Oi ihanaa, oloni on kyllä paljon parempi kuin eilen. Täytyy vielä tänään ottaa rauhallisesti ja siemailla Panadol Hottia muiden lämpimien juomien lisäksi. Jospa tuo pahin olisi kuitenkin nyt minun osaltani ohi. Kukapa sitä muutenkaan sairaana haluaisi olla, mutta vielä vähemmän kai raskauden aikana. Lääkkeiden laita kun on vähän niin ja näin. Mutta ettei tämä nyt menisi ihan kokonaan epikriisiksi, niin ruvetaanpa puhumaan jostain muusta.

Aamusella olin käyttämässä koiraa ulkona, ja voi mikä kylmyys ja sumu siellä löikään vastaan. Kävellessä tosin tuli lämpimämpi, sanoisin, että ihan hiki tuli pintaan. Näkyipä tuolla ulkona kevyemminkin pukeutuneita ihmisiä, mutta olen edelleen sitä mieltä, että syksy on kevään ohella tosi petollista aikaa: Tuntuu että tulee puettua liikaa päälle, jolloin pukeutuukin liian kevyesti ja vilustuu. Näin ainakin omalla kohdallani, mutta onhan niitä ihmisiä joilla on parempi vastustuskykykin.
Lehdessä oli muuten ilmoitus, että syksyn kausi-influenssarokotteita annetaan jälleen, kuten muinakin vuosina. Raskaana olevathan tämän rokotteen myös halutessaan saavat. Päänvaivaa mulle nyt kuitenkin tuotti se, että tähän rokotteeseen on yhdistetty se sikainfluenssarokote, josta tuossa jonkin aikaa sitten oli jos minkälaista kohua. Hieman pelottaa, että uskaltaako tuollaista rokotetta ottaa. Entä, jos sairastun narkolepsiaan tai johonkin vakavampaan? Entä, jos rokotteesta aiheutuu lapselle jotakin vaurioita? Pitäisi kaiketi keskustella neuvolan tädin kanssa ja kysellä, mikä on paras vaihtoehto. Ottaako, vai olla ottamatta.
Tällekin päivää on taas saanut tyrmistyä. Minulle soitti tänään eräs nainen, joka tuo ulkomailta Suomeen kankaita. Kyseli, olisiko minulla ostohalukkuutta niihin, tai joihinkin muihin tuotteisiin. Totesin siinä sitten, että miksei olisi, kunhan kankailla sun muilla on kohtuulliset hinnat. Tämänhän minä katsoin tarpeelliseksi mainita, koska kyseisellä bisnesnaisella on aina ollut aika korkeat hinnat sama minkä tahansa tuotteen kohdalla. ”Kohtuullisetpa hyvinkin”, totesi nainen, ja kyseli, voisimmeko tavata. Näkisin kankaita sitten ihan paikan päällä. Myönnyin, ja tuossa pari tuntia sitten nainen kävikin täällä esittelemässä tuotteitaan.
Tarjolla oli etenkin aluspaitoja- ja hameita, sekä röijykankaita. Eipä siinä mitään, nättejä olivat suurin osa näytteille tuoduista vaatekappaleista ja kankaista. Hinnat vain edelleen saivat niskakarvani pystyyn. Eräänkin kankaan oli tämä myyntitykki hinnoitellut 80 euron hintaiseksi, mikä on todella paljon. Samaa kangasta kun saa parasta aikaa toisaalta 40 euron hintaan, mikä on kohtuullinen hinta nätistäkin kankaasta. Mainitsin asiasta suoraan vieraalleni (jolloin nainen karahti punaiseksi kasvoiltaan), ja totesin myös asiallisesti, että 80 euron hintaan kankaassa saisi olla sitten jotain aivan erityistä ja erikoista, jotta siitä todella kannattaisi niin paljoa maksaa. Nainen totesi, että ei ymmärrä, miten joku voi kyseistä kangasta myydä 40 euron hintaan – kas kun ne matkakulut ja ostokulut pitää saada maksamaan itsensä takaisin, puhumattakaan sitten voitoista. Hymähdin, että samasta lähteestähän nuo kankaat on hankittu, jolloin varsinaiset matkakulut itsessään ovat varmasti samaa hintaluokkaa.
Nainen ei viitsinyt vastata mitään, vaan siirtyi kankaasta toiseen – ja tällä kertaa kyllä oikeasti meinasin lentää pyrstölleni moisista hinnoista. Olin kyllä kuullut eräältä taholta, että nainen kauppaa tietynlaisia kankaita kalliilla hinnoilla, mutta mitään tuollaista en osannut kuvitella. Kyseessä oli musta verkkopohjainen kangas, jossa oli kirkkaita kiviä kuvioina ja muuten vain riveissä. Nainen esitteli kankaan aidoksi Swarovskin kankaaksi, ja pyysi röijypalasta 150 euroa. Näin olin kyllä kuullutkin, mutta silti ihmettelin, että voiko tämä olla totta. Kyselin kankaan ostopaikkaa naiselta hieman kulmiani rypistäen, jolloin tämä vain vakuutteli kankaan olevan aito. Tokaisin, etten olisi asiasta niinkään varma, ja että ei millään pahalla, mutta minulle on ainakaan turha tulla tyrkyttämään Turkista tuotua kangasta aitona itävaltalaisen firman kivikankaana.
Eipä mitään, nainen ryhtyi sitten esittelemään aluspaitoja ja alushameita. Paidoista oli pyynti 40 euroa kappale (kamalaa) ja alushameista 50-60 euroa kappale (vielä kamalampaa). Siis tuplahinnat verraten muihin paikkoihin. Kyselin naiselta, millä perusteella hän repii tuollaisia hintoja tavanomaisista aluspaidoista ja alushameista. Vastaus kuului, että kun ne on itse tehty. Totesin, että moni muukin tekee itse, mutta että hinnat eivät ole läheskään noin kovia. Ja että vielä vähemmän tuollaisia hintapyyntöjä kannattaa esittää, mikäli aluspaidat –ja hameet onkin teetetty Turkissa ompelijalla, joka tekee ne kankaineen päivineen suorastaan pilkkahintaan. Nainen ei sanonut mitään, meni vain vaivaantuneen oloiseksi. Totesi sitten, etten varmaankaan ole ostamassa mitään. Myönsin, ja sanoin syyksi hinnat, eipä tuotteissa muuta vikaa ollut. Tarjosin naiselle vielä kahvit ja kehotin miettimään hintoja uudelleen. Kulut saa peittoon vähemmälläkin kiskonnalla, samoin voittoja. Lisäksi niitä asiakkaita voisi ilmestyä ihan uudella tavalla, mikäli hinnat olisivat oikeasti kohdillaan.
Puolen tunnin päästä naisen lähdöstä läheinen ystäväni (romaninainen) soitti ja päivitteli naisen käyneen heilläkin esittelemässä kovahintaisia tuotteitaan. Päiviteltyämme hintoja jonkin aikaa totesin, että omapahan on naisen virhe, mikäli ei halua ottaa neuvoista vaaria.
Muuten täällä onkin ollut tänään melko hiljaista. Mies on tänään ollut töissä, tai siis on edelleen. Tosin varoiteltiin ikävä kyllä, että työt voivat taas olla melko lyhytaikaisia, kun tulevista projekteista ei juurikaan ole tietoa. Toivotaan nyt kuitenkin että tämä tästä taas lähtisi, varallisuustilanne on aina paljon parempi, kun on edes jompikumpi työelämässä. Minäkin olisin mielelläni, mutta kun tahtovat tyrkyttää vain osapäiväisiä hommia, joiden ohella kuitenkin pitäisi olla vinkumassa rahaa jostain muualta – ketäpä se sellainen pahemmin inspiroi tai hyödyttää. Tosin se on sanottava noista osapäiväisistäkin töistä, että mieli on huomattavasti virkeämpi, kuin että jos on koko ajan kotona. Mutta että sitten muuten… Anteeksi nyt vaan, mutta ei kiitos. Ehkä jonkun toisen työn ohella.
Laitoin tuossa koneellisen pyykkiä pyörimään. Pakko tehdä jotakin, vaikka en vielä viitsikään hirveästi rehkiä. Jospa saisin keskiviikoksi itseni ihan sellaiseen kuntoon, että voisin ryhtyä siivoilemaan ihan kunnolla. Joka päivä täällä kyllä tulee imuroitua, että eipä täällä kovin sotkuista ole, mutta pitäähän niitä pölyjäkin pyyhkiä kerran tai parikin, viikossa. Mukavampi olla itsekin puhtaassa kodissa. Puhumattakaan sitten siitä noloudesta, mikä seuraa, jos kylään tulevat ihmiset päättävät ottaa asiakseen puhua, miten ”Siinä talossa on kyllä niin likaista, että ei ilkeä olla.” Itsekin on tullut joskus sellaisissa huusholleissa käytyä, ja täytyy kyllä sanoa etteivät ne käynnit ole mitään maailman miellyttävimpiä olleet. En nyt puhu mistään normaalista epäjärjestyksestä, tai muutamasta pölypallerostakaan. Tarkoitan nyt tosiaan ihan elävää sotkua siellä sun täällä. Yhdessäkin kodissa lapsen tuttipullo kaatui lattialle. Käydessäni samassa paikassa kolme päivää myöhemmin, oli se sama tuttipullo samoine maitoineen edelleen samassa paikassa, ja lattialla siis jo jähmettynyttä maitoa. Saman kyläreissun aikana se talon emäntä kyllä sen siitä sitten siivosikin pois sanoen samalla, että ”Kun ei tässä muista.” Okei, voihan se tietysti olla niinkin, mutta itse kyllä korjaisin tuommoiset sotkut heti mahdollisuuden tulla pois. Vaikeahan tuollaista olisi unohtamattakaan olla, kun muistutus näkyisi koko ajan keskellä lattiaa.
Kylläpä kello rientää eteenpäin. Kunhan saan litkittyä tämän mustaherukanmakuisen flunssalääkkeeni, on parasta painella suihkuun. Sen perjantaisen pankkiepisodin (pankki kun oli siis kiinni yllättäen) jälkeen on lähdettävä yrittämään uudelleen – se samainen vanhempi ihminen tarvitsee edelleen niitä pankkipalveluja mitä suurimmassa määrin. Parasta siis minun olla valmiina lähtöön, kunhan mies tuossa viimeistään tunnin päästä tulee kotiin.
…Eipä tarvikaan kiirehtiä, sainkin tuossa puhelun jossa kerrottiin, että pankissa on jo käyty, eikä minun ainakaan sen suhteen tarvitse tulla, ellen sitten muuten halua tulla kylään. Okei, käyhän se näinkin ja vielä varmaan helpommin käykin. Suihkuun nyt on kuitenkin mentävä, joten varmaan tässä välissä nyt sitten sinne.