Kivat ajat minulla päivitellä tätä blogia, mutta ei voi mitään. Pitihän se arvata, että unirytmit sekoavat näin viikonlopun kunniaksi. Joka tapauksessa aioin jo aiemmin tehdä kuvallisen postauksen aiheesta romanikorut, mutta kuinka ollakaan, se on jäänyt ja hautautunut jonnekin muistilokeroideni alimmaiseen tilaan. Kaikkien iloksi – tai ikävyydeksi – tämä asia tupsahti nyt mieleeni, ja tartuin härkää sarvista.

Toivotaan, etten joudu tappelemaan tämän kuvien asettelun kanssa kovin kauaa, kuten tuossa muinoin yrittäessäni lisäillä useampien kankaiden kuvia samaan postaukseen.

Kuvien korut ovat kultasepän valmistamia luomuksia. Saatteeksi haluan sanoa, että kiinnittäkää huomiota yksityiskohtiin, mikäli suinkin vain näkö pelaa.

 

Ensimmäisessä kuvassa näette kantasormuksen, jota koristaa mustan kiven lisäksi kultaiset nimikirjaimet.

 

Toisessa kuvassa koristeltu solmioneula. Hevosenkengän kohdalla on paikat kiville, mikäli niitä haluaa tulevaisuudessa solmioneulaan lisätä. Tämä solmioneula on valmistettu hopeasta.

 

Kolmannessa kuvassa on riipusosa miesten kaulaketjulle. Riipuksessa hevosenpää, jota sinisafiirein koristeltu hevosenkenkä ympäröi. Koska minulla ei ole kuvaa hevosenkenkäsormuksesta, voin vain selittää suuntaa antavasti, että sormus päältä katsottuna voisi näyttää suurin piirtein tuolta.

 

Neljännessä kuvassa on kaksi mustin onyxkivin koristeltua hiussolkea; näette ne sivulta ja päältä.

 

Viidennessä kuvassa on suurikokoinen kameekoru. Jättiluokkaa se ei silti ole. Kameekoruun voi halutessaan pudottaa ketjun, mutta tässä korussa on takana myös neula, jotta kameeta voi käyttää halutessaan myös rintaneulana. Jos ja kun tätä korua rintaneulana käytetään, se kiinnitetään röijyn pääntietä reunustavien pitsien keskikohtaan tai hieman alemmas. Ketjun kanssakin korun pitäisi asettua suunnilleen samoille seuduille.

 

Kun nyt rintaneuloista päästiin puhumaan, niin tässäpä toinen rintaneula. Rintaneulassa on käytetty sekä kelta- että valkokultaa. Kivet mustia onyxkiviä. Suuren korukiven päälle istutettu koristeltut valko- että keltakullalla.

 

Seitsemännessä kuvassa on sormus, jossa ametistikivet ja reunuksessa timantit.

 

Kahdeksannessa kuvassa kaulaketju, jossa on käytetty sekä valko- että keltakultaa. Kivet mustia onyxeja.

 

Yhdeksännessä kuvassa näette niin sanotut kehärenkaat ilman puntteja/pulikoita. Kehärengas on tietysti korvarengas, ja puntti/pulikka on kehärenkaasta lähtevä riipusmainen osa. Näihin renkaisiin on käytetty sekä valko- että keltakultaa, ja kivet ovat mustia onyxeja. Kuvasta näette myös korvan taakse laitettavan tukilangan, sekä renkaan lävistäjään kiinnitetyn sydämen.

 

Kuvassa numero kymmenen on puolestaan esillä kehärenkaan punteilla. Kivinä ovat onyxkivet ja kehän lävistäjään on kiinnitetty onyxkivinen kukkakoriste. Nämä korvakorut ovat kehärenkaat punteilla/pulikoilla.

 

Seuraavassa kuvassa puolestaan on esillä kehärenkaat avonaisilla punteilla/pulikoilla. Avonaisia puntteja käytetään paljon myös sellaisissa korvakoruyhdistelmissä, joissa ylempi osa ei olekaan kehärengas, vaan kultareunustettu suuri korukivi. Sellaisia koruja kutsutaan yleensä kivirenkaiksi, joka on hieman harhaanjohtava nimitys. Mikäli joskus kohtaatte korvakorut, joissa pulikat ovat suunnilleen tämän malliset, mutta eivät avoimet, puhutaan umpinaisista punteista/pulikoista tai umpipunteista/pulikoista.

 

Tässä yhdenlainen esimerkki ”kivirenkaista”. Näihin korvakoruihin on käytetty sekä valkokultaa että keltakultaa, korukivinä ovat onyxit. Korukiven keskelle on tehty kukkakuvio valkokullalla. Tällaiset korvakorut maksavat helposti yli 2000 euroa.

 

Tässä vielä toinen esimerkki nk. kivirenkaista. Tästä kuvasta näkyy myös punakameekorujen suosiminen muinakin koruina, kuin rintaneuloina tai riipuksina. Punakameeta käytetään paljon myös korvakoruissa ja sormuksissa.