Kirjoittaja
Olen päälle parikymppinen ja alta kolmikymppinen länsisuomalainen kotiäiti, joka kirjoittaa tänne kaikesta elämäänsä liittyvästä niin hyvässä kuin pahassakin.
Aviomieheni ja keväällä 2011 syntyneen tyttäreni isä on romani, ja romanikulttuuri on hyvin olennainen osa arkeamme. Täten osa kirjoituksistani sivuaa aihetta jollain tavoin. Tämä on myös syy siihen, miksi itse pukeudun suurimmaksi osaksi romanivaatteisiin. Koska kulttuurin on tässä vuosien varrella tullut tutuksi, olen myös blogissani vastaillut lukijoissa heränneisiin kysymyksiin aihetta koskien.
Mainittava osa minua on ompeleminen, ihan jo ammatinkin puolesta. Tosin ammatinharjoittaminen on viime aikoina jäänyt vähemmälle, eikä tälle harrastusmielessäkään ole ollut kovin paljoa aikaa. Ajan salliessa keskityn ompelemaan vaatteita, verhoja sun muuta itselleni ja läheiselleni, joskus ihmeeksi hieman vieraammillekin.
Salaisia tai vähemmän salaisia intohimon kohteitani ovat suklaa, korkokengät ja astiat.
Ruusut, risut, rakkausserenadit ja kaikki muutkin suosionosoitukset voi lähettää osoitteeseen neitielokuu@hotmail.fi (kyllä, sähköposti on oikein juuri tuolla päätteellä). Samaan osoitteeseen voi halutessaan lähettää myös muuta postia.
|
10.12.2011 - 21:34
Ilmoitusasiaa!
En aio enää päivittää tätä blogia postausten osalta, sillä tartuin tuumasta toimeen, ja sain kuin sainkin tehtyä sen haikailemani uuden blogin. Tämä vanha blogi saa kuitenkin jäädä tällaiseksi kuin onkin, enkä tätä myöskään poistamassa ole. Tänne tulevista kommenteista minulle tulee automaattiset ilmoitukset, ja niihin vastaan kuitenkin myös tällä puolella. Postausten parissa jatketaan kuitenkin uudessa blogissani,
Uudempi, nykyisin käytössä oleva sähköpostiosoitteeni on emilia-natalie@hotmail.fi (huomaa osoitteen pääte) jota tarkistelen vähintään kaksi kertaa viikossa.
Uusi blogi ei vielä ole blogilistalla, mutta tulee sinne lähipäivinä ilmestymään.
Ps. Nata, viitsitkö laittaa minulle salasanan tuohon uuteen osoitteeseeni, jotta pääsen lukemaan blogiasi? Vanha sähköpostiosoite ei tosiaan ole käytössä, ja salasanakin on hukkunut jonnekin…
10.12.2011 - 00:50
Hei kaikille!
Kaikki on täällä päässä oikein hyvin, ja anteeksi kovasti, etten ole päivitellyt blogiani. Energiaa eikä oikein aikaakaan vain ei ole yksinkertaisesti tuntunut löytyvän, jostain syystä koko ajan tuntuu olevan jotain muuta tekemistä... Kirjoittamisen tarve on edelleen olemassa ja asiaakin löytyisi, parasta aikaa pohdiskelenkin, olisiko tykkänään uuden blogin luominen (tätä vanhaakaan kuitenkaan deletoimatta) paikallaan.
Meillä on vauva-arki sujunut hyvin, pikku prinsessa on nukkunut lähes alusta saakka täysiä öitä. Viimeisimmät yöt ovat tosin olleet hataralla pohjalla, kun neiti on päättänyt herätä puoli yhden maissa ja jatkaa johonkin neljän tienoille saakka. Minä ne yövalvoskelut olen sitten arkisin hoitanut, mutta tänään on sitten Mies vuorossa. Vielä meillä ei tosin ole heräilty, ja kukapa sen sanoo vaikkei heräiltäisikään, mutta jos...
Tällä hetkellä iloitsen tuosta ihanan valkoisesta maasta, vaikkakin se taas hankaloittaa jonkin verran tuota ulkoilua tässä päivittäisvaatetuksessa. Kiva, kun hameenhelmat on joka kerta täynnä lumipaakkuja... Onneksi on vaihtovaatteita.
Meillä odotellaan Joulua, ja kaikennäköistä valmisteluakin olen jo tehnyt... Leivontaa ja siivoilua, sekä lahjojen hankkimista nyt ainakin. Askarrella olisin halunnut, mutta en saa aikaiseksi. Kun ei muka ole aikaa.
Mukavaa Joulun odotusta teille kaikille!
29.06.2011 - 11:00
Olen kyllästynyt siihen, että joillekin ihmisille joutuu suorastaan vääntää rautalangasta, etten minä voi pienen lapsen kanssa lähteä enää iltamyöhällä kylälle kuljeskelemaan vain, jotta saisin tavata näitä ymmärtämättömiä ihmisiä, jotta heille ei tulisi paha mieli.
Esimerkiksi eilen illalla nukutin Vauvaa oikein antaumuksella, meillä on nimittäin meneillään vaihe, johon kuuluu unta vastaan taisteleminen. Nukahtaminen siis otti oman aikansa, ja Vauvan nukahdettua painelin viltti kainalossa olohuoneeseen rentoutuakseni romanttisen komedian parissa. Mies oli tässä vaiheessa viemässä kylään tullutta, yhteistä tuttavaamme, kotiin, joka sijaitsee pitemmän ajomatkan päässä… Odottaessani mainosten loppumista vilkaisin puhelintani, ja havaitsin, että minulle oli viesti; ystäväni se siellä ilmoitteli, että on tulossa käymään meidän paikkakunnalla vielä samana iltana. Muuta viestissä ei lukenut, eikä mieleeni tullut vielä tuossa vaiheessa mitään.
Jonkin ajan kuluttua ystäväni lähettää viestiä, jossa pyytää minua tulemaan tiettyyn paikkaan, josta voisimme sitten lähteä vaikka kahville. Hörähdän pelkälle ajatuksellekin; ihan kiva idea muuten, mutta kello on puoli yhdeksän illalla. Kahvipaikatkaan eivät ole enää tuohon aikaan auki, huoltoasemia lukuun ottamatta. Kirjoittelen takaisin, ettei se nyt valitettavasti sovi, koska olen tytön kanssa kotona kahden, ja sain juuri tytön yöunilleen.
Kuvittelin ystäväni ymmärtävän, mutta taisin olla hieman naiivi – vastausta nimittäin pukkaa takaisin. Ystäväni ehdottaa, että pyytäisin NAAPURIN hoitamaan Vauvaa siksi ajaksi. ”Olisit takaisin viimeistään kello 22:30”, lisää hän vielä viestissään. Katson puhelinta vallan äimistyneenä; siis hetkinen…? Mehän ollaan juuri muutettu, emmekä juurikaan tunne näitä lähellä asuvia ihmisiä – tästähän kyseisen kaverin kanssa oli aiemminkin jo puhetta, useampaankin otteeseen. Vastailen hänelle em. mukaisesti, ja toivon, että hän tällä kertaa ymmärtää.
Mitä vielä! Tekstiviestiä pukkaa niin tiuhaan, etten ehdi edes kunnolla pysyä perässä. ”No, ota se tyttö sitten mukaan, kai se vaunuissakin nukkuu?” johon vastaan, etten halua kuljetella noin pientä lasta yhtään missään tähän aikaan illasta. ”Mutta nukkuuhan se vaunuissa?” inttää ystävä, johon minä väsyneesti, että tyttö on edelleen juuri äskettäin saatu yöunilleen, enkä tosiaankaan aio herättää häntä vaatteiden vaihdolla, nostamisella ja vaunuun laittamisella. ”Nukahtaahan se sitten uudestaan”, ystävä jankuttaa tajuamatta, että sanon kohta hänelle jotain tosi tylyä. Pinnani ei kuitenkaan kaikesta ärsyyntymisestä huolimatta katkea, ja jankutan samalla mitalla takaisin. ”No, mä voisin heittää teidät kotiin, niin ei tarvitse sitten kävellä”, ystävä yrittää vielä, johon vastaan, että kuules nyt, kun oikeasti en ole lähdössä tähän aikaan illasta yhtään mihinkään, nyt kun on lapsi, niin lapsen ehdoilla eletään, eikä siihen tosiaankaan kuulu mikään kaupungilla ramppaaminen tähän aikaan illasta. Vauva tarvii aivan varmasti unensa, eikä ole oikein hyvä, jos häntä aletaan herättelemään syyttä suotta. Kerron mitä kohteliaimmin, että meille voi kyllä tulla käymään kunhan sen tekee päivällä, ja että kaupungille ja kahvillekin voidaan varmasti lähteä, kunhan se tapahtuu päivällä.
Ystävä hiljenee, kunnes vastaa seuraavasti ”No ei sitten. Olisi vaan ollut mukava nähdä, mutta näköjään sua ei kiinnosta.” Lisäksi useampi surullinen hymiö. En tosiaankaan tiennyt, miten olisi pitänyt reagoida, joten soitin ystävälleni sanoakseni, että haluan kyllä tavata, mutta ensisijaisesti haluan huolehtia lapsestani ja pitää huolen hänen perustarpeistaan, joihin uni kuuluu hyvinkin olennaisena osana. Minä haluan kyllä tavata, mutta en illalla, enkä varsinkaan yöllä. Olen edelleen kiinnostunut ystävistäni, mutta en halua osoitella kiinnostustani illalla tai yöllä, vaan inhimilliseen aikaan, ihan oman jaksamisenikin vuoksi – jolla on suuri merkitys siihen, miten päivä Vauvan kanssa sujuu; jos olen väsynyt, koko päivä on ihan syvältä, jos olen pirteä – no, päättele itse. Meille voi tulla kylään, mutta ei illalla, eikä yöllä. Kun lapsi on isompi, meille voi tietysti tulla kylään illemmallakin. Mahdollisesti minäkin joskus saatan lähteä johonkin illalla. Tosin tällä hetkellä sellainen ei edes kiinnosta minua pätkääkään.
Minusta tuntuu, ettei tämä ihminen vieläkään ymmärtänyt, mitä ajoin takaa, vaan kuvittelee ilmeisesti, että silkkaa ilkeyttäni kieltäydyin pyytämästä tuntematonta naapuria lapsenvahdiksi tai herättämään lastani humputtelun takia.
Mikä siinä oikeasti on noin vaikeaa ymmärtää?
29.06.2011 - 00:40
Meillä on muuten muutto tehty (kerron lisää myöhemmin) ja Juhannuskin vietetty todella onnistuneesti. Tästä aionkin muutamilla lauseilla kertoa, ennen kuin painelen särkylääke seuranani unten maille. (Hormonitoimintani on näemmä normalisoitunut, jos ymmärrätte mitä tarkoitan, ja ”mukavana” lisänä sille on myös tämä armoton päänsärky, joka toivottavasti joskus vielä loppuukin…)
Perjantaiaamuna pakkauduttiin autoon jo viiden aikaan, ja lähdettiin huristelemaan kohti pohjoista. Mies oli virkumpi kuin minä, joten hän se sitten hääräili ratin takana alkuun. Vauva nukahti melkein saman tien, kun pääsi lämpimään autoon… hyvä niin, sillä se mahdollisti useamman tunnin putkeen ajamisen. Välillä tietysti oli pysähdyttävä ja ruokittava pienokaista samalla, kun ravitsi itseäänkin…
Meidän matka suuntautui Lappiin ja Norjaan, joista jälkimmäiseen tutustuin nyt ihan ensikertaa. Maisemat tekivät kyllä sellaisen vaikutuksen, että välittömästi kotiin palattuamme (eilen) aloin suunnitella uutta nimenomaan Norjaan kohdistuvaa reissua. Toki siinä samalla voisi sujuvasti pyörähtää Suomen Lapissakin, sielläkin kun on niitä maisemia, joille olen menettänyt sydämeni ihan totaalisesti…
Ensimmäinen yöpyminen tapahtui Ivalossa, jonne totta tosiaankin oli pitkä matka. Toinen yöpyminen tapahtui Norjan puolella, ja kolmas Muoniossa. Ensimmäinen yö meni hotellissa saksalaisten ja japanilaisten (?) turistien kanssa, loput mökeissä. Ja sääskiltä ihme kyllä vältyttiin suurimmaksi osaksi, vaikka niitä olikin PALJON. Tähän tosin mahtoi vaikuttaa sekin, että yhdessä vaiheessa matkaa satoi vähän väliä – enemmän ja vähemmän. Jatkuvat sadekuurot pitivät sääskiä hyvin pois, mutta samalla kertoivat siitä, että kun vihdoin lakkaa satamasta, sääskiä todellakin on ihan olemalla…
Tässä varmaan herää kysymyksiä siitä, miten näin pienen lapsen (reilu 3kk) voi yleensäkään reissata näin pitkiä matkoja. Voin kertoa, että sama pyöri mielessä itselläkin ennen kuin matkalle lähdettiin. Olin lähes varma siitä, että tyttö on niin itkuinen, että joudutaan kääntymään takaisin jo jossain päin Pohjois-Pohjanmaata. (Ei siis yleensä ole itkuinen, mutta kun ei yksinkään viihdy, luonnollisesti.) Niin ei kuitenkaan käynytkään, vaan kaikki meni aivan loistavasti. Tulipahan nyt siis todistettua itsellensä se, että tällaisia reissuja on aivan täysin mahdollista toteuttaa, kunhan muistaa katsella kelloon välillä… Meillä nyt tosin näyttääkin olevan ehkä maailman hyväntuulisin, kiltein ja reippain vauva… Ok, ehkei nyt aivan kuitenkaan, mutta ihan totta; kaikki meni niin kertakaikkisen mahtavasti nimenomaan tytärtä ajatellen, että ei tähän väliin voi heittää muuta kuin kehuja.
Harmittamaan jäi ainoastaan se, että aikaa oli noin vähän. Ensi kerralla on ehdottomasti saatava olla kauemmin, edes yhden päivän verran… ja käytävä Porsangenissa (eli Porsangissa) sekä Altassa. Kuulemma upeat maisemat sielläkin.
24.06.2011 - 07:00
Ajastan tämän tulemaan, sillä perjantaina ollaan jo reissun päällä, enkä ajatellut sinne raahata mukaan kannettavia, nettitikkuja, tai mitään muitakaan teknisiä laitteita paitsi kännykän sekä tietysti auton stereot.
Juuri nyt kiire painaa toden teolla päälle, joten aikaa kirjoittamiseen löytyy taas vasta Juhannuksen jälkeen… jolloin palaankin häiritsemään teitä kaikkia kertomalla reissustamme ja siihen liittyvistä hauskuuksista (toivottavasti).
Nähtävästi monella näkyy olevan kaikenlaisia hauskoja, hetkeen sopivia runoja, joita tippa linssissä naureskellen saa lukea. Itse en nyt yksinkertaisesti jaksa/viitsi/molempia miettiä mitään nerokasta sutkautusta, joten lyhyesti ja ytimekkäästi
OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA TEILLE KAIKILLE
ja muistakaakin palata hengissä kotiin reissuiltanne, kuka nyt johonkin on menossa (ja tietysti kotiin jäävätkin; olkaahan kiltisti!). Jatketaan taas Juhannuksen jälkeen.
21.06.2011 - 22:48
Juhannuskiireet ja muuttojutut painavat lievästi sanottuna päälle, mutta lienettekö ehkä kuulleet tästä asiasta?
Koko juttu on mielestäni aivan mieletön syystä, että kun ihminen on kerran valinnut tuon tien, niin kyllähän hänen pitäisi saada kulkea sitä aivan rauhassa ilman, että ylimääräiset häiriötekijät yrittävät hankaloittaa hänen elämäänsä mm. epäämältä häneltä asunnon tietyssä paikassa. Olen nimittäin aivan varma siitä, että tarpeeksi hankalaa on ko. naisella muutenkin.
Lukaisin tuossa myös pikaisesti noita kyseisen uutisen alle kertyneitä kommentteja, jotka ovat näköjään vaarassa kasvaa melkoiseksi riidaksi.
En tiedä, mutta rohkea nainen – ja hyvä veto tuo kaupungin oikeuteen haastaminen. Kyllähän Suomen lain todella pitää koskettaa jokaista ihmistä riippumatta kulttuurista ja tavoista.
07.06.2011 - 21:05
Remontti uudessa kodissamme on nyt päässyt alkuun, ja edistyy pikku hiljaa. Mutta itse olen keskittynyt pihaan (tai oikeastaan pihoihin, kun niitä on nyt vielä toistaiseksi kaksi hoidettavaa). Ostin joukon kukkia, jotka istutin tuossa yksi päivä tuonne uuden kotimme kukkapenkkiin. Piti ostaa myös muutamia amppeleita koristamaan sitä terassia siellä. Tuli kieltämättä aika kivan näköistä, kun vain muistaisin nyt pitää näistä kaikista muista lapsistani huolen. Heh.
Huolestuttaa hieman, miten kuumuus vaikuttaa tyttöön. Tietysti olen yrittänyt juottaa tyttöä mahdollisimman paljon (vedellä, koska tuossa ilmassahan maito menee pilalle…) ja pitänyt hattua päässä ynnä muita ”pikkujuttuja”, mistä voisi olla apua. Itse näistä keleistä tietysti nauttii, varsinkin kun nyt on mahdollisuus viettää päivät ihan tykkänään ilman muita romaneita. Suunnilleen jokainen täällä kun on lukkiutunut kämppäänsä tämän kuumuuden takia, joten eipä täällä ketään näy… (Tosin täällä nyt ei näy oikein ketään muutenkaan, koska juuri kukaan ei tunne nykyistäkään osoitettamme.) Koska en itse halua toimia samoin, käytän tietysti tilaisuuden hyväkseni ihan joka tavalla, ja otan kesästä ilon irti. (Paksut vaatteet + kuumuus = läkähdys.)
Viihdytin tuossa yhtenä päivänä itseäni shoppailukierroksella. Vauva oli tietysti mukana, ja hämmästyin siitä, miten hyvin tuo reissu meni. Kuvittelin vauvan tuskastuvan, kun en hääri hänen ympärillään. Tyttö kun nukkuu päivisin vain hyvin lyhyitä unia… No, ei se sitten niin ollutkaan. Ostoksilta palasin kuuden kassin kanssa, mutta eipä sitä tavaraa nyt niin paljoa kuitenkaan ollut. Tytölle ostin ihanan keltaisen mekon, ja itselleni joitain kesäkuteita + muita puuttuvia pikkuhankintoja.
Juhannus lähestyy, ja sitäkin ollaan tässä suunniteltu. Meille on muodostunut jonkinlaiseksi traditioksi mennä Lappiin. Mitään tiettyä yksittäistä kohdetta ei ole, Lappi itsessään on meidän kohteemme. Katselin tuossa maantiekarttaa, ja totesin, että päälaelle voisi olla kiva mennä. No, katsotaan sitä vielä sitten tuossa lähempänä… Joko teillä muilla on Juhannussuunnitelmat räätälöityinä?
Lukaisin tuossa artikkelin Unikoulusta, enkä edelleenkään lämpene ajatukselle, että joskus kokeilisin tytön kanssa tuota. (Joskin meillä tyttö nukkuu täysiä öitä jo tässä vaiheessa ihan ilman mitään opastusta…) Tietysti tuollainen Unikoulu voi toimia, mutta kysymyksen minussa herättää se, mistä syistä se sitten toimii. Tapahtuuko oikeasti ”oppimista”, vai toimiiko ko. juttu siksi, että vauva alkaa kokea oman viestintänsä tarpeettomaksi? Koska itse kallistun enemmän jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen, suorastaan kammoan koko ajatusta. Ei siis millään pahalla kenellekään, joka tällaisen Unikoulun kautta on saanut ”yörauhan”… Kiinnostaisi muuten kuulla, onko kukaan teistä henk.koht. kokeillut tuota lapsensa kanssa ja kuinka on toiminut? Ja ne jotka ei ole kokeilleet; millaisia ajatuksia unikoulu-systeemi herättää?
01.06.2011 - 00:00
Yksi lukija oli kiinnostunut romaninaisten (ja minun) pukeutumisestani, ja kyseli muun muassa, millaisia kenkiä on tapana käyttää. Vastasinkin jo tuossa, että jokainen valitsee jalkineensa oman makunsa mukaan, mutta yleensähän on tapana, että naisten kengissä on korkea korko tai kanta niin talvella kuin kesälläkin.
Talvella tietysti käytetään muiden ihmisten tapaan nilkkureita ja saappaita. Saattaapa joku extreme-elämyksiä teho-osastolta havitteleva rämäpää kesäkenkiäkin käyttää jopa 30 asteen pakkasilla, mutta minusta tuossa hommassa ei ole järkeä – jäätyyhän sitä jo muutenkin niin kylmillä ilmoilla.
Kesällä suurin osa kengistä on avokasmallisia korkokenkiä, sandaletteja, sekä kiilapohjaisia kenkiä. On tyypillistä, että kengissä ei ole nilkkaan sidottavia remmejä tms. tukisysteemejä, vaan ovat yleensä sitten todella avonaisia.
Koska tätä kenkäasiaakin on kertakaikkisen huono selventää vain ja ainoastaan puhumalla, niin livautampa tähän mukaan kuvajoukon kengistä. Toivottavasti tämä auttaa.
31.05.2011 - 07:33
Täällä on jo herätty uuteen aamuun, mutta pää ei oikein toimi. Unta taisi tulla peräti kaksi tuntia, ja tietysti heräämishetkestä lähtein on väsyttänyt vietävästi. Nukkumaan ei voinut laittaa takaisin, sillä Mies oli vietävä töihin. Minä kun tarvin tänään tuota autoa, kun ei meillä kahtakaan ole… Lähtemisessä tietysti oli ihan oma hommansa, kun piti (tietysti) ottaa vauvakin mukaan. Vauva nukahti uudelleen matkalla, mutta heräsi kotiin tultuamme, sillä täällähän on Koira, joka ei koskaan voi olla haukkumatta. Koetin tietysti nukuttaa vauvaa, mutta mihinpäs hän olisi siitä nukahtanut. Tuntui suorastaan siltä, että neiti taisteli unta vastaan, mutta lieneekö moinen noin pienelle mahdollista…
Yhdeksäksi pitäisi mennä ronkittavaksi (voi tätä ihanaa naisen elämää) ja pakata taas vauva matkaan. Olisin mieluusti käynyt lääkärin juttusilla ihan yksikseni, mutta tänään se ei nyt ollut mahdollista. Toivoa sopii siis, että vauva nukkuisi lääkärireissun ajan niin, että kaikki tarpeellinen saataisi katsottua.
Saas nähdä, millainen päivä tästä tulee. Käsittääkseni tänään piti paistaa aurinko, mutta kovin aurinkoiseltahan tuolla ei kyllä näytä. Jos ei nyt sadakaan, mutta ei paljon muutenkaan. Pilvistä on, ja vähän synkänkin näköistä. Ehkä siellä kirkastuu päivän mittaan. Ja ehkä mielenikin kirkastuu, kunhan lääkärikäynnin jälkeen saan ottaa pienet torkut… jos saan. :)
Kai tässä on ruvettava pikkuhiljaa jo valmistautumaan, ettei mene sitten lähtiessä ikä ja terveys.
30.05.2011 - 09:30
Muotiin tulee jatkuvasti uusia juttuja – niin myös romanimuotiin.
Tällä hetkellä suosiossa paistattelevat erilaiset kivikangashameet, jotka sopivat mainiosti etenkin parempaan käyttöön. Hameissa käytetyt yläkankaat ovat (kuten kohta näette) sellaisia, että varsinaista kristallinauhaa ei välttämättä tarvita lainkaan, kun vaikutelma on siisti muutenkin. Tässäpä sitten muutama kuva näistä tämän hetken suosikeista:
|
Tervetuloa lukemaan blogiani!
[[Huom! Blogi ei enää päivity, mutta saa jäädä nykyiseen olotilaansa. Mahdollisista kommenteista saan automaattisen ilmoituksen, joten kommentteja - vastaustakin odottavia - voit jättää entiseen tapaan. Uusi blogini on Valkolaisnainen romaniyhteisössä 2 jonne siirryin bloggailemaan 10.12.2011. Tervetuloa siis sinne lueskelemaan uusimpia juttuja. :-)]]
Vaikka blogini nimi kertoo varmasti paljon, silti vielä muutama sananen.
Blogin aloitin syksyllä 2010 tarkoituksenani purkaa ajatuksiani ja tunteitani kirjoittamisen keinoin. Samalla syntyi ajatus myös eräänlaisen ikkunan avaamisesta valtaväestön ja romanien välille.
Blogini aihepiiri on laaja. Tänne tulee kirjoitettua iloista, suruista, arkipäivän kommelluksista, vauva-arjesta, perhe-elämästä, ajatuksista, haaveista, toiveista, unelmista, jokapäiväisistä askareista, ostoksista, ystävistä, sukulaisista… ja tietysti siitä, miltä se arki maistuu ja tuntuu kodissa, jossa romanikulttuuri näyttelee pääosaa.
Kuvallista materiaalia tänne laitan aina välillä, ja ajan salliessa tulen varmaankin puhumaan hieman myös ompelutöistäni. Lista aiheista on nyt kuitenkin vaarassa muodostua turhan pitkäksi, joten loput selvittäköön lukija itse.
Toivoisin, että uusi vierailija jättäisi käynnistään pienen muiston. Muutenkin: Olipa sinulla sitten kysyttävää, kommentoitavaa tai haluat muuten vain heittää viestillä – ole hyvä vain. Näitä kaikkia otan vastaan oikein mielelläni, ja vastailenkin (yleensä) kohtuullisen ajan kuluessa.
Olipa sinulla sitten kysyttävää, kommentoitavaa, haluat jättää vierailustasi muiston tai muuten vain heittää viestillä – ole hyvä vain!
Blogia pyrin päivittämään mahdollisimman usein. Joskus hiljaiselo saattaa venyä jopa huolestuttavan pitkäksi, mutta väittäisin silti, ettei syytä huoleen ole: en ole aikeissa lopettaa blogini pitoa.
Enemmittä puheitta: Vielä kerran tervetuloa – toivottavasti viihdyt lueskelemassa toistekin.
Viimeisimmät kirjoitukset
Blogiuutiset
Touko-Kesäkuun vaihde:
~ Blogin ulkoasua päivitetään… Älä anna sen häiritä. :)
~ Kuvalliset postaukset ajastan tästä lähtien tulemaan klo. 00:00, 07:00, sekä 9:30.
Toukokuu 2011:
~ Pidempään kestänyt hiljaiselo päättynyt. Kaikki hyvin niin blogissa kuin sen ulkopuolisessa elämässäkin.
Alati ajankohtaista:
~ Blogi löytyy myös blogilistalta!
~ Ideoita & ehdotuksia blogin sisällöstä otetaan mieluusti vastaan.
~ Kommentoida & kysyä saa. Kaikkiin vastataan.
~ Mikäli blogin kanssa on ongelmia (esim. liian pieni teksti, muita häiriöitä) ilmoitathan siitä minulle!
Upeat blogipohjat made by:
Tämän tunnustuksen sain Hannelta, kiitos! :)
|
