Onpa tuo kellokin taas paljon. Oikeastaan minun piti tulla kirjoittelemaan tänne jo aiemmin, mutta monen asian summana tuo aika koitti vasta nyt. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Täytyy vielä kerran muistaa iloita siitä, että bloggaaminen onnistuu nyt kuten ennenkin.

Tänään on taas tapahtunut paljon kaikenlaista. Voisin vaikka aloittaa siitä, että isännöitsijälle on siis soitettu jälleen kerran. Oli kuulemma ollut ihmeissään tämä taloyhtiömme isännöitsijä ja kysellyt, eikö meillä varmasti ole käynyt ketään. Mies oli vastannut, että kyllä se varmaa on, koska minä olen päivät kotona. (Niin, minähän poistun päivittäin ehkä about puoleksi tunniksi. Että todella pikainen käynti on kyllä ollut, jos on ollut. Täällä ei myöskään ole ollut minkäänlaisia jälkiä huoltomiehen käynnistä, eikä tuossa pihalla ole näkynyt ko. huoltofirman autoa maailman aikoihin.) Isännöitsijä oli jälleen kerran ihmetellyt ja luvannut tilata huoltomiehe/n/t toisesta firmasta. Hyvä, jos asia hoituu. Olisi jo korkea aikakin.

Tapasin tänään muuten pitkästä aikaa sukulaisenikin. Tai onko tästä nyt niin järin pitkä aika, mutta on kai tästä ainakin pari viikkoa, kun ollaan viimeksi nähty. Sukulainen on aika vasta palannut sieltä Lontoon reissultaan, josta minä tietenkin halusin kysellä ja saada tietää kaiken mahdollisen. Aika ei kovin pitkään keskusteluun riittänyt, mutta siinähän on yksi hyvä syy kutsua tämä sukulainen meille kylään, ja jutella aiheesta lisää. Jotain tietysti ilmeni tuossa lyhyessä ajassakin.

Lontoo oli kuulemma ollut mielenkiintoinen. Uskon sen ihan kernaasti, sinnehän mielin itsekin käymään vielä joskus. Toivottavasti mielihalustani tulee vielä totta, ettei tarvitse tyytyä vain haaveilemaan. Mutta että jos sitten taas itse asiaan.

Lontoon hintataso on kuulemma korkea, tosin senhän minä olen kuullut jo aiemminkin. Kahvikupillinen tavallisessa kahvilassa oli maksanut vähintään pari dollaria, hienommissa kahviloissa kahvit tarjoiltiin pöytään, ja hintakin oli sitten ollut vähintään parikymmentä dollaria. Joihinkin nähtävyyksiin oli ollut kalliit sisäänpääsyliput (ainakin Towerin linnaan ja vahakabinettiin) eikä sukulaiseni ollut näihin sitten viitsinyt tuhlata rahaa. Nähtävyyksiä hän oli kuitenkin katsellut jonkin verran. Joka paikkaan ei ollut viitsinyt jonottaa, koska jonoja oli ollut sen verran paljon. Turisteja oli ollut paljon. En tullut kysyneeksi, mahtoiko suomalaisia turisteja olla minkä verran. Luulisin kuitenkin, että Lontoo vetää mihin vuoden aikaan tahansa.

Lentokenttä oli ollut 50 km päässä hotellilta. Kuulin nimenkin, mutta valitettavasti en sitä muista. Pitää kai googlettaa nuo Lontoon lentokentät, joku S:llä alkava se taisi olla, ellen nyt ihan tyystin erehdy. (No, minähän googletin. Siellä on näköjään Stansted sekä Southend. Jollen väärin muista, niin taisi olla tuo Stansted. Näköjään onkin, sillä sukulainen oli lentänyt Ryanairilla, ja Ryanair lentää juuri tuolle kentälle.) Lentokentän ja hotellin välinen edestakainen matka oli varattu ennalta, ja oli ollut halpa. Matka oli kestänyt tunnin ja vartin siihen päälle.

Lennotkaan eivät olleet maksaneet juuri mitään (Ryanairhan on halpalentoyhtiö, ja halvalla pääsee, jos osaa varata oikeat jutut ja tietää mistä maksaa ja mistä ei kannata maksaa) mutta hotellia sukulaiseni piti hinnakkaana. Hotelliyö vaatimattomassa huoneessa oli maksanut 80 euroa. Mikäli olisi halunnut yöpyä esim. Holiday Innissä tavallisessa huoneessa, olisi rahaa kulunut 120 euroa yöltä. Tuohon hintaan tietysti saa Suomessa jo aika hyvän huoneen, vaikka kyllähän täälläkin hintataso vaihtelee.

Sukulaiseni kertoi olleensa liikenteessä myös yöaikaan, tosin hänen liikenteessä olonsa oli käsittänyt lähinnä käymistä jossain lähistöllä olevassa ravintolassa. Liikkeellä oli ollut paljon ihmisiä, mutta syrjäkadut olivat ammottaneet tyhjyyttään, ja sukulaiseni tuumasikin, että niille ei varmaan olisi tainnut olla mitään asiaa. Rauhassa hän oli kuitenkin saanut kulkea siellä ihmisvilinässä, eikä pelottavia tai uhkaavia tilanteita ollut tullut.

Bussi takaisin lentokentälle oli lähtenyt yhtenä yönä puoli neljän aikaan. Muita yöbusseja ei kuulemma ollut lentokentälle mennyt, ja taksi olisi varmaan tullut melko hinnakkaaksi… Bussi oli sitten huristellut monien alueiden läpi ja hieman kierrellyt. Siinä samalla oli nähnyt muitakin paikkoja, ja sukulaiseni kertoi, että noilla syrjäisemmillä paikoilla oli kyllä näkynyt jos minkälaista porukkaa. Sitä hän kovasti ihmetteli, ettei Lontoossa ollut näkynyt varsinaisia juoppoja tms. kaduilla, kuten Suomessa usein näkee. Tuonkin olen tainnut kuulla joskus ennenkin – siis ettei esim. alkoholistit ole Lontoossa kovin ”näkyviä” – mutta syytä en tälle tiedä. Tietäisikö joku muu?

Tuossa siis se vähä, mitä minä nyt sain hänen Lontoon reissustaan tietää. Ensi kerralla nähdessämme sitten enemmän. Olen kyllä todella kiinnostunut kuulemaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman, koska kuten sanottu, mielin kovasti tulevaisuudessa käymään siellä. Minullahan on se etu puolellani, että majoitus on valmiina, eikä hotellikuluja tule. Sen sijaan hirvittää hieman tuo varsinaisen keskustan ulkopuolelle uskaltautuminen, se Lontoossa asuva ystäväni kun on kertonut, ettei itsekään tunne oloaan kovin turvalliseksi siellä. Toisaalta sitä miettii, että kai ne ammuskelutapaukset tapahtuvat lähinnä joidenkin jengien tms. ryhmien välillä, mutta toisaalta sitä miettii, että onhan noita turistejakin tullut tapetuiksi ja ryöstetyiksi. Sellainen vähän pelottaa, enkä nyt sentään ihan sellaisia extreme-elämyksiä haluaisi.

Palaan muuten siihen yhteen naispuoliseen sukulaiseeni, jolla niitä sydänsuruja ja murheita eilen oli kovastikin. Tänään se oli ihan eri mieltä asioista, eikä ollut ollenkaan valmis muuttamaan yhtään mihinkään. Jotenkin sen arvasinkin, mutta toivoisin silti, että hän ottaisi järjen käteen. Siis jos se elämä kerran on oikeasti niin hankalaa, kuin hän sen sanoo olevan. Vaikeutensa itse kussakin ihmissuhteessa, mutta kaikkea ei tarvitse eikä pidä sietää tai niellä, kaikella on rajansa. Minulla se raja olisi varmaan hänen sijassaan tullut vastaan jo ajat sitten, vaikka yleisesti ottaen kärsivällinen ja hyväntahtoinen tuppaan olemaankin. Mutta kuten joskus olen todennut, niin jokainenhan tekee omat päätöksensä, ei kukaan voi päättää asioita kenenkään muun puolesta, kun on aikuisista ihmisistä kysymys.

Kuulin myös tänään ihan iloisen uutisen: eräs todella läheinen ihminen on tehnyt raskaustestin, ja on siis raskaana. Laimea ilmaisuni johtuu siitä, että ko. ihminen ei itsekään ole oikein varma, miten asiaan suhtautua. Lapsia hänellä on jo ennestään, eri miehille. Nyt hän miettiikin lähinnä sitä, mitä hänen omat sukulaisensa mahtavat asiaan sanoa, mikäli hän lapsen päättää pitää. Minäpä en osaa tuohon sanoa mitään sen kummempaa, sen vain, että sukulaiset ovat kyllä joskus melkoisia tapauksia… Joka tapauksessa tuen ystävääni, teki hän sitten minkä päätöksen tahansa. Laskeskelimme tuossa, että mikäli ystäväni pitäisi vauvan, ne syntyisivät saman vuoden sisällä. Tuntuu muuten, että moni tuttu odottaa vauvaa tällä hetkellä. Tuo kesäaika taitaa olla vähän tuollaista...

Minä muuten tunnen oloni taas jokseenkin terveeksi, vaikka aamusella valittelinkin kurkkukipua. Kadonnut se ei ihan tyystin ole, mutta ainakin vähentynyt, eikä vaivaa niinkään. Jospa mitään tulehdusta ei olisi tulossakaan, toivonpa tosiaan niin. Jospa tuo olisi vain joku ohimenevä flunssan sivuoire, josta ei kehkeydy mitään sen kummempaa… Kylmä ilma se vain tekee tehtäviään minun kohdallani, mutta ehei – minä se en vain tunnu oppivan. Romanivaatteiden kanssa tulee käytettyä toinen toistaan avonaisempia kenkiä, mutta mulle ne eivät sovi tämän vilustumisen vuoksi. Otinkin esille tuohon eteiseen nilkkurit, jotta varmasti tulen laittaneeksi ne jalkaani.