Ihan ensimmäiseksi: Anteeksi mahdottomasti, etten vastannutkaan torstai-iltana, kuten lupasin. Meikäläinen on ollut pari päivää ihan poikki. Osittain flunssan vuoksi, osittain siksi, että vauvalla on ollut ihan järkyttävän kivuliaita (itkusta päätellen) ilmavaivoja, joihin ei ole tuntunut auttavan oikeen mikään. (Cuplatonta ja maitohappobakteereja kokeiltu, mitäs muita vaihtoehtoja niitä vielä onkaan…?) Ikävää, ennen kaikkea tytön itsensä kannalta… Onneksi hän nyt nukkuu tyytyväisenä ja taitaa nähdä ihan kauniita uniakin, ajoittaisista hymyistä päätellen.

No, nyt jos sitten siihen asiaan. Kiitos aluksi kysymyksistä. Sitten niihin ja vastauksiin:
 
” Mulle tuli tuossa mieleen: voisitko kertoa jotain romanien sisustustyylistä? Tai sen sellaisesta. Tässä olis muutama kysymys, joihin ainakin haluaisin vastauksen:
1. Mitä jokaisessa romanikodissa ehdottomasti on?
2. Miten romanikodin ja valkolaiskodin sisustus eroaa toisistaan?
3. Mitä sisustuselementtejä romanikodeista löytyy?
4. Asuuko moni romani omakotitalossa? Eroaako kerrostaloasuntojen tms. sisustus tai tyyli omakotitalon sisustuksesta?
5. Mikä romaneille on sisustuksessa tärkeää? Onko esim. hinta, laatu, brändit tai tällaiset tärkeitä?”
 
*Minusta ei ole sellaisia asioita, joita jokaisessa romanikodissa ehdottomasti on – tai mitä missään ei todellakaan ole. On vain asioita, joita monesta romanikodista löytyy, ja mitä monesta ei löydy. Mitäköhän näihin nyt sitten mainitsisi? Voisi mainita, että suurimmassa osassa koteja jokaiselle esineelle on oma määrätty paikkansa.
 
*Tätä on hieman hankala selittää, ellet ole koskaan käynyt kenenkään romanin kotona. Monessa romanikodissa suositaan koristeellista ja massiivista tyyliä ja sisustetaan rokokoo- tai barokkityyppisillä huonekaluilla, kun taas moni valkolaiskoti huokuu keveyttä, raikkautta ja yksinkertaisuutta, sekä pohjoismaista muotoilua.
 
*No jos nyt jotain juttuja mainitsisin tässä: Tauluja ja suurehkoja peilejä koristeellisilla kehyksillä, koristepylväitä, patsaita, hengellisyyteen viittaavia asioita. Valokuvia. Tekokukkaköynnöksiä. Aitoja huonekasveja… Pitsiä, röyhelöitä, helmiä, ”kiviä”. Ns. ylelliseltä näyttäviä materiaaleja. Mattomuoti on hieman muuttunut, ja monessa kodissa suositaan ryijymattojakin (vai mitä ne nyt on?). Joka kodissa on tietysti omat juttunsa. Me ei esimerkiksi välitetä tekokukista, joten niitä meiltä ei löydy…
 
*Kyllähän romaneita asuu paljon omakotitaloissakin. Suuremmissa paikoissa ei niinkään, mutta pikkupaikkakunnilla sitäkin enemmän. Osa vuokralla, osa omissaan. Harvemmat jälkimmäisissä, mutta talon omistajiakin on.
 
En sanoisi, että sisustus kerrostaloasuntojen ja omakotitalojen välillä eroaa. Enempikin ihmisistä kuin asunnoista kiinni tuo juttu.
 
*Väittäisin, että kolme suurinta tekijää ovat hinta, laatu ja ulkonäkö. Ei välttämättä tuossa järjestyksessä. Osalle on tärkeää saada mahdollisimman halvalla, osa haluaa satsata enemmän. Brändit kyllä kiinnostavat joitain, mutta kärkipäähän en sitä kuitenkaan menisi laittamaan tuohon listalle.
 
 
 
”Minulle tuli mieleen seuraavaa: Nimenanto romaneilla? Eli minkä mukaan nimet lapsille määräytyy? Entäs sukunimi? Samassa pihapiirissä asui aikoinaan eräs romaniperhe, johon kuului aikuisten lisäksi useampia lapsia. Tytöt olivat äitinsä sukunimellä, pojat isänsä... Onko tämä yleinenkin tapa, ja jos, niin miksi? ”
 
Minä en ole huomannut, että olisi mitään tiettyä, vakiintunutta kaavaa, minkä mukaan romanikulttuurissa nimettäisiin lapset. Minun käsittääkseni nimeäminen on siis ihan yhtälailla makuasia, kuin meillä valkolaisillakin… Joskus nimet tai yksi nimistä saattaa periytyä joltain sukulaiselta, itse tosin taidan tietää enemmän niitä henkilöitä, joiden kohdalla näin ei ole. Moni romani ”lyö lukkoon” lapsen nimen jo ennen lapsen syntymää, ja vastasyntyneestäkin vauvasta saatetaan puhua nimellä… Usein nämä ”lukkoon lyödyt” nimet tosiaan sitten on ja pysyy.
 
Nimen annosta tuli vielä mieleen, että on tavallista, etteivät sisarusten nimet välttämättä ”soinnu” yhteen. Yhdellä lapsella voi olla C:llä alkava nimi, toisella R:llä, ja kolmannella vaikkapa A:lla. Yksi nimistä voi olla kirjoitusasultaan ja muutenkin todella vierasperäinen nimi, toinen ”tyypillisenä romaninimenä” pidetty nimi, ja kolmas ihan tavallinen, suomalaisvaikutteinen nimi.
 
Itse tunnen suurimmaksi osaksi sellaisia perheitä, joissa lapset on joko pelkästään isänsä tai pelkästään äitinsä sukunimellä. Tosin parissa perheessä taitaa olla niin, että pari ensimmäistä lasta (sukupuolesta riippumatta) ovat saaneet saman sukunimen kuin äidillään syystä, että pariskunta ei ole ollut aviossa ja ristiäisetkin on ehditty pitää ennen kuin aikaa isyysasioiden selvittelyyn on tullut. En kuitenkaan väitä, etteikö varmaan useammassakin perheessä toimittaisi kuvailemallasi tavalla sukunimen annon suhteen. Itse en vain saa mieleeni yhtään sellaista perhettä.
 
Kysyit, että miksi. Hankala vastata kenenkään puolesta, mutta jotkut romanit omaavat periaatteet ”Poika on sitä, mitä isäkin” ja ”Tyttö on sitä, mitä äitikin” eli näin ajattelevilla tämä vaikuttaa varmasti siihen sukunimen antoonkin…
 
 
”olen kuullut että jos tulee ero, niin lapsi menee aina miehelle/miehen sukuun. olipa nainen sitten romani tai ei. onko tuo totta? mitäs jos sinulle ja miehellesi tulisi ero?”
 
Kukin toimii tavallaan. Ei voi sanoa, että kaikissa suhteissa toimitaan jonkun tietyn kaavan mukaan, koska kuten tiedät, ihmisillä on erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä… Joissain tietämissäni tapauksissa lapsi/lapset ovat tosiaan eron jälkeen ruvenneet asustelemaan isänsä tai isänsä sukulaisten kanssa, joissain tapauksissa taas äidin kanssa. Eli ihan samantyyppisiä eroja, kuin keillä tahansa näiden asioiden kanssa.
 
Me ei olla eroasioista ikinä puhuttu, vaan keskitytty enemmänkin suhteen jatkuvuudesta puhumiseen ja sen sellaiseen…
 
 
”ja lisää kysymyksiä vielä......Olen käsittänyt että olette Romanittaren kanssa tuttuja. Miksiköhän ei enää kirjoita blogiaan, onko lopettanut tyystin? Monestiko romanikodissa siivotaan per viikko? Miten vauva-arki on muuttanut sun ja miehesi suhdetta? Millaiset ristiäiset olivat? Onko muuten ristiäisissä romaneilla yleensä jotain erilaisia tapoja?”
 
*Tuttuja ollaan, joo. Romanitar sai muutamaa viikkoa ennen minua pojan (luuli muuten odottavansa tyttöä) ja on kaiketi siksikin pysynyt pois koneelta. Toisekseen hänen bloginsa aiheutti muutaman hieman räväkämmän reaktion, mutta ei siitä sen enempää. Käsittääkseni tarkoitus on vielä jatkaa blogin kirjoittamista, että saa sitten itse kertoa asiasta tarkemmin, jahka palaa kirjoittelemaan…
 
*Tiedätkö, ei voi antaa mitään tarkkoja lukuja ja väittää kivenkovaan, että romanikodissa siivottaisiin niin ja niin monta kertaa viikossa. Sellainen lukujen anto ei vain ole mahdollista. Jokainen koti ihmisineen on yksilöllinen ja uniikki tapaus niin siivouksen kuin muidenkin asioiden osalta. Jotkut imuroivat pari kertaa päivässä, jotkut päivittäin. Jotkut tekevät perusteellisen siivouksen kerran viikossa, jotkut pari kertaa viikossa. Jotkut siivoavat vasta silloin, kun koti on ihan hujan hajan ja muutenkin siivoton… ja niin edelleen.
Pystyn siis vastaamaan vain omasta puolestani, mutta toisaalta voiko meidän kotia luokitella ”pelkästään” romanikodiksi? Ok, minulla on romanivaatteet ja romanikulttuuri on iso osa arkeamme, mutta syntyjäni olen kuitenkin valkolainen, ja tietyissä asioissa minulla on valkolaisen periaatteet ja ajattelutavatkin… Niistäkin tietyt ovat sellaisia, mitkä vallitsevat täällä meillä.
 
No, kysyit siis siivouksesta… Tavallisesti imuroin kerran päivässä, ihan jo noiden lemmikkienkin vuoksi (kuvittelin muuten joskus, että tuollaisesta koirasta ei lähde karvaa… olinpahan väärässä!) ja samalla sitten yleensä pyyhin joitain pintoja (jos on likaisia kouran jälkiä oven pielissä tms.). Kylppäritiloja siivoan aika aktiivisesti, pölyt pyyhin huushollista 2-3 kertaa viikossa. Jos on juhlat, tai muuten vain enempi ihmisiä kylässä, niin sotkuakin tulee enemmän ja silloin tietysti menen ihan sen mukaan… Viikossa olen pyrkinyt pitämään kaksi varsinaista siivous päivää, jolloin koetan siivota kaiken mahdollisen ikkunoiden sisä- ja ulkopuolia myöten.
 
*Hmm… Mitähän tuohon toiseen kysymykseen nyt sitten vastaisi. Vaikea nimetä äkkiseltään mitään yhtä asiaa, sillä vauvan syntymä itsessään on tuonut suhteeseen ja arkeemme monellakin tapaa muutosta. Vauvan myötä on myös alkanut ihan oikeasti se opettelu vanhemmuuteen, jossa on taas ne omat juttunsa… Kukaan kun ei ole valmis äiti eikä isä alussa, tuskin koskaan. :)
 
*Romaneilla ei ristiäisissä ole sen kummempia eroavaisuuksia, paitsi että yleensä vanhempia romaneja ei ristiäisiin tule. Ristiäiset menevät muuten saman kaavan mukaan, kuin mitä yleensäkin.
 
Me järjestettiin tytön ristiäiset kotona, paikalla oli viitisentoista henkilöä sekä pappi. Miehen vanhempia ei voitu käskeä, joten hänen puoleltaan tuli sitten nuorempaa väkeä. Omasta suvustani paikalla oli tietysti isäni, mummoni, pari tätiäni miehineen, sekä muutamia serkkuja.
 
Leipomosta tilattiin kymmenen kananmunan täytekakku, hedelmäkakku sekä lohivoileipäkakku. Itse leivoin tiikerikakkua, mango-juustokakkua, kinkku-juustopiirakkaa sekä murotaikinapikkuleipiä (lastenvaunujen mallisia). Kaupasta tuli mukaan pullapitko ja keksejä, mutta ne eivät oikein tehneet kauppaansa, kun sitä muuta syötävää oli niin paljon… Juomina tarjottiin kahvin lisäksi mehua, lapsivieraita ajatellen.
 
Tarjoilupöydässä oli somisteena valkoinen iso pöytäliina, jossa pitsiä, sekä koristeellinen vaalea kaitaliina. Pöytään olin laittanut myös kynttelikön hieman erikoisemmilla kynttilöillä, jotka olin tilannut netistä (Pirteä paketti).
Kupit ym. olin kattanut tuonne ”tarjoilutiskille”. Kuppeja varten olin tilannut tuolta samasta paikasta myös vaaleanpunaisia servettejä, joissa oli kullanvärisellä painettu nallen kuva, sekä pieni runo.
Jostain leipomosta olin löytänyt myös kakun koristeen (Tyttövauva kehdossa + haikara) jonka laitoin sitten sen tekemäni mango-juustokakun päälle.
 
Kastemaljan löysin tavallisesta halpiskaupasta. Aluksi ajateltiin ostaa ihan kunnon kristallinen malja kultasepänliikkeestä, mutta tuo kulho oli erinomainen suuren kokonsa puolesta; pappi sai hyvin otettua vettä siitä. (Toisekseen ko. kulho ei ole niin erikoinen, etteikö sitä voisi joskus käyttää jossain muussakin tarkoituksessa.)
 
Kastemaljan ympärille tilasin kranssin (45 euroa) ja kastepöydälle myös ison kimpun kukkia. Tarjoilupöytään en viitsinyt kukkia laittaa, sillä siinä oli jo se kynttelikkö, eikä tilaa ollut muutenkaan ihan liiaksi…
 
Tytön kastemekon lainasin tädiltäni, jonka anoppi oli sen joskus lapsenlapsiaan varten virkannut. Kastemekon alla oli valkoiset sukkikset, sekä lyhythihainen hieman röyhelöinen valkea mekko, jota sitten pidettiin kastetilaisuuden jälkeen.
 
Pappi oli tehnyt valmiiksi käsiohjelmat, jotka sitten jaettiin kaikille vieraille. Niistä näki ristiäisohjelman kulun, rukoukset sekä laulettavien virsien (Ystävä sä lapsien, Maan korvessa) sanat. Pappi ei muuten ollut musikaalinen, ja pyysi, jos joku muu voisi aloittaa veisaamisen.
 
Kummeja tytölle tuli viisi, joista yksi ei valitettavasti päässyt paikalle.
 
Ristiäiset meni oikein mukavasti. Pappi oli mukava, vieraat viihtyivät ja tykkäsivät tarjottavista. Tyttökään ei muuten itkenyt kastetilanteessa, vaan nukkui koko ajan… Siinäpä se tiivistettynä.
 
 
 
”Mistä syntyy halu ja into pitää yllään romanivaatteita? Onko se rakkaus vai onko jo luontaisesti kiinnostunut ja ihastunut ns. "krumaluuriin".”
Yllättävän vaikea kysymys. Ehkäpä se on noiden mainitsemiesi asioiden sekoitusta, ja muutakin. En tiedä, aloitehan tähän pukeutumisasiaan tuli miehen (ja miehen suvun) puolelta… Sulateltuani asiaa suhtauduin asiaan sitten myönteisesti. Olen aina nähnyt romanivaatteet kauniina, mutta silti tavallisina vaatteina muiden joukossa. (ts. en ole kokenut vaatteiden vaikuttavan minuuteeni sen suuremmin, vaikka tietyt vaatteiden myötä tulleista tavoista onkin tulleet osaksi arkeani.:))
 
 
 
”Miksi liikenteessä ei näe mustalaisvauvoja? Onko totta, että vauvat ovat jotenkin hävettäviä tai likaisia, kun ovat "lattia-asukkeja" vai mistä se johtuu? Miksi muuten nykyään sanotaan romani eikä mustalainen? Mustalainen nyt kumminkin on suomalainen sana ja sitä on käytetty iät ajat. Romani sekaantuu helposti romaaniin ja muutenkin viittaa romanialaisiin, joilla ei ole hyvä kaiku....”
 
Parin ensimmäisen kuukauden ajan sekä äiti että vauva ovat ”likaisia” ja tuona aikana ei liikuta kotoa yhtään mihinkään. Kotonakin pysytellään suurimmaksi osaksi makuuhuoneen puolella. Tuon ajan jälkeen alkaa paluu normaaliarkeen, mutta onhan tuossa asiassa näkemyseroja. Toisten mielestä vauvan kanssa ei esimerkiksi saisi mennä vielä kyläilemään muiden romanien luo, toisten mielestä taas saa. Sama esim. kaupungilla liikkumisen suhteen.
Mun miehen suvussa ollaan aika tarkkoja tavoista, mutta kyllä täällä on ainakin sitten parin kuukauden päästä voitu lähteä liikkumaan vauvankin kanssa.
Mutta koska puhuit ”lattia-asukeista”, tarkoitit varmaan jo isompia vauvoja. Isompien vauvojenkin kanssa kyllä liikutaan, mutta se näkyvyys on vaan aika pientä. Tämän sanoisin johtuvan siitä, että hirveän moni liikuskelee vauvansa kanssa paikasta paikkaan vain ja ainoastaan autolla, eikä niinkään vaunuilla/rattailla. Kaikki eivät edes näe vaunuja tai rattaita tarpeellisena hankintana, eivätkä siten niitä omista… Jotkut taas omaavat kyllä ko. ”kulkupelit”, mutta eivät niitä käytä siellä, mihin ne on tarkoitettu (siis ulkona) vaan ihan pelkästään sisällä.
Itse olen lähtenyt kaupungille ja ulos vaunuissa nukkuvan vauvan kanssa heti, kun on vain pystynyt, ja niin jatkossakin. :)
*”Mustalainen” on tietysti suomalainen sana, kuten sanoit, ja varmasti etenkin monelle vanhemmalle ihmiselle paljon tutumpi, kuin ”romani”. ”Romani” on sävyltään neutraalimpi, kun taas ”mustalainen” on joskus koettu halventavana ja epämiellyttävänäkin nimityksenä... Samalla on varmaan ajateltu, että silläkin sanalla on ikävä kaiku.
Toisaalta mitäpä sanaa ei voisi halutessaan käyttää väärin tai halventavasti? Romani-sanan voi ihan yhtä lailla sanoa ikävästi, mustalainen-sanan taas yhtä lailla neutraalisti ja ystävällismielisestikin.
Romani on muuten tietääkseni ollut aiemmalta kirjoitusasultaan kahdella a:lla, jota nykyään pidetään tyyppivirheenä. Heh.