Nytkös se sitten on, ensimmäinen adventti? Taitaa olla.

Ystäväni mukaan tämä aamu valkenee suurelle osalle ihmisistä erityisen krapulan merkeissä, koska pikkujouluja on vihdoin ja viimein alettu viettää. Meillä tuota kärsimysnäytelmää ei nyt nähdä, ja olen kyllä pelkästään tyytyväinen siihen. Onhan näitä vaivoja tässä tarpeeksi ilman, että niitä aletaan vielä tietoisesti itse aiheuttamaan. Heh. Pikkujouluasian tulleessa nyt ”puheeksi” aloin miettimään, miksi ihmeessä koko jutusta, pikkujouluista, on muodostunut monelle vain silkka ryyppyjuhla, tai ainakin oivallinen tilaisuus ryypiskelyyn? Välillä vaikuttaa ihan siltä, että tuo perseet olalle- tyyppinen pikkujoulujen vietto on enemmän sääntö kuin poikkeus. Voihan se tietysti olla niinkin, että minun korviini eivät tällaiset vaihteeksi piristävät jutut alkoholittomista pikkujouluista, jostain syystä kantaudu.

Mutta se siitä. Tänä aamuna minä nukuin pitkään – tai mitä se pitkään nukkuminen nyt oikeastaan on. Minun kohdallani se tarkoitti sitä, että heräilin varsinaisesti ylös tuossa puoli kymmenen aikaan, ja rupesin  oitis lämmittelemään glögiä, koska tunsin kohmettuvani pystyyn. Ennen varsinaista nousemistani ja kunnolla heräämistäni heräsin kyllä kertaalleen, kun mies palasi koiran kanssa lenkiltä. Lenkki oli ollut pitkä, ja ulkona oli tuiskunnut taivaan täydeltä lunta – kuten sitä taitaa edelleenkin tulla. Pakkasta oli ollut melkein parikymmentä astetta, mutta tuuli ei ollut häiriöksi. Koira oli tietysti taas tykännyt peuhata lumessa, pää oli pitänyt työntää hangen alle melkeinpä saman tien heidän päästyään ulos. Heh.

Mies puhisi, ettei ollut saanut nukuttua kovin pitkään, vaikka olisi halunnutkin. Tylsää. Hänelle minä olisin unta suonut, huomenna kun sitä ei sitten taas nukuta, vaan painellaan töihin – eli siis mies painelee, minun sorvini on täällä kotona. Jospa hän nyt kuitenkin vaikka vetäisi tunninkaan tirsat tässä ennen puoltapäivää, sitten voitaisiinkin oikeastaan lähteä liikenteeseen. Kauppaan ja kylään vain, ei sen kummempaa.

Nyt lähdenkin sitten hoitamaan tätä alkavaa närästystäni parilla Renniellä, rauhallista sunnuntaita kaikille!