Tein tuossa pienen ja halvan hankintalistan kotia varten, ja lähdin sitten käymään ostoksilla. Kaikki tuli samasta paikasta – onneksi. Mukaan tarttui ristipääruuveja, nauloja, haaroitusjatkojohto sekä paketillinen pyyhekoukkuja. Sain siis kaiken oleellisen, joskin eräs listalla ollut tavara jäi hankkimatta; minä en enää millään jaksanut pyöriä ja hyöriä kaupassa, koska kuumuus vaivasi ja toi samalla huonon olon tullessaan. No, onpahan tuossakin ainakin jotain – täytyy katsella lisää sitten toisella kerralla.

Poikkesin myös käymään yhdessä vauvojenkin vaatteita myyvässä liikkeessä, ihan huvin vuoksi vain. Tiesin jo edeltäpäin liikkeen aika hinnakkaaksi, eikä aikomukseni ollutkaan sieltä mitään ostaa. Myyjä yritti kyllä kovasti tyrkytellä kaikenlaista, mutta sanoin sitten vain kohteliaasti, että minä nyt tässä ensin hieman katselen.

Kaupasta poistuessani olin törmätä Nimettömään, tuohon kohtalon murjomaan sukulaiseeni. Taas kerran tuo naisihminen tuntui olevan alla päin, joten houkuttelin hänet saman kadun varrella sijaitsevaan kahvilaan. Siellä sitten kuulin taas vanhat tutut valitusvirret, enkä millään malttanut olla kysymättä, että mitä ihmettä hän tekee ihmisen kanssa, joka vaikuttaa koko ajan aiheuttavan hänelle harmaita hiuksia. Nimetön puuskahti, ettei oikein itsekään tiedä. Rahaa ei kuulemma ole poiskaan muuttaa. Muistutin häntä, että yksin asuessaan hänen ei ainakaan tarvitsisi elättää ketään muuta - niinhän hän nimittäin nyt tekee. Nimetön myönteli, vaihtoi aihetta ja alkoi valitella kihlattunsa alkoholi-intresseistä.

Minä huokailin, kuuntelin ja jatkoin huokailemista. Lopulta en malttanut olla sanomatta hänelle, että hänellä on kyllä olemassa vaihtoehtoja - mutta sen sijaan että hän tarttuisi niihin, hän vain "katsoo" ja valittaa - asioillehan pitäisi oikeasti tehdä jotain, jos niihin haluaa muutoksen. Oletin, että hän olisi suuttunut, mutta ehei - sen sijaan hän myönteli, että niinhän se tietysti on. Ei edes, että "taitaa olla", vaan ihan, että "on". Josta meikäläinen hämmästyi. Nimetön kun tavallisesti olisi muotoillut lauseensa ihan toisin...

Vielä jonkin aikaa siinä istuttuani mieleni teki lähteä kotiin. Jotenkin tosi väsynyt olo, vaikka ei tässä taas mitään sen kummallisempaa olekaan tehnyt. Ajattelin, että nyt kotiin tultuani ja suihkussa käytyäni voisin mennä hetkeksi vaikkapa lepäämään – näihin pyyhekoukkuihin liittyviin toimiin voisin tarttua myöhemmin, tai huomenna. Palataan myöhemmin asiaan, illalla sitten se vastauspostaus - vielähän teillä on hyvää aikaa kysellä!