Aloitin tuossa kirjoituksen koskien tätä päivää, mutta tuntui, että olen tällä hetkellä niin väsähtänyt, että kirjoitan aivan sekavasti. Ehkä kirjoitinkin. Koetan nyt siis aloittaa alusta, ja pitää tämän suhteellisen selkeänä.

Kerrotaan nyt ensin vaikka siitä, että viime yö meni rauhallisesti. Ilman häiriköintiä. Tosin, meidän molempien puhelimet olikin suljettu ihan varta vasten kyseisen häirikön tähden. Haluttiin tietysti muutenkin nukkua rauhassa, etenkin, kun aamulla oli suhteellisen aikainen ylösnousu noin niin kuin lauantaiaamuksi.

Minun yöni sujui taas katsellessa omituisia unia, joista yhden peräti muistakin. Unessani kävelin tiellä, jota reunusti ilmiselvät aroniamarjapensaat – jotka kuitenkin unessani jostain syystä olivat karhunvatukoita. Tiellä käveli vastaan mies, joka kertoi, että nämä viljelmät (olipas omituisia viljelmiä, heh) olivat kaikki hänen – tai oikeastaan hänen vaimonsa. Samalla mies harmitteli, että hänen vaimonsa on sairastunut, ja aikoo myydä kaikki marjapensaat pois. Mies oli surullinen, ja kehotti syömään marjoja. Ja minä söin, hyvällä halulla.

Unesta herättyäni pohdin, pitäisikö tässä alkaa harrastamaan jonkinlaista unien tulkintaa. Tässä kun näkee välistä niin merkillisiä unia, että johan niistä voisi kirjan kirjoittaa. Heh. Vähän aikaa hereillä oltuani päädyin sitten siihen, että eipä sitä uniaan taida kannattaa liikaa ajatella – ne kun useimmiten ovat vain unia, onneksi. Hetken valvottuani kävin sitten takaisin nukkumaan, ja heräsin vasta kellon soidessa.

No, mutta takaisin siihen aikaiseen heräämiseen. Eihän siinä muuta, mutta ohjelmassa oli tälle päivää avustamista toisen henkilön muuttopuuhissa – ja sen jälkeen sitten vielä päädyttiin säätämään omien tavaroidemme kanssa. Muuttopuuhissa avustaminen sujui sitten ihan sutjakkaasti, vaikka kyseessä olikin muutto toiselta paikkakunnalta toiselle. Matka ei onneksi ollut pitkäkään, muuten ei varmaan oltaisi lähdettykään koko hommaan. Ei me nyt  noita muuttopuuhia niin paljon rakasteta, vaikka monessa ollaankin oltu mukana.

Kotipuoleen takaisin päästyämme alettiin tosiaan sitten lastaamaan muutamia huonekalujamme (mitä nyt mahtui) sekä useampia säkkejä ja laatikoita yhteen suuren suureen pakuun, joka sitten vietiin odottelemaan lämpimään talliin sitä varsinaista muutto-operaatiotamme. Tuon pakuun lastaamisen olisi tietysti voinut tehdä vaikka huomennakin, mutta me kun ajattelimme ottaa huomisen ihan rauhallisesti. Ensi viikon puolelle siirryttäessä puolestaan taitaa tulla vähän liiankin paljon kiirettä ja tekemistä, joten hyvä, että edes jotain on ”jo tuossa vaiheessa”. Eteenpäin se on sekin.

Kylmääkin piisaa. Viidentoista asteen pakkanen sinänsä vielä menettelisi, mutta tuo kylmä tuuli käy tosiaankin luihin ja ytimiin – jonka olen ehkä aiemmissa kirjoituksissani saattanut sanoa vähintään kymmeniä kertoja. Mutta totta vieköön, tuolla pihalla meinaa kerta kaikkiaan jäätyä ja tuntuu, että kohmettuu pystyyn. Monenkohan asteen pakkasta mahtaakaan vastata tämä pakkanen tuollaisen tuulen kera? Aika monen, luulisin.

Kerroin eilen häiriköstä. Hänelle on annettu tiedoksi, että rikosilmoitus – ja seuraamukset – odottavat, ajateltiin, että josko yksistään se riittäisi rauhoittamaan tuota hänen toimintaansa.

Tänään siltä on suurimmaksi osaksi saatu olla rauhassa, tosin puhelimeni olikin kiinni koko päivän. Avasin sen vasta illalla, ja kun sitten kertasin päivän tapahtumia toisella paikkakunnalla asuvan ystäväni kanssa puhelimitse, sain puheluita jostain oudosta numerosta. Epäilykseni minulla soittajasta oli, mutta päätin vastata ja kuunnella, jos vaikka jollain olisikin ihan oikeaa asiaa. Vastasin, mutta en puhunut mitään – no, linjan toisesta päästähän kuului sitten tämän häirikön ääni, joskaan hän ei puhunut siihen puhelimeen mitään, vaan ilmeisesti jollekin, joka siellä päässä hänen kanssaan oli. Päädyin sitten hyvin nopeasti katkaisemaan puhelun, koska minulla ei todellakaan ole pienintäkään aikomusta keskustella kyseisen henkilön kanssa, ei puhelimessa, eikä missään muuallakaan. Puheluita siitä numerosta sateli sitten useampia, mutta muuta ei ole kuulunut.

Se onkin tietysti hyvä, minä en mitään yhteydenottoja sieltä kaipaakaan. Numero menee tietysti vaihtoon, kunhan nyt ensin saa nämä kiireellisemmät asiat pois alta. Ja se ilmoitus, niin, kyllä minä siihen nyt kuitenkin alan kallistumaan. Ehkei siitä mitään sen kummempia seuraamuksia kyseiselle häirikölle ole, mutta voihan olla, että ihan pelkkä poliisien kanssa asioiminenkin riittää sitten jatkossa pitämään hänen päänsä sen verran kylmänä, että osaisi vastaisuudessa käyttäytyä siten, kuten ihmisiltä nyt yleensä voisi odottaa.

No, vaan se siitä. Tällä hetkellä olotilani on väsymyksestäni huolimatta ihan iloinen, eikä tuon häirikönkään häiriköinti mieltäni niinkään paina, joten en ainakaan tänä iltana ala sitä tässä sen kummemmin vatvomaan. Sen sijaan taidan painella nukkumaan – haukotuttaa niin, että leuat repeävät sijoiltaan…