Tässä aikaisin heräämisessä on omat hyvät puolensa, ja omat huonot puolensa. Hyvä puoli on ehdottomasti se, että päivän mittaan ehtii tehdä useampia asioita – jos siis vain jaksaa. Huono puoli on siinä, että näin aamusta on vältettävä sellaista turhaa kolistelua naapureiden kannalta. Huonoa tuossa on se, että suunnittelin siivoamista täksi päiväksi. Nyt, aikaisin noustessani, minun on odoteltava pidemmälle päivään, jotta ”kehtaan” alkaa käyttelemään imuria. Hiljaisuushan täällä tosin loppuu kello seitsemän reikä reikä, mutta ei tunnu kivalta ajatukselta pilata ihmisten aamuisia hetkiä metelillä. Imurointi itsessään kyllä hotsittaisi juuri nyt. Huokaus. Ei kai auta, kuin odotella vain pidemmälle päivään.

Odottelen tuota kellon eteenpäin menoa myös toisesta syystä; pääsen vihdoin ja viimein hakemaan ne minulle tulleet kankaat. Toivottavasti saan jälleen kerran olla tyytyväinen noihin hankintoihin, ja kiitellä makuani. Heh. Tähän asti olen kyllä saanut niin tehdäkin, että eipä sillä. Kiittäminen on myös maahantuojan kuvastoa. Siitä näkee todella hyvin värit ja kuviot. Katsotaan, millaisia kuvia minä onnistun nappaamaan noista kahdesta uudesta kankaasta – toivottavasti sellaisia, että edes likimain näyttävät kuvissa oikean värinsä. Pitäisi kai syventyä kameran asetuksiin tarkemmin, aina se vain jää…

Ja tietysti on sitten se kolmas syy, miksi kellon eteenpäin menoa odottelen: Neuvola on tänään! Tosin niinhän minä sanoin jo tuossa iltamyöhällä kirjoittamassani tekstissäkin. Pakko nyt vielä kerran hehkuttaa, kyseessä kun on odotettu juttu. Raskausasioihin palaan kohta toisessa blogikirjoituksessa, mutta tämän kirjoituksen osalta jääköön nyt nuo puheet tähän.

Mitähän tämä päivä tuo tullessaan? Tai ilta? Tänäänhän on taas jälleen kerran keskiviikko, enkä voi olla ajattelematta, että toivottavasti naapurit osaavat olla kunnolla. Moni kun tuntuu juhlivan keskiviikkoisin. Mäyräkoirannahkoja lojuu maanteiden varsilla edelleen eniten juuri torstaiaamuisin sekä lauantaiaamuisin. Vakiintuneet juomapäivät, näemmä. Tuosta nyt tulikin mieleeni, että tänään tai huomenna pitäisi mennä miehen kanssa moikkaamaan miehen serkkua. Se on ilmeisesti ollut pari päivää niin sanotusti ”kunnolla”, eikä siis ryypiskellyt tai sen sellaista. Mikä on tietysti helpotus kaikille, ehkäpä jopa sille itselleenkin.

Mietinnässä on tällä hetkellä, mitä ihmettä tekisin tämän rutinan kanssa, jonka lähteitä ovat käteni, niskat, hartiat ja selkä? Venyttely jos jää pariksi päiväksi, niin saa takuuvarmasti kuunnella rutinaa ja pauketta ihan vain kääntyillessään, puhumattakaan sitten näitä seuraavasta jumituksesta. Tälläkin hetkellä jumitusta on, mutta ei Luojan kiitos mitenkään haittaavasti. Täytyy nyt vain koettaa venytellä, niin ei pääse pahaksi. Onneksi olen oppinut pukemaan päälleni nimenomaan hartioita ajatellen, eikä ne tunnu enää menevän jumiin ihan yhtä helpolla, kuin tuossa vähän aikaa sitten.

Hmm, kello on kohta jo ihan niinkin ”paljon”, että voisinkin oikeastaan lähteä käyttämään koiraani pienellä lenkillä.