Mahtoiko lumenauraus yksityisten kiinteistönomistajien kotien edustalta kulkevilta jalkakäytäviltä kuulua ennen kaupungille, vai oliko tuo ikävä velvollisuus kenties kiinteistönomistajilla itsellään? Jompaakumpaa kyllä, nykyään tuollaiset pykälät ovatkin sitten jo taaksejäänyttä elämää.

Tuloksena tästä uudistuksesta on se, että monikaan kiinteistönomistaja ei ainakaan täällä meillä päin ole vaivautunut koko talvena lykkimään niitä lumia pois näistä mainituista paikoista. Tällöin jalankulkija saa suorittaa kävelynsä siellä, missä parhaaksi katsoo. Suurimmassa osassa tapauksissa – minunkin – tämä parhaaksi katsottu paikka on sitten ajoradan reuna, mitä kaikki autoilijat eivät ollenkaan pidä hyvänä systeeminä. Tämänkin tietysti ymmärtää; tietyt tiet ovat kesäkeleilläkin varsin kapeita ajettavia – näin talvisin kapeus sitten korostuu entisestään lumen ja toiselle puolelle tienreunaa jätettyjen autojen myötä.

Ymmärrän kyllä, ettei lumien käsin kolaaminen ole mikään unelmien täyttymys sille, joka hommaan ryhtyy, mutta kenelläpä ei olisi ikäviä velvollisuuksia?

En syytä ketään, mutta kyllähän asialle ihan selkeästi olisi tehtävä jotain konkreettista. Jalankulkijoiden paikka kun kuitenkin on aivan jossain muualla kuin ajoradalla.

Valitusteni jatkoksi voisinkin sitten jatkaa sen verran, että tilaamaani vauvan petivaatesettiä ei ole kuulunut vieläkään. Viikonloppuna lähetykset eivät tietenkään liiku mihinkään, ja maanantaina tuleekin sitten täyteen kolme viikkoa siitä, kun tilaus on tehty – ja maksettu. Olen tässä koettanut mietiskellä, millainen ratkaisu asiaan olisi paras mahdollinen. Riittäisikö esimerkiksi pelkkä kuluttajansuoja-asiamiehellä uhkaaminen, vai pitäisikö yrittää neuvotella kaupan purkamisesta? Kohtuutonta odottelua tämä kyllä on varsinkin, kun firmasta päin ei pidetä asiakkaan suuntaan minkäänlaista yhteyttä – asiakkaan soittaessa sitten ollaan kyllä sanomassa, kuinka tuote kyllä on lähdössä heiltä tännepäin. Kummaa lähtemistä, kun ei vieläkään näy missään. Hemmetti. Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?

Keskiviikkona oli neuvolakäynti, jonka aikana käväisin lääkärinkin juttusilla. Virtsakoe paljasti heikosti valkuaista, mutta lääkäri totesi, ettei tämä mihinkään tuntuisi viittaavan, kun ei ole turvotusta eikä verenpainettakaan. Kyseinen lääkäri otti myös sf-mitan, joka oli ihan normaalilukemissa. Tällöin minun olikin pakko mainita hänelle, että edellisessä neuvolassa eräs terveydenhoitaja oli saanut saman lukeman jo ajat sitten – vaikka tuolloinkaan ei mitään turvotusta ollut. Lääkäri suorastaan kimmastui, ja tarkasti tiedot koneelta (minä kun hukkasin sen aiemman neuvolakorttini) paasaten, ettei ko. terkkarin ottama mitta ole millään voinut pitää paikkaansa – ”Se on kuule joko potenut todella huonoa päivää, tai muuten vain tehnyt virheen. Eihän tämä ole mahdollista, kun näitä sinun painokäyriäsikin katsoo.” (Sitähän minäkin.)

Jeps. Sisätutkimuksen yhteydessä paljastui sitten, että kohdunsuu on sentin verran auki. Lääkärin mukaan myös vauvan pää on todella alhaalla – kiputilat eivät siis kuulemma ole ollenkaan omituisia. Sain ohjeet olla tekemättä mitään raskasta ja levätä mahdollisimman paljon makuuasennossa, laskettuun aikaan kun olisi kuitenkin vielä jonkin verran aikaa. Raskaisiin asioihin kuuluivat lääkärin mukaan mm. pidemmät lenkit, kyykistelyt, portaiden nousemiset, kaikenlaisten raskaiden asioiden nostelu, koiran kanssa kilpaa vetäminen, imuroiminen,… Muutkin kotityöt käskettiin delegoida miehelle. Näinhän sitä sitten oli tehtävä, eikä mies kyllä vastaankaan nurissut.

Unirytmini ovat taas enemmän muiden kanssa ajan tasalla, tosin vikana on tällä kertaa se, että herään liian aikaisin. Tuntuu tylsältä herätä aamuvarhaisella valvomaan, kun juuri mitään ei voi tehdäkään. Pitäisi kai koettaa kääntää tämä hyödykseen jollakin tavalla, mutta mietitään nyt niitä konsteja siihen joskus toiste.

Tänään olisi sitten käytettävä mummoa kaupassa. Mies meni lupaamaan, kun mummo siihen suuntaan vihjaisi, että kauppaan olisi päästävä. Jos minulta asiaa olisi kysytty, niin olisin itsekkäästi vastannut, että mummo voisi kyllä kysyä joskus joltain muultakin. Eihän kaupassa käyttäminen iso vaiva ole, kuten tässä nyt on monta kertaa todettu… Mutta silti.

Sitä paitsi olen melko varma siitä, että mummo yrittää värvätä minua kantelemaan kauppakassejaan. Sille kun ei tuntunut menevän jakeluun millään se, mitä kerroin tuosta kohdunsuun pienoisesta avautumisesta ja siitä, miten kaikenlaista raskasta tulisi välttää. Sen mielestä minun olisi pitänyt tuossa eilettäinkin kävellä pitkä matka eräästä pisteestä A pisteeseen B – ”Ei se nyt haittaa”, sanoi mummo. Tällöin mies tosin kimmahti, että kyllä se nyt haittaa, lääkäriltä on tällainen ohje saatu. Mummo totesi, että ”Niin, joo”, mutta tuntui edelleen siltä, ettei hän oikein ymmärtänyt asiaa.

No, oli miten oli – minä tietysti kieltäydyn kantamasta mitään oikeasti raskasta. Jos ei mummo saa kassejaan nostettua, niin mies kyllä saa luvan tulla avuksi. Itsepähän on mummolle moisen lupauksen kauppareissusta antanutkin. Mahdan kuulostaa typerältä, mutta vaikka sitten niin; synnytyksen käynnistyminen vielä tässä vaiheessa ei houkuttele tippaakaan.