Voi hyvän tähden. Kukapa olisi arvannut, että iskias voi päästä näin pahaksi tai ylipäätänsä tuntua tältä? Nyt minä alan vasta ymmärtää, miksi jotkut iskiaspotilaat suorastan vääntävät itkua. Ei se itku ollut kaukana minultakaan tuolla eräällä taannoisella lenkillä. Loppumatka sujuikin sitten hyvin hitaasti ja vaivalloisesti. Kävelin ikään kuin sukset jalassa, samalla vaappuen ankkamaisesti puolelta toiselle. Käveleminen nimittäin tuntui ilkeältä, ihan tosissaan. Mahtoi se kuitenkin näyttää huvittavalta, vaikkei sitä muuten ollutkaan.

No, eilinen päivä meni levätessä – jotenkin se pitkä lenkki vaivalloisine laahustamisineen vei minusta niin mehut, että olin koko loppupäivän ihan poikki. On se niin kummallista, että tuollaisista ennen ihan rutiinilla sujuneista asioista saattaa väsähtää tuolla tavalla, vaikkei enää muuten niin väsynyt ole ollutkaan.

Tämä päivä on puolestaan mennyt hoidellessa etukäteen kaikenlaisia käytännönasioita liittyen tuohon jo lähellä olevaan muuttoomme. Hyvä – nytpähän on muutama asia vähemmän hoidettavana. Kaipa tuo osoitteenmuutos on hyvä ilmoittaa muutamaan muuhunkin paikkaan jo näin etukäteen, vaikka tokihan siitäkin tieto menee näihin ko. paikkoihin aikanaan. Olenpahan vain havainnut, että joskus tieto kulkee varsin hitaasti – ja joskus ei ollenkaan.

Tämä päivä on mennyt osin myös keskittyessäni koiran ulkoiluttamiseen; eilen kun se jäi minun osaltani vähän vähemmälle. Ja mikäpä siinä, hyväähän se tekee itsellekin ulkoilla. Vielä on varmaan tehtävä yksi lyhyempi pyrähdys, ja sitten pitkä iltalenkki. Eiköhän ne ulkoilut sitten liene tältä päivää siinä.

Noudettavissa olisi taas yksi pehmeä paketti tuolta myymälästä, on varmaan noudettava se samalla, kun lähdetään miehen kanssa käymään kaupassa. Taitaakin sitten vauvan vaatetilanne olla sitä luokkaa, että ostoslistalla on vain niitä isommankokoisia vaatteita. Ja jos vauvalle meneekin pienemmät vaatteet pitemmän aikaa, saahan niitä tarpeen vaatiessa hankittua lisää.

Puuduttavaa, miten kovasti moni jaksaa kysellä meiltä vauvan nimestä. Että mikä vauvan nimeksi tulee. Eivätkä ne tahdo uskoa millään, kun niille sanoo, että ei olla vielä oikeastaan päätetty - ja vaikka oltaisiinkin, niin se saa säilyä salaisuutena siihen saakka, että ristiäiset on pidetty. Uteliaisuus huipussaan, heh.

Mielessäni pyörii nyt vähän kaikenlaista, joten tulen kai kirjoittelemaan tänne joko myöhemmin tai sitten vasta huomenna, kunhan olen ensin saanut päivän tärkeimmät asiat hoidettu alta.