Olennaisena osana Itsenäisyyspäivään on minun kohdallani aina kuulunut Linnan Juhlien seuraaminen. Tälläkin kertaa niitä piti moljottaa, ja varmaan huomenna sitten moljotellaan lisää – lähetyksen pitäisi tulla Maikkarilta.

Koska nyt vielä ”näissä tunnelmissa” ollaan – tai siis minä olen – niin ruoditaan nyt sitten noita Linnassa nähtyjä asuvalintoja edes hetken verran. Ruotiminen tässä yhteydessä nyt meinaa sitä, että aion sekä haukkua, kehua että hämmästellä. Ymmärrän, että jokaisella on omat mielipiteensä, enkä tarkoita omilla sanoillani tai mielipiteilläni loukata ketään.

Mutta niihin juhliin.

Se on sanottava aivan esimmäiseksi, että ihan harmittavankin vähän näkee enää käytettävän kansallispukua. Jotkut suomalaiset kansallispuvut kävisivät taatusti etenkin Itsenäisyyspäivän juhlaan - vaikka eihän niissä samanlaista säihkettä tietenkään ole, kuin näissä nykyisenkaltaisissa iltapuvuissa. Kansallispuvuista sen verran, että juuri kun pääsin sanomasta ääneen, että "Eikö kenelläkään tosiaan ole päällään suomalaista kansallispukua?" - niin tulihan sieltä yksi nainen (täytyy myöhemmin sivistää itseään tiedolla siitä, kuka olikaan kyseessä) jolla toden totta oli päällään suomalainen kansallispuku. Jes. Taisikin olla poikkeus siinä porukassa tänä iltana, vai näkikö joku muu jotain muuta?

Sitten kuviin ja omiin näkemyksiini.

Ensiksi Elina Kiikko, jolla oli yllään Vappu Pimiän aiemmin käyttämä puku. Minä tykkäsin asusta, ja varsinkin tuo oranssi on ihanan piristävä – sitä kun ei nähdä noissa juhlissa samalla tavalla, kuin vaikkapa mustaa tai valkoista.

 

Toisessa kuvassa Satu Taiveaho. Helman rypytykset häiritsivät silmääni ensin, mutta aikani tuumailtuani tulin siihen tulokseen, että puku on kokonaisuutena kaunis.

 

Kolmannessa kuvassa Susanna Niinivaara, jonka puku on mielenkiintoinen. Puvussa on jotain kaunista ja ehkäpä omalla tavallaan eleganttiakin, mutta samalla minua häiritsee joku. Onko se tuo kaulus, vai onko se tuo puvun malli noin itsessään – hankala sanoa. Valinta olisi toki voinut olla huonompikin.

 

Neljännessä kuvassa Jani Toivola, joka oli minun mielestäni tyylikäs – samoin hänen seuralaisensa.

 

Viidennessä kuvassa Umayya Abu-Hanna, jonka puvusta tuleva yleisvaikutelma oli… omituinen. Idea tyttären kuvasta puvussa oli esimerkiksi ihan kiva, mutta olisi sopinut paremmin jonnekin muualle, kuin Linnan Juhliin. Puvun mallista en tykännyt; vaikutelma on tönkkö. Tekisi mieli luonnehtia tuota jotenkin muutenkin, mutta kieleni päälle ei nyt tule mieleen yhtään sopivaa sanaa. Puvun mallista vielä sen verran, että jos se olisi ollut esimerkiksi kapeampi, olisi tuo toteutus voinut olla onnistuneempi…

 

Kuudennessa kuvassa Ville Peltonen puolisonsa Hannan kanssa. Rouva Peltosen pukuun oli näemmä muotoiltu ruusuja, jotka olivat minusta mukava idea.

 

Seitsemännessä kuvassa Hanna-Leena Hemming kaulakorunsa kanssa. Koru oli tehty muovipusseista – mielenkiintoinen valinta, jossa kai haettiin sitten sitä kierrätysteemaa. Muovipusseista tehty koru näyttää paljon paremmalta, kuin kuulostaa.

 

Kahdeksannessa kuvassa Jaakko Kalela puolisonsa Airan kanssa. Rouvan puku ei miellyttänyt minun silmääni, vaikka kuinka koetin – ja koetan – hakea siitä jotain nättiä. Värivalinta oli minusta väärä kyseiselle ihmiselle – jonkun muun yllä kyseinen sävy olisi voinut näyttää huomattavasti paremmalta. Puku noin muuten toi mieleeni takin. Meikäläinen löysi siitä jotain aamutakkimaista – ehkä löytää joku muukin.

 

Yhdeksännessä kuvassa enduron maailmanmestari Mika Ahola, ja hänen vaimonsa Marika. Ja minä tykkään tuosta Marikan asusta, kauniin näköinen kokonaisuus, kerta kaikkiaan.

 

Kymmenennessä kuvassa Karita Mattila, jonka puku on jo ehtinytkin hieman puhuttaa, eikä kyllä ihan syyttä. Tuo kaulanaukko on… sanoinkuvaamaton. Aika hirveä, oikeastaan, kun suoraan sanotaan. Avara kaulanaukko voi näyttää hyvältä, mutta tässä tapauksessa lopputulos säväytti lähinnä jostain muusta syystä.

 

Yhdestoista kuva, jossa on Laura Lepistö avopuolisonsa kanssa. Minusta Lepistön puku on onnistunut valinta – sopii kantajalleen, ja näyttää tyylikkäältä.

 

Kahdennessatoista kuvassa näytelmäkirjailija Laura Ruohonen puolestaan on onnistunut valikoimaan kerrassaan kummallisen puvun. Minä en oikein tiedä, mikä idea tuossa puvussa on. Jotenkin se tuo mieleeni jonkin entisaikaisen alushameen.

 

Kolmannessatoista kuvassa puolestaan Linnea Tamminen puvussaan, joka on mielestäni aivan upea. Vaaleanvihreä voi näyttää sekä kamalalta että hyvältä, ja tässä tapauksessa kallistun oikopäätä jälkimmäisen puoleen. Puku oli mielestäni tyylikäs, ja siitä tuli myös mukavan kevyt vaikutelma. Tässä oli varmastikin osuutta nimenomaan värivalinnalla, mutta myös puvun mallilla ja materiaaleilla. Hyvä, hyvä.

 

Neljännentoista kuvan Lisa Sounio onnistui myös mietityttämään minua. Puku on erikoinen – tai eikös tuo itse erikoisin kohokohta ole itse asiassa esiliina, jos oikein ymmärsin? Erikoinen tai ei, niin parempi tuo minun mielestäni on, kuin vaikkapa se Abu-Hannan yllä nähty…  Tietysti tässä puvussa – tai asusteessa, essuhan on oikeastaan asuste, kaiketikin – oli tuo ideakin paremmin kohdallaan; sotilas – itsenäisyys, ja sitä rataa.

 

Viidennessätoista kuvassa Marja Tiura, jonka asuvalinta ei oikeastaan ollut hullumpi. Tosin tuo kokonaisuus toi mieleeni Egyptin vähän niin kuin väkisin, vaikka kuinka koetin karistaa tuon ajatuksen mielestäni. Mutta – eihän se välttämättä paha asia ole.

 

Kuudennessatoista kuvassa Nasima Razmyar, joka oli mielestäni onnistunut asuvalinnassaan hyvin.

 

Seitsemännessätoista kuvassa Pirkko Ruohonen-Lerner. Mutta mikä, mikä, mikä ihme se tuo mustavalkoinen kiemura tuossa asussa oikein on?

 

Kahdeksannessatoista kuvassa Mika Pohjonen yhdessä Heidi Pakarisen kanssa – ja Pakarisen puvusta ei kyllä löydy mitään negatiivista sanottavaa.

 

Yhdeksännessätoista kuvassa Ihamuotila, jonka puku oli aivan omaa luokkaansa, sanojen kaikessa merkityksesä.

 

 

Hyvää ja huonoa – siinähän sitä tuli. Ihmeteltävää toki löytyy muutenkin.

Ensinnäkin nuo Palefacen alias Karri Miettisen tennarit, joita muuten luonnehdittiin jo jossakin kannanotoksi. Voisiko niitä kannanottoja mitenkään tehdä muutoin, kuin tennareilla? Samalla voi tietysti miettiä, pitäisikö kysymys muotoilla jotenkin toisin – tai kysyä esimerkiksi, että mikä ihmeen kannanotto se nyt oikeastaan sitten on, jos pukee Linnan Juhliin tennarit jalkaansa? Minä en ainakaan mitään erityistä viestiä tuosta saanut – paitsi sen, että tennarit eivät tosiaankaan sovi yhteen juhlavaatteiden kanssa.

 

Toinen minua ihmetyttänyt asia – tai oikeastaan puku, olikin sitten… No, katsokaa ja päätelkää itse, mikä mättää – tai mikä ihmetyttää:

 

 

Linnan Juhlissa nähtiin tänäkin vuonna myös romaneja. Vuolasrantojen saapuminen juhliin ei ollut enää mikään yllätys, itse asiassa meikäläinen mietti jo vähän tympääntyneenä, että eikö ”ne” (siis presidenttipariskunta) voisi vaihteeksi kutsua sinne joitakin muita – miten olisi esimerkiksi Lumbergin Kiba tai vaikkapa Rainer Friman? No joo – myöhemmin sitten vuoden isovanhemmaksi valittu Elli Palm ilmestyi juhliin saattajansa kera, mikä toi näiltä osin sen kaivatun yllätyksen ja lisän juhliin.

Koska tässä nyt kerran asuista puhutaan, niin kommentoidaan nyt sitten samalla romanivieraidenkin valintoja. Elli Palm saattajansa kanssa vilahti niin nopeasti ohi, etten jotenkin yhtään ehtinyt katsella heidän asuvalintojaan tarkemmin. Sen verran kuitenkin toki näin, että ihan asianmukaisesti oltiin pukeuduttu – ja Palm itse oli pukeutunut ikänsä mukaan. Jos minä olisin kriitikko, antaisin siitä hyvästä kymmenen pistettä.

Miranda Vuolasranta puolisonsa Urpon kanssa oli myöskin sonnustautunut siististi. Rouvalla näytti olevan yllään kaksirivisellä nauhalla reunustettu musta paljettihame – joskin tässä kohtaa en voi olla kysymättä, miksi ihmeessä hame oli niin arkinen, kun varaa olisi varmasti parempaankin. Samalla ihmettelen, miksei rouva Vuolasranta pukeutunut vaikkapa vaatepariin, kun noin juhlavasta tilaisuudesta oli kuitenkin kysymys. (Vaatepari = Röijy ja leveä esiliina, jotka valmistetaan samasta kankaasta, ja joita käytetään yhdessä.) Mirandan tämänkertaisesta sarikankaisesta röijystä olisi saanut halutessaan todella näyttävän vaateparin.

Tässä nyt sitten vielä Miranda Vuolasranta.