vauva nukahti uudelleen matkalla, mutta heräsi kotiin tultuamme, sillä täällähän on Koira, joka ei koskaan voi olla haukkumatta. Koetin tietysti nukuttaa vauvaa, mutta mihinpäs hän olisi siitä nukahtanut. Tuntui suorastaan siltä, että neiti taisteli unta vastaan, mutta lieneekö moinen noin pienelle mahdollista…

Yhdeksäksi pitäisi mennä ronkittavaksi (voi tätä ihanaa naisen elämää) ja pakata taas vauva matkaan. Olisin mieluusti käynyt lääkärin juttusilla ihan yksikseni, mutta tänään se ei nyt ollut mahdollista. Toivoa sopii siis, että vauva nukkuisi lääkärireissun ajan niin, että kaikki tarpeellinen saataisi katsottua.
Saas nähdä, millainen päivä tästä tulee. Käsittääkseni tänään piti paistaa aurinko, mutta kovin aurinkoiseltahan tuolla ei kyllä näytä. Jos ei nyt sadakaan, mutta ei paljon muutenkaan. Pilvistä on, ja vähän synkänkin näköistä. Ehkä siellä kirkastuu päivän mittaan. Ja ehkä mielenikin kirkastuu, kunhan lääkärikäynnin jälkeen saan ottaa pienet torkut… jos saan. :)
Kai tässä on ruvettava pikkuhiljaa jo valmistautumaan, ettei mene sitten lähtiessä ikä ja terveys.