On taas hieman hankala olo, ei oikein tuo ruuansulatus pelaa. Voin melkein kuulla mainosäänen sanovan, että ”Ruuansulatus vaivaa, Aktivia auttaa.” Näinköhän lienee, nyt ei ole mahdollisuutta sitä kokeilla.

Ääh. Mieskin ottaa päähän jossain määrin, mutta johan tässä vähän koitin naureskellakin. Mutta siis syy tuohon päähän ottoon on siinä, että oltiin miehen kanssa sovittu viettävämme rauhallinen koti-ilta ihan kahden kesken. Minä en tuota häneltä erikseen vaatinut, vaan hän itse ehdotti, että miten olisi. Hänen mielestään me tarvitsimme kahdenkeskeistä aikaa ihan kunnolla näin työviikonkin päätyttyä. Ja sopihan se minulle ihan erinomaisesti, miksipä olisin hanttiinkaan laittanut.

Mies joi tuossa alkuillasta pari olutta. Halusi maistaa jotain ulkomailta tuotua, jota osti eräältä naapurilta. Eikä siinä vielä mitään, mies ottaa niin harvoin, ettei se oikeasti haittaa. Kävikin kuitenkin niin, että tämä ulkomainen (rutkasti suomalaista olutta vanhempi) olut rupesi nousemaan miehelle päähän, kuinkas muutenkaan. Siinä samalla hän sitten innostui soittamaan eräälle kaverilleen, ja kutsumaan tämän kylään. Käskipä vielä ottaa viinaakin mukaan, mikäli kaverilla sitä sattuisi olemaan.

Tuon puhelun jälkeen olin kyllä hetken äkäinen kuin ampiainen. Kaveri on ihan asiallinen, että ei siinä mitään, mutta… Mehän oltiin sovittu jotain ihan muuta, nimittäin olevamme kahdestaan, ja pakkoko sitä viinaa on nyt sitten ruveta killittämään? Luuleeko mies, että minua huvittaa kuunnella niiden touhuja koko yötä saati siivota sotkuja, jos sellaista sattuu vaikka tulemaan? Mies rauhoitteli, että kaverilleen hän sitä viinaa ajatteli, ettei tarvitsisi ”törsätä” noita ulkomaan oluita. Minä siinä sitten vielä kiukkuilin hetken aikaa, mutta tajusin sen turhaksi. Mies nimittäin soitti kaverilleen ja käski sen tilaamaan taksin – mies lupasi vieläpä mennä tuohon pihalle maksamaan. Jupisin tässä itsekseni, että kaikkeen sekin rahojaan haluaa käyttää, vaikka tiedän toki, että kyllä hän ne pennoset takaisin tuolta kaverilta saa. Ottipa kuitenkin aivoon, ja tuppaa ottamaan edelleen.

Mies nyt sitten keskustelee kaverinsa kanssa olohuoneessa ja nauttivat hiljakseen juomisista. Mies oluesta, kaveri jostain väkevästä viinistään. Kävinpä minäkin sitten tervehtimässä tuota kaveria niin kuin nyt yleensä ihmistapoihin kuuluu. Se totesi minulle, että tietää minun olevan ainakin aavistuksen pahalla päällä, mutta että jos nyt koittaisin kuitenkin rauhoittua. Naurahdin vain, kun en oikein tiennyt, mitä vastata. Laitoin koiralle hieman lisää ruokaa, ja tulin nyt sitten kirjoittelemaan tänne koneelle.

Saapa nähdä, mitä ilta tuo tullessaan. Mies totesi, että me voisimme – tai siis tarkemmin sanottuna minä voisin – ajaa tuon hänen kaverinsa kotiin sitten, kun se on lähdössä. Totesin ykskantaan, että kaipa minä sitten voin, mikäli tässä ei nyt ala aamupuolelle menemään. Mies rauhoitteli, että hän juo tuossa pari olutta ja kaveri kittaa viiniään, ja sitten kaveri lähtee kotiinsa. Ok, ok, toivonpa tosiaan, että näin on. Turha kyllä tulla herättelemään minua enää siinä vaiheessa, kun olen alkanut nukkumaan. Siinä vaiheessa seisokoon itse kukin vaikka päällään.

Johan helpotti. Tuntuu helpottavan aina, kun kirjoitan. Taitaa tämä kirjoittaminen olla minun ”leipälajini” tässä ajatusten purkamisessa.

Satuin tänään muuten katsomaan jotain luonto-ohjelmaa televisiosta, ja kas, kissanikin tuli seuraamaan sitä. Sillä oli pentuna ollessaan aina tapana katsoa televisiosta etenkin luonto-ohjelmia, ja koitella tassulla televisiota eläinten kohdalta. Joskus se meni ihan television taaksekin kuin katsoakseen, onko ne eläimet siellä. Nyt vanhempana se vain katselee kiinnostuneena. Pää kääntyy sinne suuntaan, mihin luonto-ohjelman eläimet menevät, ja kissa tuntuu keskittyvän. Tänään sitä ei juuri muut eläimet kiinnostaneet, mutta ajoittain näkyvät kissat - emo ja pennut - saivat kyllä huomiota siltä osakseen.

Katsoin tänään taas TV1:ltä tulevan Muslimielämän. Tosin tuohan oli nyt sitten se päätösjakso. Mieleeni jäi jostain syystä erityisesti muutama jaksossa ollut asia. Ensinnäkin se, että eräs näistä ”oppilaista” ”tutustui” islamiin nimenomaan islamkriittisestä suunnasta lueskellen aiheesta kertovia kirjoja. Tuossa kohtaa mietin, oliko tuo islamkriittisten kirjojen lukeminen välttämättä hyvä juttu – mutta että olisiko sitten välttämättä ollut sen parempi vaihtoehto kuunnella vain ja ainoastaan sitä, mitä esimerkiksi mentorit kertoivat? No, kriittisyys ei ole minusta mikään huono asia, vaikkei se aina miellytäkään. On kuitenkin hyvä asia, että kriittisyyttä löytyy, tietysti se kriittisyyskin voi sitten ilmetä joko asiallisesti tai epäasiallisesti.

No mutta eteenpäin. Toinen mieleen jäänyt kohta oli se, missä Isra sanoi ryhmän miespuoliselle Anas- nimiselle mentorille, ettei tämä saa kertoa islamista väärää tietoa. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta tuota Isra nyt käsittääkseni kuitenkin tarkoitti. En tainnut kuulla, mistä asiasta ja väärästä tiedosta oikein oli kysymys. Esitettiinkö koko kohtaa ohjelmassa, vai oliko se tullut jossain aiemmassa ohjelmassa? Jos joku kerkesi kuulemaan kyseessä olleen asian, niin kertokaahan ehdottomasti, jäi nimittäin vähän vaivaamaan.

Kolmas asia, johon korvani takertuivat, oli eräs kohtaaminen kaupungilla. Naiset jakoivat esitteitä tulevasta juhlasta kaupungilla burkhiin pukeutuneena. Heidän pakeilleen tuli mies, joka kertoi olevansa muslimi. Hänen mielestään naiset loukkasivat hänen kulttuuriaan. ”Asia” eli tarkoittaisiko tuo sitten burkhan käyttöä, olisi miehen mielestä ollut okei, mikäli naiset olisivat olleet muslimeja. Mietin, mikä tuossa burkhan käytössä eniten miestä mahtoi loukata. Minun nähdäkseni naiset kuitenkin käyttäytyivät jokseenkin asiallisesti, vaikka eivät muslimeja ollutkaan – mutta saattoihan mies sitten nähdä asian toisin. Mieleeni nousi myös tietyissä maassa vieraileminen. Siis kun on kuullut puhuttavan, että joissakin maissa burkhan käyttö on pakollista kaikilta naisilta, vaikka nämä eivät olisikaan muslimeita. Mitenköhän mies olisi tuolloin suhtautunut asiaan? Olisiko kokenut asian kulttuurinsa loukkaamiseksi, vai olisiko se ollut ok, koska se tapahtui hänen omassa kotimaassaan? Harmi, että näitä kysymyksiä ei ole oikein mahdollisuutta kysyä muualla, kuin täällä.

Sitten on tietysti muitakin asioita, jotka koskevat tätä – oho, kello onkin jo noin paljon, tarkoitan siis eilistä – päivää. Yritin alkuillasta soitella ystävälleni M:lle. Ei vastausta, ei sitten millään. Pohdiskelin, olikohan hän mahtanut mennä nukkumaan. Jossain vaiheessa iltaa minulle soitti eräs toinen ystäväni, joka kysyi, mikä on meininki. Kerroin, että meininki on kaikin puolin rauhallinen – entäpä siellä päässä. Kutsutaan nyt tuota kaveria sitten vaikka HT:ksi. HT kertoi olevansa diskoilemassa ja hieman huppelissa. ”M on täällä myös, sillä on tosi kova meno päällä.” Anteeksi mitä? Siis puhutko sinä nyt M:stä, meidän yhteisestä tuttavastamme, jolla on nyt tämä tietty tilanne päällä? Kyllä, kyllä hän puhui. Ihmettelin siinä sitten, että no aijaa, onko se muka humalassa, M siis. Juu, kyllä se on, on juonut jo jonkin verran. Ahaa, justiinsa. Käyhän se tietysti noinkin. HT sanoi tietävänsä ajatukseni, hän kuulemma mietti samaa itsekin. En jaksanut kommentoida mitään tuohon, vaan lopettelin sitten puhelun.

Vähän myöhemmin M sitten soitti ihan itse, ja baarissahan se oli – ja onnellisesti kännissä. Kysyin, että kannattaakohan tuo touhu nyt kuitenkaan. M totesi, että no eipä varmaan kannata, mutta kun ei jaksa olla kotonakaan. Oli pakko päästä johonkin, yleensä kun hän ei käy missään. Itsepähän tiedät, huokaisin, ja lopettelin taas puhelun.

Itsepähän se tosiaan tietää, mutta siltikin kysyn: Mitä ihmettä sen päässä oikein mahtaa liikkua???