Tuli noin tiistai-illan kunniaksi katsottua peräti kaksi ohjelmaa. Ensimmäisenä puolet Big Brotherista, joka sai minut taas kerran pohtimaan vähän vaikka mitä. Ensiksikin tuota kilpailijoiden sanavarastoa: Eivätkö he osaa ilmaista hämmästelyään millään muilla sanoilla kuin vittusaatanaperkelejumalauta? Kiroilu saattaa joskus olla ihan paikallaan, vaikkei se kovin nättiä olekaan, mutta tuntuu, että noita kirosanoja tuolla talossa lentelee välillä vähän turhankin paljon. Sitten toinen asia, joka tuli taas vaihteeksi mieleen, oli romaniyhteisön jäsenen osallistumismahdollisuus BB-ohjelmaan. Siis sen kannalta, millaiseksi talossa olo romanikulttuurin vuoksi saattaisi muodostua tai muodostuisikin.

Itse en kyllä tuohon ohjelmaan lähtisi mukaan sitten millään. On myös omat syynsä sille, miksi tuossa ohjelmassa ei ole tähän mennessä romaneja tai romanikulttuurin mukaan eläviä ihmisiä nähty. Suurin syy on siinä, että tietysti kaikki romanit, niin nuoret kuin vanhat, olisivat television ääressä suunnilleen aamusta iltaan, mikäli joku romaniyhteisön jäsen tuonne ohjelmaan menisi mukaan. Käytännössä se kilpailijan osa olisi tällöin aika mahdoton, koska on paljon sellaisia asioita, mitä ei muiden romanien/vanhempien romanien nähden tai tahallisesti tieten tehdä.
Vähissä vaatteissa esiintyminen olisi kauhisteltava juttu, vaikka se tehtäisiin ihan vain siinä tarkoituksessa, että oltaisiin menossa nukkumaan. Monestihan nämä nukkumaanmenot ja ylösnousut kuvataan, että tuskinpa tuolta voisi mitenkään välttyä. Vaatteet päälläkään ei puolestaan olisi kovin mukava nukkua. Tai jos ajatellaan vaikka sitä talon pihalla olevaa uima-allasta, vai mikä se nyt onkaan – ongelmia tulisi siinäkin. Sitähän ei voisi käyttää, koska tällöinkin oltaisiin melkeinpä ilkosillaan. Tai puhumattakaan sitten monesta muusta asiasta, kuten vaikkapa talossa järjestettävistä bileistä (jos siis niihin haluaisi alkoholin voimalla osallistua) tai vaikkapa ihan talon sisällä käytävistä keskusteluista – voi kuulkaa olla, että aika monesta pitäisi jättäytyä pois, jotta yhteisön jäsenet eivät näkisi mitään epäsopivaa, jota sitten päiviteltäisiin pitkän aikaa ja mietittäisiin, mikä on tuonkin lapsirukan kasvatuksessa mennyt vikaan, kun sillä ei ole mitään käytöstapoja ja kun se tuollaisia puhuu, vieläpä televisiossa.
Mutta, tarkoitukseni ei nyt ole jauhaa tuosta potaskasta (pyydän anteeksi, jos täällä on joku suuri BB-fani, mutta vaikka tuota itsekin tulen välillä katsoneeksi, on koko ohjelma mielestäni mitä suurinta roskaa) loppuyötä, joten kerron nyt tästä toisesta ohjelmasta, jota tulin katsoneeksi. Ohjelma oli siis Neljät häät Amerikassa, jossa neljä morsianta vieraili toistensa häissä. Ohjelma tuli Liv-kanavalta, jolle hyppäsin ihan sattumalta. En muistanut edes ohjelman tulevan juuri silloin, vaikka olinkin ajatellut ainakin yhden jakson ko. ohjelmaa katsoa mielenkiinnon vuoksi.
Ohjelman ajatushan oli ihan yksinkertainen. Vierailujen perusteella annettiin numeroarviot kustakin asiasta: Tunnelmasta, ruuasta, puvusta ja muistaakseni paikastakin. Luvut laskettiin yhteen, ja kunkin morsiamen häät laitettiin numeroiden avulla paremmuusjärjestykseen. Maksimi pistemäärä taisi olla 120 pistettä, ja olikohan vielä niin, ettei kukaan arvioinut kenenkään hääkokonaisuutta edes ihan 90 pisteeseen yltäväksi. Parhaat häät pitänyt morsian voitti itselleen ja sulhaselleen yllätysmatkan.
Ohjelmassa nähtiin siis neljät erilaiset häät, joista minusta loisteliaimmat olivat Bollywood- tyyppiset häät. Tunnelma oli katossa ja kaikenlaista kimallusta oli. Puku oli tosi upea, punainen, ja täten täysin erityyppinen kuin perinteiset hääpuvut yleensä. Mutta hindulaiset hääthän tuossa nyt olivatkin kyseessä.
Muutkin häät olivat hienoja omalla tavallaan, jokaisissa häissä oli minun nähdäkseni enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Eräissä häissä vihkitoimitus kesti jo yksistään kolme tuntia. Eräissä häissä vihkitoimitus oli puolestaan ohi kymmenessä minuutissa. Yksissä häissä tarjottiin pelkkää kasvisruokaa, toisissa taas loppui alkupalat kesken. Yksissä häissä oli 35 vierasta, toisissa yli 250. Hyvin erityyppisiä häitä siis kaiken kaikkiaan, jos nyt vielä näitä mietitään. On myös jälleen kerran sanottava, että yksinkertaisuus voi todellakin olla kaunistava tekijä hyvin monen asian suhteen. Onkin hienoa, että kaikki juhlat eivät ole kuin suoraan samasta muotista. Sellainen olisi varmaan aika ikävystyttävää. Ei ikinä mitään uutta. Tylsäksihän se kävisi.
Ohjelmat katsottuani huomasin yhden asian: Päänsärkyni oli lähes kaikonnut! Mikä ihana tunne olla miettimättä, että ”No voi sun, milloin tämä oikein loppuu?” Veikkaan, että Panadol Hotin ja Panadol-tabletin yhteisvaikutuksella oli osuutta asiaan. Vaikutus saattaa olla yllättävän tehokaskin joihinkin vaivoihin, ja hyvä, että tuossa tapauksessa oli. Olisi nimittäin tuntunut tosi ikävältä noin pidemmän päälle, jos päätä olisi edelleen jomottanut samalla tavalla koko loppuillan pitäen minut ihan sen vuoksi hereillä ja ärtyisänä. Nythän minä valvon ihan omasta vapaasta tahdostani, koska en kerran yrittämälläkään sitä unta vielä saanut. No, ehkä sitten vähän myöhemmin...
Meillä nukutaan. Lemmikit nukkuvat ja mies nukkuu. Sillä on tosin taas aamulla aikainen nousukin, ja pitkä työpäivä edessä. Pakkohan sen on nukkuakin. Minäkin nukkuisin, jos vain saisin unta. Tietenkään en sitä tässäkään saa, mutta yleensä jotain värkkäämällä, kuten kirjoittamalla tai lukemalla, saan usein itseni väsymään hienon verran (siis näin myöhäisiin aikoihin) jolloin tekee mieli painella katselemaan unia. Ehkäpä niin käy siis tälläkin kertaa, eikä minun tarvitse koko yötä käyttää epätoivoisiin yrityksiini sen unen suhteen.
En muuten tullutkaan leiponeeksi. Katselin kyllä, mahtaako meiltä löytyä kaikki tarvittavat ainekset (löytyihän ne) mutta ei siitä sitten tullutkaan mitään vielä noin tiistaina. Ensin en ehtinyt, ja sitten en muuten vain viitsinyt. Leipominen on kyllä mukavaa, joten mistään vastenmielisyydestä ei todellakaan ole kysymys. Käperryin vain päänsärkyni keskelle ja toivoin, että se menee ohi. Mutta leipoa ehtii huomennakin, tai vaikka ylihuomenna. Jospa viimeistään viikonlopuksi - silloinhan sitä pullaa olisi mukava syödäkin.
Teitä nyt varmaan ihan tajuttomasti kiinnostaa myös nämä mun närästyskertomukset, mutta jätin tuossa muutamaksi päiväksi ruisleivän syönnin pois melkeinpä kokonaan. Ei närästänyt, ja mietinkin, että mahtoiko tuossa olla jokin yhteys vaivan loppumiseen. Vaihtelun vuoksi tekaisin tuossa iltapalaksi kaksi leipää, joiden päälle laitoin Floraa. Ja arvatkaa, ketä närästää jälleen kerran? Ei järin paljon, mutta närästääpä kuitenkin. Mikä tässä nyt oikein mättää, pitäisikö mun vaihtaa tuo levite johonkin muuhun - ruisleipää kun kuitenkin kehottavat syömään. Kai se on sitten katsastettava erilaisia vaihtoehtoja huomenna kaupassa. Nyt taidan napata vielä jotain neutraloivaa, jotta ei tarvitse koko yötä valittaa nyt vaihteeksi tästä vaivasta.
Tiedättekös muuten mitä? Tässähän taisi käydä, kuten toivoinkin. Nyt tekee mieli mennä ummistamaan silmät. Jatketaan siis aamulla.