Ei tästä tule mitään. Asiaa olisi paljon, niin hyvää kuin huonoakin, mutta hypin koko ajan aiheesta toiseen osaamatta pysyä aiheessa tippaakaan. Onnistuin kirjoittamaan äsken varsin pitkästi, mutta luettuani tekstin tajusin, että en tajua siitä yhtään mitään. Tuskinpa siis olisi tajunnut kukaan muukaan. Elämä on julmaa, teksti pyyhittiin pois.

Pääni sisällä hokee koko ajan sellainen pieni ääni, että ”Kiire, kiire, vauhtia nyt!” vaikka oikeastaan tässä ei ole kiire yhtään mihinkään. Se taitaa vain olla niin, että kun tuossa nyt kuitenkin odottelee muutama tekemätön homma, niin ennen niiden tekemistä tässä ei pysty keskittymään yhtään mihinkään. Vaikka kuinka yrittäisi… Ikävää. (Kyse ei tietenkään ole edes mistään kovin tähdellisistä hommista.)

Lienee siis parasta, että koetan uudelleen vähän paremmalla menestyksellä tuossa vajaan parin tunnin päästä. Jospa se järki silloin juoksisi hieman liukkaammin, mene ja tiedä. Koetettava se ainakin on, nyt kun tästä ei todellakaan tule kerrassaan mitään.